Kukkia
Kukkia[2][1] eli Kukkiajärvi on Pirkanmaalla Pälkäneellä, eli entisessä Luopioisissa, ja Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa, eli entisellä Hauholla, sijaitseva järvi. Järvi on pinta-alaltaan Suomen 88. suurin järvi.[2][1]
| Kukkia | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Pälkäne (Luopioinen) ja Hämeenlinna (Hauho) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kukkian reitin valuma-alue (35.78) |
| Laskujoki | Kukkianvirta [1] |
| Järvinumero | 35.781.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 86,6 m [1] |
| Rantaviiva | 283,974 km [2] |
| Pinta-ala | 43,8892 km² [2] |
| Tilavuus | 0,22971 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 5,23 m [2] |
| Suurin syvyys | 35,62 m [2] |
| Valuma-alue | 868 km² [3] |
| Keskivirtaama | 6,3 m³/s [3] |
| Saaria | 527 [2] |
 Kukkia |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
muokkaaJärvi
muokkaaJärven pinta-ala on 4 390 hehtaaria eli 43,9 neliökilometriä. Se on ulkomitoiltaan 14,7 kilometriä pitkä ja 11,9 kilometriä leveä, mutta järven rantaviiva mutkittelee kovasti ja sen vesialue on pirstoutunutta. Järvellä ei ole suuria järvenselkiä, mutta sillä on kaksi suurempaa järvialuetta. Niitä yhdistää Haikanvuoren ja Vankoniemen niemien välinen kapeikko, jossa sijaitsee Evinsalon 170-hehtaarinen saari. Kapeikon itäpuolella aukeaa Lehtisaarenselkä ja sen länsipuolella Lehtisaarenselkää suurempi mutta myös erittäin saaristoinen järvialue. Nämä muodostavat yhdessä yli puolet Kukkiasta.[2][1]
Itäpuolisella järvenosalla Lehtisaarenselkä työntyy avonaisena kaakkoon, missä se kapenee Kipparinlahdeksi ja missä Kuohijoki laskee tähän lahteen. Lehtisaarenselältä aukeaa itään pieni Leppänän järvenselkä. Se sijaitsee kapean harjun takana ja sinne johtaa harjussa oleva aukko, jota kutsutaan Harjunsalmeksi. Kipparinlahdelta 6,2 kilometriä pohjoiseen Syyninsaarenselällä järvi haarautuu pohjoiseen ja luoteiseen haaraan. Pohjoinen haara on 2,5 kilometriä pitkä ja se päättyy Kortteenpohjaan. Luoteinen haara on vain 1,8 kilometriä pitkä Mustankuusenselkä, mutta se jatkuu puoli kilometriä pitkän mutta samalla kapean Lepsinsalmen kautta Äikkäänselkään. Äikkäänselkä on 2,8 kilometriä pitkä ja 2,0 kilometriä leveä. Sen pohjoispäässä järvi jatkuu vielä Pirunsalmen kautta Läyliään, joka on 2,1 kilometriä pitkä ja 1,2 kilometriä leveä järvenselkä. Täällä Rautajärvi laskee Kukkiaan ja sitä pidetään omana järvenään, vaikka molemmilla järvillä on sama vedenpinnan korkeus.[2][1]
Järven läntisen järvenosan eteläpää, jota kutsutaan Mämminseläksi, on melko saaretonta ja avointa verrattuna muihin järvenosiin. Selän lounaispuolella sijaitsee suuri Isosaari, jonka ympäristö on saarien takia sokkeloista vesialuetta ja joka on siksi suojassa järvenselän tuulilta. Isosaaren kaakkoispuolella sijaitsee kaksi lahtea. Majaanlahti on 1,7 kilometriä pitkä ja Talvitiensuunlahti on 750 metriä pitkä. Järven Kukkianvirran lasku-uoma sijaitsee Talvitiensuunlahden eteläpäässä. Mämminselän pohjoispuolella ja suuren Evinsalon länsipuolella aukeaa laaja ja runsaslukuinen saaristo. Se on 6,7 kilometriä pitkä ja 2,9 kilometriä leveä. Järvenosalla on kolme maininnan arvoista lahtea. Evinsalosta pohjoiseen työntyy kaksikilometrinen Mustilahti, joka on perältään melko kapea. Lännempänä edellisen lahden rinnalle pohjoiseen työntyy Rajalansaaren ohi Rihanselkä, joka on 2,2 kilometriä pitkä ja 1,3 kilometriä leveä. Järvialueen etelärannalla sijaitsee Ansiolahti, joka on 1,1 kilometriä pitkä ja 400 metriä leveä. Järvi jatkuu vielä läntisen järvenosan länsipäässä kohti pohjoista, missä 1,5 kilometriä pitkän Holjansalmen pohjoispäässä avautuu Haltianselkä. Haltianselkä on järvenosana 3,6 kilometriä pitkä ja 2,2 kilometriä leveä, mutta avoimena järvenselkänä se on tätä pienempi.[2][1]
Saaret
