Vesijärvi (Pirkanmaa)

Kokemäenjoen vesistöön kuuluva järvi Pirkanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli kertoo Vesijärvestä Kangasalta ja Orivedeltä. Tietoa muista Vesijärvistä löytyy täsmennyssivulta.

Vesijärvi [2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla ja Orivedellä sijaitseva järvi.[2][1]

Vesijärvi
Näkymä Vesijärven ylle Haralanharjun näkötornista nähtynä.
Näkymä Vesijärven ylle Haralanharjun näkötornista nähtynä.
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa
Kunnat Kangasala, Orivesi
Koordinaatit 61°30′07″N, 24°06′16″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Vesijärven valuma-alue (35.73)
Laskujoki Vääksynjoki [1]
Järvinumero 35.731.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 86,9 m [1]
Rantaviiva 171,452 km [2]
Pinta-ala 39,477 km² [2]
Tilavuus 0,23828322 km³ [2]
Keskisyvyys 6,03 m [2]
Suurin syvyys 39 m [2]
Valuma-alue 223 km² [3]
Keskivirtaama 2,2 m³/s (MQ) [4]
Saaria 232 [1]
Kartta
Vesijärvi

Maantietoa muokkaa

Järven pinta-ala on 3 948 hehtaaria eli 39 neliökilometriä. Se on 18 kilometriä pitkä. Järvi on muodostunut Tampereelta Kangasalan kautta Pälkäneelle jatkuvan harjujakson taakse. Vain järven lounaispäässä on avointa selkävettä, järven keskiosa on kapea ja järven koillispäässä on runsaasti suuria saaria. Järven levein kohta (noin 4,5 kilometriä) on Santasaaren ja Mutikon niemen välillä. Leveimmästä kohdasta etelään aukeaa kahdeksan kilometriä pitkä järvenselkä. Tältä järvenselältä työntyy Vohlion saaren taakse Saappaanpohjan lahti ja itään pari kilometriä pitkä Kaukalahti. Erityinen järvenalue on Saappaanpohjan eteläpuolella oleva Lintulahti, joka jää kilometrin pituisen, mutta 100 metriä leveän, Santasaaren suojaan. Pohjoisessa oleva melkein 300 metriä leveä Mutikonsalmi yhdistää järven suurimman selän pohjoisen kapeaan järvenosaan. Salmen pohjoispuolelta alkaa länteen 2,2 kilometriä työntyvä Havisevanlahti. Sitä vastapäätä sijaitsevat Kitiniemenlahti ja Savisenlahti, jotka päättyvät Kitiniemen edustalla olevaan 200 metriä leveään salmeen. Salmen takaa aukeaa 3,5 kilometriä pitkä järvenselkä, joka päättyy Palosaareen. Se, ja alueen muut suuret saaret, rikkovat Vesijärven koillispään vesialueen sokkeloiseksi saaristoksi. Saarten eteläpuolelle jää pieni Mäntysenselkä ja niiden pohjoispuolelle pitkät ja kapeat Taipaleenlahti ja Jäniänlahti, näistä edempänä sijaitsee Vanhankylänlahti, ja aivan tämän lahden perällä vielä Siitamanlahti ja Kailahti.[2][1]

