Jokijärvi (Hämeenlinna)

järvi Hämeenlinnassa Kanta-Hämeessä

Jokijärvi [2][1] on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa Hauhon Ilmoilan kylän lähellä sijaitseva järvi.[2][1]

Jokijärvi
Valtiot Suomi
Koordinaatit 61°12′04″N, 24°23′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Hauhon alue (35.77)
Laskujoki oja Ilmoilanselkään [1]
Järvinumero 35.771.1.009
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 84,3 m [1]
Rantaviiva 5,123 km [2]
Pinta-ala 69,781 ha [2]
Suurin syvyys 1 m [3]
Saaria 4 [1]
Kartta
Jokijärvi

Maantietoa

muokkaa

Järven pinta-ala on 70 hehtaaria ja se on 1,6 kilometriä pitkä ja 750 metriä leveä. Järvellä on kartan mukaan neljä saarta, joista kolme on pieniä luotoja ja yksi 3–4 hehtaaria suuri metsäsaari. Sen rantaviivan pituus on 5,1 kilometriä ja sen rannat ovat kosteikkoa. Järven lähiympäristössä on neljä maatilaa, neljä vakituista asuntoa ja neljä vapaa-ajan asuntoa, joista yksi sijaitsee suuressa saaressa. Rantaan asti tulee kaksi tietä kantatieltä 57.[2][1][4]

Luontoarvoja

muokkaa

Jokijärvi on lähes kokonaan Natura 2000-ohjelman luonnonsuojelualuetta (FI0304001, 101 hehtaaria). Siihen kuuluu järven vesialue rannoilta alkaen, mutta järven suurin saari on rajattu alueen ulkopuolelle. Se on matala ja rehevä järvi, josta on avovettä noin puolet järven pinta-alasta. Järven vesikasvillisuus sisältää joitakin harvinaisuuksia kuten esimerkiksi litteävita, ristilimaska, kiehkuraärviä, sahalehti, kapeaosmankäämi, haarapalpakko, vankkasara ja varstasara. Se on lintujärvenä valtakunnallisesti arvokas kohde. Alueen linnuista 12 on lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja. Järven pesimälajistoon kuuluu laulujoutsen, ruskosuohaukka, kaulushaikara, punasotka ja pikkulokki. Järveltä tavataan myös haarahaukka, harmaasorsa, suopöllö, luhtakana, liejukana ja kurki. Yölaulajia ovat ruokokerttunen ja rastaskerttunen. Se on tärkeä linnustolle muuttoaikaisena levähdyspaikkana ja sulkasadonaikana kerääntymispaikkana. Muuttoaikana voi nähdä esimerkiksi suokukko, punakuiri, suosirri, jänkäsirriäinen, jänkäkurppa ja mustaviklo. Lintuja voi tarkkaila järven itäpuolen kallioilta. Alueella voi metsästää ja kalastaa. Kalat lisääntyvät mielellään järvessä.[3][5]

Vesistösuhteet

muokkaa

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Hauhon alueella (35.77), jonka Ilmoilanselän alueeseen (35.771) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,3 metriä mpy. Järveen on johdettu rantasoiden kuivatusojia. Siihen laskee kaakosta päin johto-oja, joka alkaa Työjärvestä. Työjärveen on johdettu Palssarin pelto-ojia. Järvestä laskee leveä 750 metriä pitkä joki Ilmoilanselkään. Joella on pudotusta 0,1 metriä.[2][1]

Historiaa

muokkaa

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järvi on merkitty kosteikoksi, jonka karttanimenä on ”Yokijarvi”. Sille on merkitty saari. Sen ympäriltä on raivattu niittyjä nykyisten peltomaiden kohdilta. Järven lasku-uomaa on perattu 1920-luvulla, jolloin järvenlaskussa vedenpinta aleni puoli metriä. Rantojen kasvillisuusvyöhykkeet muodostuivat silloin hyvin leveiksi.[3] Vuoden 1957 peruskartassa on niityt vaihtuneet peltomaiksi ja suuri saari keskellä järveä on viljelty. Saaren viljely on lopetetty vuoden 1976 kartassa ja vuoden 1986 kartassa on järven luusuassa oleva pieni peltopalsta metsitetty.[6][7][8][9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Jokijärvi, Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  3. a b c Jutila, Heli: Hauhon luonto-opas, s. 43–44. (Ympäristöosaston julkaisuja 32) Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti, 2004. ISBN 952-5251-92-6 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.3.2020).
  4. Jokijärvi, Hämeenlinna (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. Jokijärvi, ymparisto.fi, 18.3.2014, viitattu 2.3.2020
  6. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050773.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
  7. Peruskartta 1:20 000. 2132 08 Alvettula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  8. Peruskartta 1:20 000. 2132 08 Alvettula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1976. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
  9. Peruskartta 1:20 000. 2132 08 Alvettula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)