Avaa päävalikko
Nykyistä Rasvaniemen kyläaukeaa Parikkalassa, Tyrjän rantatieltä länteen.

Tyrjä on kylä Parikkalan kunnassa. Merkittävä osa kylästä jäi rauhanteossa luovutetun Karjalan puolelle.

HistoriaMuokkaa

Tyrjä-nimen alkuperästä on esitetty erilaisia arvioita. Aarno Karimon mukaan nimi viittaa Tuonelaan, erityisesti Turjan eli Tyrjän jokeen, johon Lemminkäinen suistui. Professori Heikki Leskisen mukaan Tyrjä tulee lapinkielen sanasta turja. Wiipurin Läänin Kalenteri 1893 –kirjan sivulla 9 esitetään Tyrjä-sanan viittaavan sodanjumalaan, joka ukkosen paukkeella ennusti sotaa. Tyrjän kylä kuului Viipurin lääniin vuoteen 1945 saakka, jolloin Viipurin lääni lakkautettiin ja Kymen lääni perustettiin. Tyrjästä Neuvostoliitolle luovutettu osa rajoittui seuraavasti: Tyrjänjärven kohdalla lännessä Joensuun ja Rasvaniemen kyliin, pohjoisessa Saaren pitäjään idässä Jaakkiman pitäjään, kaakossa Kurkijoen pitäjään, etelässä ja lounaassa Joukion kylään ja luoteessa nykyiseen Tyrjän kylään. Ennen alueluovutusta kylän pituus koillisesta lounaaseen oli 15,5 kilometriä ja leveys luoteesta kaakkoon 11,5 kilometriä. Nykyään kylän pituus on noin 8 kilometriä ja leveys noin 3 kilometriä. 1930-luvulla Tyrjällä oli noin 1500 asukasta, 1990-luvulla Suomen puolella enää runsaat sata.

Entinen kylämaisemaMuokkaa

Entisen Tyrjän keskustasta Laatokalle oli linnuntietä matkaa 25 kilometriä, maanteitsekin vain 30 kilometriä. Tyrjä oli vedenjakaja-aluetta, idän puolella joet laskivat Laatokkaan, lännessä Tyrjänjärven kautta Simpelejärveen. Kylän korkeimmat kohdat olivat Sunninmäki ja Larinmäki, molemmat 129 metriä merenpinnasta. Tyrjänjärven lisäksi kylässä oli 20–30 lampea, joista vain kaksi jäi nykyisen rajan Suomen puolelle. Tyrjän kylän keskusta oli Sillanlahti, jossa oli meijeri, kaksi kauppaa, nuorisoseuran talo, suutari, räätäli, seppä, kaksi maatilaa ja omakotitaloja. Sillanlahden maisemaa hallitsi järven lisäksi Kummunmäki, joka nousi 450 metrin matkalla yli 50 metriä, 123 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Elinkeinojen kehittyminenMuokkaa

Tyrjän Kirkonpuolelle perustettiin meijeri jo vuonna 1892, Kiiskin Littusen taloon. Kylällä toimi osuuskassa vuodesta 1905 ja osuuskauppa vuodesta 1909 alkaen. Yksityisiä olivat mm. Ansion, Sarkion ja Sorasmaan kaupat. Kauppiaina toimivat eri vaiheissa myös Reinikainen, Kosonen, M. Anttonen, J. Sikiö, M. Sikiö ja M. Silvennoinen. Kylän länsilaidalla Lepojan-Syväoron tieltä noin kilometrin päässä oli vesivoimalla toiminut Heikki Peijun omistama mylly ja pärehöylä. Kivik’ojan mylly toimi myös vesivoimalla, mutta Huhtalammin mylly höyrykoneen voimalla. Vuonna 1932 perustettiin Tyrjän Mylly- ja sahaosuuskunta, joka rakensi höyrykonekäyttöisen myllyn, sirkkelin ja pärehöylän Tyrjän Tienristin läheisyyteen. Myöhemmin tehtiin 30 säkin viljakuivaamo. Tuotantolaitos valaistiin omalla generaattorilla tuotetun sähkön avulla. Tyrjän Sonniosuuskunta perustettiin Kirkonpuolen koululla 1923, Tyrjän Oriyhdistys vasta 1944.

Opetus- ja yhdistystoiminnan juuretMuokkaa

Kylän ensimmäinen koulu perustettiin 1896, koulurakennus valmistui 1898. Koulun perustamista oli tosin esitetty jo kaksi vuotta aiemmin. Kylällä toimivat lisäksi Valkealammin koulu, joka perustettiin 1921 tai 1922 ja Syväoron koulu. Tyrjän Nuorisoseura oli ikäjärjestyksessä neljäs Parikkalassa, perustettu 3. päivänä huhtikuuta 1899. Opettaja Simo Kaksonen oli seuran perustamisen takana. Oma talo nuorisoseuralle valmistui 1912, mutta se paloi vuonna 1931. Tyrjän maamiesseura perustettiin 1919 Itä-Karjalan maanviljelysseuran osaksi. Ensimmäinen puheenjohtaja, vuoteen 1944 asti, oli Viljo Pajari. Naisosaston perustava kokous pidettiin 28. huhtikuuta 1935, jäseniä siinä oli saman vuoden lopussa 35 henkilöä. Tyrjän Naisvoimistelijat oli sen sijaan perustettu jo vuonna 1923 opettaja Fiina Koskelan kutsusta.