Järvessä on kartan mukaan yli 230 saarta, joista suurin osa on luotomaisia pikkusaaria. Maininnan arvoinen on järvenselän länsirannan suuntainen Santasaari, joka on osa Harjurannan, Pikonlinnan ja Levonkärjen kautta kulkevaa harjujaksoa. Samalla järvenselällä sijaitsevat myös Kissasaari, Amerikansaari, Vohlio, Pikonlinna, Selkäsaari, Selkäkarit, Majurinsaari, Aadolfinsaari, Lammasaari, Junasaaret, Kuttusaari ja Lapinsaari. Järven koillisosan alueella sijaitsee monia suuria saaria. Niitä ovat esimerkiksi Uitamonsaari, Palosaari, jolla on pituutta 2,2 kilometriä, Isosaari, Haikansaari, Viittanen, Vasikkasaari, Kalasaari ja Kottisaari.[1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 238 miljoonaa kuutiometriä eli 0,238 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 6 metriä ja suurin syvyys on 39 metriä. Syvin kohta sijaitsee Pikonlinnan ja Santasaaren eteläkärjen edustalla [5]. Toinen syvänne sijaitsee Pikonlinnan saaren edustalla, missä on 31 metriä syvää. Kolmas vastaava syvänne sijaitsee järven koillisosassa Palosaaren ja Isosaaren välissä, missä lukee kartassa 32 metriä. Lounaispään järvenselällä syvyydet vaihtelevat reippaasti, mutta muualla on järvessä melko matalaa. Huomattavia syvänteitä esiintyy esimerkiksi Lintulahdelta Kesomalahteen, missä sijaitsee myös syvin kohta, Vohlion pohjoispuolella, Pikonlinnan saarelta Ansiolahteen johtavalla kaarella, Havisevanlahdella sekä Isosaaren etelä- ja pohjoispuolella.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 171 kilometriä, josta silmämääräisesti noin puolet on peltomaata ja loput metsämaata. Soistuneita rantoja ei esiinny juuri ollenkaan. Rannat ovat pääasiassa alavaa maastoa, mutta järvelle näkyy muutama korkeampi mäki. Järvenselän etelärannalla Tampereen ja Pälkäneen välisestä harjujaksosta erottuvat järvelle Kirkkoharju ja Kuohunharju. Myös etelämpänä oleva Keisarinharju voi näkyä järvelle. Keisarinharjun näkötorni seisoo yli 50 metriä korkeammalla ja Kirkkoharjun näkötorni on lähes 70 metriä korkeammalla kuin järvenpinta. Järven pohjoisrannalta nousee Haralanharju 85 metriä ylemmäksi. Haralanharjulla on myös näkötorni. Vastarannalla sijaitsee Kaukavuori, joka kohoaa yli 70 metriä ylemmäksi ja koillisosassa Tollionniemellä olevat Hohkakorvenkalliot kohoavat 60 metriä vedenpintaa ylemmäksi.[2][1][6]

Järven asutus on pääasiassa haja-asutusta, jonka välissä on satoja vapaa-ajan asuntoja. Järven rannoille levittäytyvät kuitenkin muutamat taajamat. Etelärannassa sijaitsee Kangasalan keskustaajama ja sen yhteydessä oleva Rikun taajama-alue. Saappaanpohjassa sijaitsee Ruutanan taajama ja Havisevanlahdella Havisevan kylä. Rannoilla sijaitsee myös useita kulmakuntia. Järven eteläisellä järvenselällä on esimerkiksi Suomatka, Keso, Soukkio, Mutikko, Päkinmäki ja Mustoo. Järven koillisosissa sijaitsevat Haviseva, Huhtala, Lihasula, Köyrä, Mäyrä, Tollionmaa, Ruokonen ja Siitama. Järven koillispää sijaitsee Oriveden kunnan puolella. Kantatie 58 seuraa Vesijärven etelärannan ja Längemäveden välisellä kannaksella ja kääntyy Vesijärven Mäntysenselän Mäyränlahdella kohti pohjoista. Naappilan ja Siitaman välinen yhdystie 14207 kulkee järven pohjoispään takana ja kääntyy Siitamasta pohjoisrantoja seuraten kohti Kangasalaa. Siitamassa on myös Siitaman rautatieasema, joka sijaitsee Tampere–Haapamäki-rautatien varrella. Rautatie pysyttelee koko ajan Vesijärven luoteisrannasta etäällä.[1]

Säännöstely muokkaa

Järven vedenpinnan korkeus on 86,9 metriä mpy. Järvi on säännöstelty siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 86,38 metriä ja 87,28 metriä mpy. Säännöstely hoidetaan Vääksyn kartanon voimalaitospadolla, vaikka itse voimalaa ei enää käytetä. Voimalaitospato muodostaa kaloille vaellusesteen. Järven ylivedenkorkeus on 87,23 metriä mpy. (N60) ja sen alivedenkorkeus on 86,50 metriä mpy. (N60).[1][3][4][7]

