Avaa päävalikko

Pikku-Kaila

järvi Pälkäneellä Pirkanmaalla

Pikku-Kaila [1], tai pelkästään vain Kaila[2], on Pirkanmaalla Pälkäneellä Laipanmaan metsäalueella sijaitseva lampi.[2][1]

Pikku-Kaila
Sijainti PälkäneView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°23′42″N, 24°33′58″E
Pinnankorkeus 125,1 m [1]
Pinta-ala 1,777 ha [2]
Rantaviiva 0,603 km [2]
Laskujoki oja Pikku-Sorsamoon [1]
Saaria ei saaria [1]
Järvinumero 35.716.1.026
Pikku-Kaila

Sisällysluettelo

MaantietoaMuokkaa

Lammen pinta-ala on 1,8 hehtaaria ja se on 250 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Sen kaakkoispuolella kohoaa Multivuoren luoteispää heti noin 40 metriä lammen vedenpinnan yläpuolelle. Lampi on muodostunut samalla tavalla kuin muutkin lähialueen pikkujärvet Ahvenainen, Musta-Sorsamo, Pikku-Sorsamo, Iso-Sorsamo, Kailajärvi, Pikku-Kaila, Masolammi ja Haisjärvi.[3] Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 600 metriä ja sen rannat ovat suota. Lammen luoteisrannassa on vapaa-ajan asunto, jonne tulee tie Säynäjärven kylältä.[2][1][4]

VesistösuhteetMuokkaa

Lampi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Mallasveden ja Pälkäneveden alueella (35.71), jonka Sappeenjärvenojan valuma-alueeseen (35.716) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 125,1 metriä mpy. Järveen on johdettu kaksi ojaa, joista toinen on Kailajärven laskuoja. Lammen oma laskuoja laskee Pikku-Sorsamoon. Vesireitin vedet laskevat lopuksi Sappeenjärven kautta Pälkäneveden Jouttesselän Hiukonlahteen.[2][1]

HistoriaaMuokkaa

Lähialueen pikkujärvien muodostumishistoria alkaa viimeisen jääkauden lopussa noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja paikalle jäi Itämeren Yoldia-vaiheen aikainen saaristo, jonka vedenpinnan korkeus sijaitsi nykyisen 145–150 metrin korkeuskäyrällä. Vapautuneiden alueiden morenimaat huuhtoutuivat rannasta mereen ja aallokko jätti mäkien rinteille rantavoiminen paljastamia kalliopintoja. Multivuori kuului tällaiseen muinaissaareen, jonka ranta alkoi Syväjärveltä ja jatkui Pikku-Kailan ja Kailajärven ohi Isolle Hirvijärvellä. Saari oli kolme kilometriä pitkä ja kaksi leveä, ja siihen kuuluivat Korppivuori, Kylmänkorvenmäki, Vuorenkallio, Haisjärvenmäki, Multivuori ja Toikanvuori. Merenpinta laski nopeasti ja järvet jäivät alueen lähekkäisten kallioisten moreenimäkien välisiin painaumiin, jotka tämän jälkeen alkoivat soistua.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Karttapaikka: Pikku-Kaila, Pälkäne (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.1.2018.
  3. a b Kukkonen, Marjatta: Raportti Kangasalan karttalehden N:O 2141 maaperäkartoituksesta kesällä 1978 ja 1979, Espoo 1980, Geologinen tutkimuskeskus, viitattu: 20.1.2018
  4. Karttapaikka: Pikku-Kaila, Pälkäne (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.