Lummenne

järvi Kuhmoisissa Pirkanmaalla ja Padasjoella Päijät-Hämeessä
(Ohjattu sivulta Lummene)

Lummenne[1] tai myös Lummene[2] on Pirkanmaalla Kuhmoisissa ja Päijät-Hämeessä Padasjoella sijaitseva järvi. Järvi laskee sekä Kokemäenjoen vesistöön että Kymijoen vesistöön, joten se on tyypiltään bifurkaatiojärvi.[2][1]

Lummenne
Valtiot Suomi
Maakunnat Päijät-Häme, Pirkanmaa
Kunnat Padasjoki, Kuhmoinen
Koordinaatit 61°29′33″N, 25°02′14″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kukkian reitin valuma-alue (35.78) Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25)
Laskujoki Vehkajoki ja Harmoistenjoki [1]
Järvinumero 35.784.1.033
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 114,1 m [1]
Rantaviiva 118,493 km [2]
Pinta-ala 17,9647 km² [2]
Tilavuus 0,0750921 km³ [2]
Keskisyvyys 4,18 m [2]
Suurin syvyys 30,8 m [2]
Saaria 173 [2]
Kartta
Lummenne

Maantietoa muokkaa

Järven pinta-ala on 1 796 hehtaaria eli 18 neliökilometriä. Se on 10,7 kilometriä pitkä ja 5,9 kilometriä leveä. Järven suurin määrittävä tekijä on Salonsaari eli Hiukkolansaari, joka on viisi kilometriä pitkä ja 1,8 kilometriä leveä. Se jakaa järven kahdeksi järvialueeksi, joista pienempää itäosaa kutsutaan Jakaranseläksi. Tämä selkä ahtautuu Salonsaaren ohi pohjoisessa Uitinsalmessa ja etelässä Pukkisaarta kiertävissä Juurakko- ja Sorsansalmessa. Selän eteläpäässä järvi jatkuu Nivunniemen ja Sorsaniemen välistä alkavalla lähes kolme kilometriä pitkällä lahdella, josta haarautuu Matosalmen kohdalla itään 1,4 kilometriä pitkä Kuivalahti. Kuivalahdessa sijaitsee järven toinen luusua, josta alkaa itään Päijänteeseen johtava Harmoistenjoki.[2][3][4][5][6]

Suurempi järvenosa jää Salonsaaren länsipuolelle. Siellä järvenselkä on suurempi kuin itäosan Jakaranselkä, vaikka sitä rikkovat Meltiönsaari ja Salonsaaren eteläosasta selälle päin työntyvä Hiukeenniemi, joka on kaksi ja puoli kilometriä pitkä mutta enintään 150 metriä leveä. Hiukeenniemellä on kuitenkin myös kaksi langan ohutta kaistaletta, jotka sitovat niemen osat toisiinsa yhtenäiseksi kannakseksi. Korkeanveden aikana niemen osat erkaantuvat kahdeksi tai kolmeksi harjusaareksi. Niemi kietoo sisäänsä Haukilahden, joka on yli kaksi kilometriä pitkä ja yli kilometrin leveä. Niemi kuuluu ilmeisesti harjujaksoon, johon liittyvät etelärantaan tuleva Toritun ja Alhon kautta kulkeva harjuselänne, joka työntyy järvelle Toritunniemenä, jatkuu Lintusaarena, Hauksaarena, Salonsaaren Hiukeenniemenä, Haukanlinnana ja joka nousee järvestä Sappeessa Hopeaharjun, Kivisenharjun ja Anttilanharjun jatkeena Viltsyrjänniemenä. Järven länsipäässä on Koskenpesä, joka on länteen Vehkajärvelle johtava Vehkajoen luusua.[1][3][4]