Vesistösuhteet muokkaa

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35). Järvi kuuluu Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Vesijärven valuma-alueen (35.73) Vesijärven lähialueeseen (35.731). Valuma-alueen koko on 223 km² ja veden laskennallinen viipymä järvessä on 9,2 vuotta.[3][5]

Järvi saa vetensä pääasiassa omalta lähialueeltaan ja kolmen ojan valuma-alueelta. Yksi niistä on Kutemajärven valuma-alue (35.734), joka laskee Kutemajärvestä (59 ha) laskuojaansa myöten Jokijärvien ja Myllyjärven kautta Vanhakylänlahteen. Toinen on Säynäjärven–Myllyojan valuma-alue (35.733), jonka laskuoja Myllyoja laskee Säynäjärvestä (38 ha) Palosaaren edustalle Haapastenlahteen. Kolmas on Havisenjärven–Myllyojan valuma-alue (35.732), jonka laskuoja Myllyoja laskee Havisevanjärvestä (37 ha) Havisevanlahden pohjoisrantaan. Vesijärven lähialueen ojat ovat lyhyitä ja valuma-alueiltaan pieniä. Lähialueella sijaitsee 18 yli hehtaarin suuruista järveä tai lampea. Niistä huomattavimmat ovat esimerkiksi pieni Ukki (6 ha), joka sijaitsee Kirkkoharjun päässä, Likolammi (6 ha), joka muodostaa Pikonlinnassa järvenrantaan laguunin, Halimajärvi (9 ha), jonka oja laskee Lintulahteen, Mustijärvi (6 ha), joka laskee Suinulassa Havisevanlahteen, Heramaanjärvi (21 ha) ja Palojärvi (4 ha), joiden yhteinen laskuoja laskee Hepolahteen, Haukijärvi (6 ha), joka laskee Siitamanlahteen ja lopuksi Pahujärvet (15 ha), jotka ovat järvenlaskussa eriytyneet kahdeksi järvialtaaksi ja laskevat Taipaleenlahteen.[3]

Vesijärvi laskee lounaispäästään noin kahden kilometrin pituista Vääksynjokea pitkin Längelmäveden Villikanselkään.[5]

Luontoarvoja ja virkistytoimintaa muokkaa

Vesijärven vesi on pohjoisosissa sameampaa kuin etelässä selkäpuolella humuksen takia.lähde? Järven kalakantoja on tutkittu parempaan vedenlaatuun tähtäävien projektien yhteydessä. Järvessä tiedetään elävän ainakin hauki, taimen, made, muikku, lahna, ahven, siika, pasuri, kiiski, kuore, sorva, kuha, salakka, särki, ankerias ja järvilohi. Siiasta ovat päätyneet saaliiksi ainakin planktonsiika, järvisiika ja harvoin myös peledsiikaa. Järveen istutetaan toistaiseksi säännöllisesti kuhaa, siikaa ja taimenta.[8][9]

Kangasalan keskustaajama sijaitsee järven lounaispäässä ja järven länsirannalla on Haralanharjun tunnettu näköalapaikka. Kangasalan keskustan lähellä on Vesaniemen uimaranta, jossa on myös avantouintipaikka talvisin. Vääksynjoen luusuan lounaispuolella sijaitsee Kangasalan kunnan Valkamarannan uimaranta.[4][10]