Sotien aikaMuokkaa

Talvisodan rauhantekoon asti Tyrjän suojeluskunta kuului Sortavalan suojeluskuntapiiriin. Talvisodan jälkeen Parikkalan suojeluskunnat liitettiin Savonlinnan suojeluskuntapiiriin. Koska Parikkalan suojeluskunta kuului kenttätykistöön vuoteen 1940 asti, Parikkalassakin oli neljä kolmituumaista tykkiä, joista kaksi oli Tyrjän Sillanlahdessa. Lotta Svärd ry:n Parikkalan paikallisosaston Tyrjän kyläosasto perustettiin kevättalvella 1933 Tyrjän kansakoululla, paljolti opettaja Kerttu Kososen (o.s. Järveläinen) myötävaikutuksella.

Tyrjän taistelu jatkosodan alussa on jäänyt historiaan verisenä yhteenottona. Jalkaväkirykmentti 7 hyökkäsi kylään 30. kesäkuuta 1941 Saaren pitäjän alueelta. Tyrjä oli maanteiden risteyspaikka, jota venäläinen jalkaväkirykmentti 461 puolusti sitkeästi, mm. maahan kaivettujen panssarivaunujen avulla. Suomalaisten hyökkäystä tukivat Kenttätykistörykmentti 15 ja Raskas Patteristo 14. Muun muassa rykmentin valistusupseeri ja ”Tyrjän Rykmentti” -nimen ehdottaja akateemikko Matti Kuusi on muistellut Tyrjän taistelua runossaan "Kuolemanjuoksu"[1]. Taistelu päättyi vasta runsaan kuukauden kuluttua 4. elokuuta. Taisteluissa kaatui satoja venäläisiä, vangiksi jäi noin 200. Jalkaväkirykmentti 7 menetti kaatuneina 326 miestä, haavoittuneita oli 1 528. Yksistään taistelujen viimeisenä neljänä päivänä kaatui 147 miestä. Tyrjän Rykmenttiä johti ensin eversti Kemppi ja hänen jälkeensä eversti Adolf Ehrnrooth.

Nykyiseltä nimeltään luovutetun Tyrjän alue Venäjällä on Raivio. Ensimmäiset entiset tyrjäläiset pääsivät käymään alueella vasta vuonna 1990.

Sanontoja TyrjältäMuokkaa

  • Kiire ko Luuko häissä.
  • Siell ei kylliä, kell ei tähettä.
  • Eihän siä sääreen tartu.
  • Risuiseen aitaan on hyvä hypätä.
  • Pien on ja musta ko saunalamppu.
  • Hullu kehhuu ukkojaa, mielpuol lapsiaa.
  • Jos on vähän hullu, ni on keppiimpi eleiä.
  • Tie kerran kaho kahesti.
  • Mikä jiäp terältä, se hairahtuu hamaralta.
  • Viimenen viipale ko Sinkkosen sijalihasta.
  • Vuottaa ko hepo heinästä kessiä.
  • Näist luku haihtuu ko Pajari paimenist.
  • Henk rutajaa ko kuivant leppävihko.
  • Se on rummua ko mies on korrii.
  • Kimottaa ko Tannise lamppu.
  • Paremp akka on aisoissa ko huono hevone.
  • Tehköö se työtä ken on hänet keksiintki.
  • Lähtis vaikka kerjuule, va ko ei oo tyhjii säkkijä.
  • Juoksoot peräkkäi ko köyhä talo porsaat.

LähteetMuokkaa

  • Anon. 1994. Tyrjä. Kylä Parikkalassa. Julkaisija Kannaksen kyläyhdistys. ISBN 952-90-6034-3
  • Juvonen, Jaana: Parikkalan historia, Parikkalan kunta 1996. ISBN 952-90-7806-4
  • Vilska, M. 1926, 1928. Parikkalan historia I–II. Julkaisija Parikkalan Historiatoimikunta. Painopaikka Kaakkois-Karjalan Kirjapaino-Osakeyhtiö, Käkisalmi.

ViitteetMuokkaa

  1. Panu Rajala, Tulisoihtu pimeään, WSOY 2014 sivu 467

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Hämäläinen R. 2008. Kuvakertomus Tyrjältä. Parikkalan-Rautjärven Sanomat, no. 32, 24.2.2008, s. 6-7.