Lummennessä on laskettu olevan 173 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 615 hehtaaria, mikä on noin 25 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista Salonsaari on yli neliökilometrin kokoinen. Muista saarista Mieltiönsaari, Tallessalo, Hauksaari, Pukkisaari, Viitarainen, Muurahaissaari, Matinsaari, Muursaari ja Lehtinen ovat yli hehtaarin suuruisia, ja 114 muuta saarta ovat yli aarin ja loput 49 ovat alle aarin kokoisia.[2][1][3][4][5][6]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 75 miljoonaa kuutiometriä eli 0,075 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys on 30,8 metriä. Syvin kohta sijaitsee Jakaranselän keskellä Viitaraisen koillispuolella. Toinen syvänne, joka yltää lähes 20 metrin syvyyteen, sijaitsee Salonsaaren itäpuolella Iso Salojärven kohdalla, ja kolmas lähes yhtä syvä sijaitsee Salonsaaren luoteispään edustalla.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 118 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 54 kilometriä. Sen rannat ovat melko alavaa metsämaata, mutta peltomaata esiintyy vähän Sappeen ja Alhon kylien ympäristössä. Asutus on muuten haja-asutusta, jonka väliin on rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Järvi sijaitsee vanhan Nelostien, nykyisen valtatien 24 tuntumassa. Järvi kuuluu lähes kokonaan Kuhmoisiin, mutta Alhon kulmakunnan pieni alue järven eteläosissa kuuluu Padasjoelle. Kuivalahdelta on linnuntietä vain kaksi kilometriä Päijänteen Harmoistenlahteen.[2][1][7]

Vesistösuhteet muokkaa

Bifurkaatiojärvi muokkaa

Lummenne on bifurkaatiojärvi.[1][8][9]

Idässä se laskee Harmoistenjokea myöten Myllylahteen (26 ha) ja siitä suoraan Päijänteeseen, joka kuuluu Kymijoen vesistöön.[1][8][9]

Lännessä se taas laskee Vehkajokea pitkin Kangasalan, Pälkäneen ja Padasjoen rajalla sijaitsevan Vehkajärven kautta Vesijakoon, joka on myös bifurkaatiojärvi. Vesijaon vedet jakaantuvat sekä usean pikkujärven ja Arrakosken kautta Päijänteeseen että myös Parlammin kautta Hauhon reitille Kokemäenjoen vesistöön.[1][8][9]

Asema Suomen valuma-aluejaossa muokkaa

Kun kyseessä on samanaikaisesti kahteen eri päävesistöalueeseen kuuluva bifurkaatiojärvi, järven vesialue ja sen valuma-alue jaetaan Suomen voimassa olevassa valuma-aluejaossa puoliksi kyseisten kahden vesistöalueen kesken.[1][9][10]

Järven valuma-alueen pohjoisosa sijoitetaan Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Kukkian reitin valuma-alueeseen (35.78), jonka Vesijaon valuma-alueeseen (35.784) järven pohjoisosakin kuuluu. Raja valuma-alueen pohjoisosan ja eteläosan välillä alkaa Vehkajoesta, josta raja ylittää järven lähes itä–länsi-suuntaisena ja se käy Salonsaaren järvien ja Viitaraisen kautta Lemitlahteen.[1][9][10]

Järven valuma-alueen eteläosa jää Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Lummennen ja Vesijaon valuma-alueeseen (14.25), jonka Lummennen alueeseen (35.784) järven eteläosa kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 114,1 metriä mpy.[1][9][10]

Lähivaluma-alue muokkaa

Koska järvi on vedenjakaja-alueella, on se samalla kummankin vesistöalueen latvavesiä, ja silloin se saa vetensä vain omalta lähivaluma-alueeltaan.

