Mahlu on noin 20 kilometrin päässä Saarijärven keskustasta lounaaseen sijaitseva kylä[1], jossa asuu suunnilleen 300 asukasta. Valtaosa asutuksesta keskittyy Myllymäentien eli seututie 633:n varteen. Keski-Suomen korkeimmilla mäillä sijaitsevan Mahlun pinnanmuodostus on jylhä. Kylän korkeimmat kohdat ovat Kulhanvuori ja Soidinmäki, kumpikin runsaat 260 metriä merenpinnasta. Alempana kylän keskellä on Mahlunjärvi, jonka pinta on 120 metriä merenpinnan yläpuolella.[1] Kylän nähtävyyksiä ovat Kulhanvuoren lisäksi Mahlun Maapallopatsas ja Mahlun maamoottorimuseo.[2]

HistoriaaMuokkaa

Mahlun erämaiden omistajina olivat 1400-luvulla parisataa kilometriä etelämpänä Hämeen Saarioisissa sijainneet Sääksmäen talot, kuten Kantalan kartano. Vuonna 1552 Mahluun syntyi ensimmäinen vakituisesti asuttu maatila, Lamminmäki, jonka perusti Lauri Hänninen. Vuonna 1630 siitä erotettiin Harjun ja Mahlunmäen (myöh. Mahlu, nyk. Ramsi) tilat. Harjusta tuli 1600-luvun lopulla Rautalammin komppanian majoittajan sotilasvirkatalo. 1700- ja 1800-luvulla uudistaloja raivattiin myös Konttimäelle ja Eteläperälle, ja vanhoja tiloja jaettiin edelleen. 1700-luvun lopulla syntyneitä tiloja olivat Pajumäki, Huuhanmäki, Etelämäki ja Mesiäislehto. 1840-luvun taitteessa perustettiin Sahinaho, Marja-Aho, Pykälistönmäki, Ylimesiäislehto, Lehtomäki sekä Ylimmäinen ja Alimmainen Konttimäki. 1800-luvun loppupuolella Mahlulle perustetuista torpista syntyi vuoden 1918 torpparilakien myötä 82 uutta tilaa. Vuonna 1914 Mahlun kylästä liitettiin osa uuteen Pylkönmäen kuntaan, kunnes vuoden 2009 kuntaliitoksessa Pylkönmäki liitettiin Saarijärven kaupunkiin ja Mahlu kuuluu taas kokonaan samaan kuntaan. 1940-luvun asutustoiminnassa uudistiloina perustettiin Jokiniemi, Lylymäki, Hatanpää, Rajakangas, Kivimäki ja parikymmentä muuta.[3]

Mahlulta Saarijärven kirkolle johtava tie rakennettiin vasta vuonna 1869. Tien varrella toimi Mahlun kievari vuoteen 1931 saakka, enimmän ajan Ramsin talossa. Kylässä oli parhaimmillaan viisikin kauppaa, pankkikonttori, posti ja 1914–1936 toiminut Mahlun osuusmeijeri, jonka paikalle rakennettiin vuonna 1978 vanhainkoti. Suurin työnantaja oli Mahlun saha nykyisen Sahanrannan paikalla. Myllyjä Mahlun seudulla on tiettävästi ollut eri aikoina yhteensä jopa 17. Niistä parhaiten säilyneitä ovat käyttökuntoon kunnostettu Pirttipuron jalkamylly Kulhanvuoren lähellä ja vuonna 1890-luvulla rakennettu Silmäkosken kaksikivinen ratasmylly, joka muutettiin vuonna 1916 vesiturbiinikäyttöiseksi ja sai kylkeensä raamisahan ja sähkölaitoksen.[3][1]

Vuonna 2014 lakkautettu[4] Mahlun koulu valmistui 1918, vuonna 1894 perustetulle nuorisoseuralle oma jugendhenkinen seurantalo saatiin 1919. Vuonna 1926 rakennettu Mahlun työväentalo jouduttiin pakkohuutokauppaamaan jo 1935, ja siitä tehtiin rukoushuone.[3] Mahlun viimeinen kyläkauppa loppui vuonna 2014 ja kauppias Ilpo Salokivi siirtyi R-kioskin pitäjäksi Saarijärven keskustaan[5].