Historiaa muokkaa

Suur-Längelmävesi muokkaa

Muun muassa Vesijärvi, Längelmävesi ja Pälkänevesi ovat aiemmin kuuluneet samaan järvialtaaseen, jota kutsutaan monesti nimellä Suur-Längelmävedeksi. Sen vedenpinta oli nykyistä useita metrejä korkeammalla. Vesijärven ja Längelmäveden järvialtaita yhdisti toisiinsa Vääksynjoen laaksossa ollut Sarsansalmi. Längelmäveden ja Pälkäneveden järvialtaita yhdisti Iharinsalmi. Suur-Längelmävesi laski Sarsansalmesta alkaneen Sarsanvirran kautta Roineeseen. Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 1604, kun Suur-Längelmävedelle avautui uusi lasku-uoma Pälkäneveden ja Mallasveden välille. Sitä kutsutaan Kostianvirraksi ja se on Pälkäneveden nykyinen laskujoki. Kun Kostianvirta oli asettunut uomansa nykysyvyyteen, olivat Vesijärven, Längelmäveen ja Pälkäneveden vedenpinnat laskeneet useita metrejä ja sen seurauksena Sarsansalmi ja Iharinsalmi olivat maatuneet. Sarsansalmessa sijainnut Sarsanvirta kuivui myös ja Sarsansalmen paikalle kehittyi Vääksynjoki, josta Vesijärvi laski Längelmäveteen. Iharinsalmi kuivui Iharinkoskeksi, jonka kautta Längelmävesi laski Pälkäneveteen ja siitä edelleen Mallasveteen. Vesijärven reitti Vanajaveteen kulki siis Mallasveden kautta.[11][12]

Kaivannon kanava muokkaa

Vuonna 1830 käyttöön otetun Kaivannon kanavan sulkulaitteet rikkoutuivat kanavan porttien avauduttua. Voimalla syöksynyt vesi kulutti kanavalaitteiden perusteet ja hajotti kaikki rakennelmat. Virran voima kulutti myös kanavaa leveämmäksi kuin se oli suunniteltu, joten nykyään se on melko leveä. Tapahtumassa Längelmäveden pinta laski toista metriä, mikä johti Iharinkosken kuivumiseen. Vesijärvi laski tämän jälkeen Längelmäveden kautta Roineeseen. Roineen reitti Vanajaveteen kulkee kuitenkin Mallasveden länsiosan kautta.[11][12]

Järvenlasku muokkaa

Suomessa on aikoinaan perustettu 1 500 järvenlaskuyhtiötä ja järviä on laskettu yli 2 000. Järvet ovat olleet yleensä pieniä, mutta laskettu on myös muutama suurikin järvi, kuten Vesijärvikin.[13]

Nimi muokkaa

Vesijärvi on mahdollisesti saanut nimensä kahta vesialuetta yhdis­tävää välijokea tarkoittavasta sanasta viksi tai veksi. Vesijärven ja Längelmä­veden välissä järviä yhdistää Vääksynjoki, joten Vesijärven alku­peräinen nimi on voinut olla Veksijärvi. Kun veksi-sanan merkitys on unohtu­nut, järven nimeksi on voinut tullut Vesijärvi. Sama tilanne toistuu Asikkalassa Päijänteen ja Vesijärven välissä.[14][15]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Vesijärvi, Kangasala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f g h i j Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.10.2017.
  3. a b c d Vesijärvi (35.731.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.10.2017.
  4. a b c Länsi-Suomen Ympäristölupavirasto: Lupapäätös 12/2009/2, jossa haettiin "Kevyenliikenteen sillan rakentaminen Vääksynjoen yli, Kangasala", 10.3.2009, viitattu 18.10.2017
  5. a b c Hölli, Otto: Längelmäveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma, 2010, s.32–36
  6. Vesijärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  7. Hölli, Otto: Längelmäveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma, 2010, s.25
  8. Hölli, Otto: Längelmäveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma, 2010, s.44
  9. Hölli, Otto: Längelmäveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma, 2010, s.61–63
  10. Vapaa-aikatilat, Kangasala.info (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. a b Mäntylä, Jorma: Sarsan maisema mullistui yhdessä yössä Tiede-lehti 4/2004. 2004. Viitattu 15.6.2016.
  12. a b Paunasalo, Kari: Mallasvesi Pälkänevesi ja Roine, viitattu 6.10.2017
  13. Koivisto, Marjatta: ”29. Kansanuskomuksia ja geologiaa”, Jääkaudet, s. 230–231. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  14. Mikko: Ville Eloranta ja Lotta Jalava: Sana sanasta : suomen kielen jäljillä 12.5.2022. Kirjavinkit.
  15. Ville Eloranta ja Lotta Jalava: Sana sanasta : suomen kielen jäljillä, s. 89. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2676-7.

Aiheesta muualla muokkaa