Järveen laskee suoraan tai välillisesti 32 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Vesijaon valuma-alueella niistä laskee heti järveen esimerkiksi Nikalanjärvi (6 ha) ja Valkjärvi (20 ha). Rimminlahteen laskee Kukasjärvi (66 ha), joka laskuoja virtaa Lummenneen Leton ja Myllykylän Rimminjärvi (4 ha) kautta. Kukkasjärveen laskee Pirttijärvestä (45 ha) laskeva Hörhänoja, joka virtaa Tannijärven (3 ha) läpi. Pirttijärveen laskee pienten lampien lisäksi Kotajärvi (6 ha). Liehujärven (26 ha) laskuoja yhtyy Hörhönojaan lähes Kukkasjärven luonna. Liehujärven valuma-alueeseen kuuluu vielä Iso-Mutanen (7 ha). Kukkasjärveen laskee idästä yhteistä ojaa pitkin Kolmikoura (8 ha) ja Salmijärvi (5 ha), ja alajuoksulla Rimminjärveen tulee pohjoisesta Mustajärven (17 ha) laskuoja, jonka valuma-alueeseen kuulu myös Katajajärvi (2 ha). Salonsaaren koillispuolelle Vuohilahteen laskee Iso Mäyriänjärvi (16 ha) ja Vähä Mäyriänjärvi (2 ha), joiden valuma-alueeseen luetaan myös Lammakot (2 ha).[1][9]

Lummennen alueella, joka sijaitsee järven eteläpuolella, on myös järviä. Näihin luetaan Salonsaaressa olevat kaksi järveä. Iso Salojärvi (19 ha) laskee Jakaranselkään ja Vähä Salojärvi (9 ha) Haukilahteen. Järven eteläpuolelta siihen laskevat välittömästi esimerkiksi Nuottio (7 ha), Sumioisjärvi (12 ha), Pahajärvi (3 ha) ja Harmoiskaivo (17 ha). Kuivalahteen laskevat Munuanjärvi (11 ha), Vähä Koukkujärvi (1 ha), Kalliojärvi (5 ha), Mertjärvi (3 ha), Kovero (22 ha), Kuivajärvi (10 ha) ja Kuoppajärvi (8 ha) viimeksi mainitun laskuojaa myöten. Toritun kautta pohjois–etelä-suuntainen harjuselänteen itäpuolella Nivunniemen eteläpuolen lahteen laskee pitkä kuivatusoja, jonka valuma-alueella ovat Vähä Toritunjärvi (20 ha), Hahjärvi (13 ha), Tihjärvi (47 ha) ja Palojärvi (3 ha). Harjuselänteen länsipuolelta laskevat järveen vielä Kotajärvi (6 ha), Kivijärvi (41 ha), Siirjärvi (2 ha) ja Sammalinen.[1][10]

Luontoarvoja muokkaa

Järven pintaveden laatu on arvioitu hyväksi. Toisaalta järven saarissa ja siihen laskevien purojen partailla on säilynyt hienoja lehmuksen muodostamia jalopuulehtoja.lähde?

Historiaa muokkaa

Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 näkyy, miten kumpaankin laskujokeen on rakennettu kaksi vesimyllyä. Näiden vaikutus järven vedenpintaan on ollut vähäinen. Huomattavin ero nykykarttaan on Huikkeenniemen piirtämisessä. Se on piirretty vanhassa kartassa kahtena saarena. Tämä vastaa kuitenkin myös niemen nykytilaa, sillä matalat kannakset jäävät toisinaan korkean veden alle.[3][4][11]

Päijänteeseen laskevassa Harmoistenjoessa on aikoinaan ollut mylly ja pitkä puutavaran uittokouru (purettu 1970-luvulla), sekä yhä edelleen toimiva sähkövoimalaitos. Putouskorkeus Lummenneen ja Päijänteen välillä on parin kilometrin matkalla noin 37 metriä. Putousta länteen Vehkajärveen kertyy sen sijaan vain muutama metri.lähde?

Lumene on ottanut nimensä Lummenneesta.lähde?

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Lummenne, Kuhmoinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2017.
  3. a b c d Peruskartta 1:20 000. 2143 06 Lummene. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  4. a b c d Peruskartta 1:20 000. 2143 06 Lummene. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  5. a b Peruskartta 1:20 000. 2143 05 Torittu. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  6. a b Peruskartta 1:20 000. 2143 05 Torittu. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  7. Lummenne, Kuhmoinen (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  8. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 36, 68. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  9. a b c d e f g Lummene (35.784.1.033) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2017.
  10. a b c d Lummennen alue (14.254) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.11.2017.
  11. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017) suomi