Mahlun sahaMuokkaa

Saarijärveläinen Vilho Kauppinen perusti kaksiraamisen Mahlun sahan vuonna 1950 Mahlunjärven eteläisimpään lahteen, mutta toiminta keskeytyi Korean sodan aiheuttamaan lamaan 1952. Metsänomistajat yrittivät elvyttää sahan osakemerkinnällä, mutta jo 1955 se piti pakkohuutokaupata. Antti Lampisen omistuksessa vuodesta 1957 saha menestyi hyvin yhtiönimellä Saarijärven Puu Oy ja työllisti parhaimmillaan puolensataa henkeä. Vuonna 1970 saha siirtyi Heikki Nieppolan omistukseen, mutta pysähtyi lamaan 1975. Lopullisesti sahan toiminta päättyi tulipaloon heinäkuussa 1979. Kunta osti sahan tontin ja teki siitä Sahanrannan yleisen uimarannan.[6]

Mahlun nuorisoseuraMuokkaa

Vuonna 1894 on perustettu Mahlun nuorisoseura ry. Aloitteen tekijänä Mahlun koulun opettajaksi tullut Niilo Lampinen. Uusi seura liitettiin Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuraan, koska Keski-Suomen nuorisoseuraa ei ollut vielä perustettu. Oma nuorisoseurantalo valmistui 1919. Seuran tärkein toimintamuoto on ollut näytelmätoiminta, toiseksi tärkeimpänä urheilu- ja liikuntaharrastukset. Sotien jälkeen järjestettiin vuosittain Mahlun hiihtoja, ja 1980-luvulla Mahlun Mahtihölkkä oli maamme tunnetuimpia hölkkätapahtumia. Pesäpallotoiminta yhdistettiin 1980-luvulla Saarijärven Pullistuksen kanssa, ja pelit siirtyivät Saarijärven keskustaan.[7]

Mahlun Nuorisoseura oli Suomen suosituin tanssipaikka sunnuntaisin vuosina 1975–1985lähde?. Nykyisin nuorisoseurantalon näyttämö on toiminnassa talvi- ja kevätaikaan, ja siellä esitetään vuosittainen näytelmä. Mahlun nuorisoseurantalolla on monenlaista toimintaa: 4H-kerho, bingo ja kuntosali. Kesällä nuorisoseurantalolla on mahdollista harrastaa mölkyn peluuta[7].

LähteetMuokkaa

  1. a b c Tietoa Mahlusta Mahlu - Keski-Suomen korkeimpien mäkien kylä (kyläsivusto). 2010-2013. Viitattu 26.8.2018.
  2. Mahlun kyläsuunnitelma 2004 (Laadittu osana Saarijärven ja Pylkönmäen kylien kyläsuunnitelmat-hanketta Maaseudun kehittämisyhdistys Viisari ry:n LEADER+ -ohjelman rahoittamana. Kyläläisten kanssa laatineet agrologiopiskelijat Juha Kääriäinen ja Timo Iivonen.) archive.is. 2004. Viitattu 25.8.2018. (Archive.is)
  3. a b c ”Mahlu”, Paavon portilta Palavasalmelle. Saarijärven kulttuuriympäristöohjelma, s. 40–41. Jyväskylä: Pohjoisen Keski-Suomen Toiminnallinen Kulttuuriympäristö (POTKU-) hanke, Keski-Suomen ympäristökeskus, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2018).
  4. Pynnönen, Risto: Kiertokoulusta kansakouluun ja sieltä peruskouluun. Saarijärven Suvi, Saarijärvi-Seura r.y:n kesälehti 2015, 2015, s. 3. Saarijärvi: Saarijärvi-Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 25.8.2018.
  5. Vuorela, Arvo: Piparitaikinaa koulueväänä ja kapakuhaa joulupöytään – kuuntele jutut ja katso kuvat Saarijärveltä Yle Uutiset. 25.9.2014. Viitattu 25.8.2018.
  6. Tuomi-Ahonen, Kati: Mahlun sahan historiaan kannattaa tutustua. Savua yhä kerran vuodessa. (Lähteenä kyläkirja Mahlun mäkilöillä) Saarijärveläinen, 29.8.2012, s. 13. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 25.8.2018.
  7. a b (Mahlun Nuorisoseuran) Historia Mahlu - Keski-Suomen korkeimpien mäkien kylä (kyläsivusto). 2010-2013. Viitattu 26.8.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Mahlun mäkilöillä, kyläkirja, toim. Lauri Koskinen. Saarijärvi: Mahlun kylätoimikunta, 1994. ISBN 952-90-5760-1.
Tämä kylään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.