muokkaaKukkiassa on laskettu olevan 527 saarta, mikä osaltaan selittää järven rikkonaisuutta. Niiden yhteispinta-ala on 397 hehtaaria, mikä on noin 8,3 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista 44 on yli hehtaarin suuruisia, 348 yli aarin ja loput 135 ovat alle aarin kokoisia. Suurin saari on Evinsalo, jonka pinta-ala on 170 hehtaaria. Läntisen järvenosan alueen saaristossa on runsaasti suuria saaria. Niistä huomattavimmat ovat esimerkiksi Iso-Vekuna (62 ha), joka on 1,5 kilometriä pitkä ja 700 metriä leveä, ja sen ympärillä olevat Vähä-Vekuna, Iso-Kouvolainen, Niittysaari, Urittu, Vähät Ahosaaret, Pärnäsaari, Kukkiasaari ja Rajalansaari. Haltianselän saarista voi huomioida Heikkilänsaaren länsirannan tuntumasta, Iitinsaaren etelärannalta ja Vohlisaaren selän itäpäästä. Vohlisaareen johtaa tie. Järven länsiosan itäpäässä Evinsalon eteläpuolella sijaitsevat Iso Siikasaari, Vehkasaari, Suolikkosaari, Ristisaari, Lehmisaari ja Selkäsaari. Mämminselän Isosaareen tulee maantie, mutta Kivinensaareen ja Lounassaareen ei. Lehtisaarenselällä sijaitsee Lehtisaari, joka on sen ainoa suuri saari. Kortteenpohjaan johtavassa lahdessa on Isännänsaari, jonne on tieyhteys. Äikkäänselän Huhtisaari on 750 metriä pitkä ja 550 metriä leveä. Se on osittain suojeltu. Sen vieressä sijaitsee Vasikkasaari ja edempänä vielä Pirunsaari.[2][1]
Syvyysvaihtelut
muokkaaJärvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 230 miljoonaa kuutiometriä eli 0,23 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 5,2 metriä ja suurin syvyys on 35,6 metriä. Syvin kohta sijaitsee Leppänässä Harjunsalmen edustalla noin puolen kilometrin päässä Kauniskallion haudassa [3]. Muita 30 metrin synänteitä löytyy kartan mukaan Ansiolahden ja Talaslahden edustalla, missä on 31 metriä syvää, ja Ansioniemen pohjoispuolella, missä on 30 metriä syvää. Haltianselällä on 24-metrinen syvänne, Rihanselällä 16-metrinen syvänne, Viitasaarenselällä kaksi 24-metristä, Äikkäänselällä 16-metrinen ja Läyliässä 16-metrinen syvänne. Eri järvenosien väliset salmet ovat melko matalat, minkä vuoksi syvänteiden vedet eivät vaihdu lämpötilakerrostumisen vuoksi muuten kuin syys- tai kevättäyskierron aikana.[2][1]
Järven ympäristö
muokkaaJärven rantaviivan pituus on 284 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 112 kilometriä. Rannat ovat pääosin metsämaata, mutta siellä täällä ulottuvat rannoille peltomaat. Asutus on haja-asutusta, jonka välissä on paljon vapaa-ajan asuntoja. Myös monella suuremmalla saarella on runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Kiinteästi asuttuja saaria ovat vain Isosaari ja Evinsalo, jonne tulee myös tiet. Ainoa rantaan ulottuva taajama on Luopioisten kirkonkylä, jonka taajama-alue on levittäytynyt Rihanselällä koko sen länsirantaan. Järvellä on useampikin kylä tai kulmakunta. Luopioisten vastarannalla sijaitsee Niemikunta, Äikkäänselän pohjoisrannalla Rantakulma, lahdenpohjukassa Kortteenpohja, Syynisaarenselän itärannalla Ruljankylä, Leppänän itäpäässä Padankoski, Kipparinlahdella Kuohijoki, Kukkianvirran lähellä Puutikkala, Haltianselällä Haltia ja sen eteläpuolella Holja. Luopioisten kautta kulkee Pälkäneeltä Rautajärvelle seututie 322 ja se seuraa järven luoteisrantoja. Holjassa siitä haarautuu etelään yhdystie 3222, joka Puutikkalan jälkeen haarautuu Hauhon Sappeessa eli Vihavuodessa koilliseen Kuohijoelle ja Padankoskelle vieväksi yhdystieksi 3201. Padankosken jälkeen rantoja seuraavat enää pienet kylätiet, jotka kiertävät Ruljankylän ja Kortteenpohjan kautta Rantakulmalle ja Luopioisiin. Järvi kuuluu pääasiassa Pälkäneeseen, mutta etelässä Kukkianvirta on jaettu Pälkäneen ja Hämeenlinnan kesken ja Mämminselän itäpuolisko ja Majaanlahti kuuluvat Hämeenlinnalle.[2][1][4]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Kukkian reitin valuma-alueeseen (35.78), jonka Kukkian alueeseen (35.781) järvi kuuluu.[1][3]
Kukkian vedenpinnan korkeutta on mitattu vuodesta 1911 saakka. Järven pinnankorkeus on 86,60 metriä mpy (N60). Pinnan korkeusvaihtelut ovat olleet keskimäärin 55 senttimetriä vuodessa. Ylin vedenkorkeus on ollut 87,24 metriä (N60, toukokuussa 1988) ja alin 86,05 metriä (N60, syyskuussa 1940). Niiden mukaan vedenkorkeuden ääripäiden välillä on ollut 119 senttimetriä.[3]
Pääosa Kukkian vedestä saapuu Ämmätsänjärven–Myllyojan valuma-alueelta (35.785) ja Kuohijärven alueelta (35.782), jonka valuma-alueen pinta-ala on 592 neliökilometriä. Kuohijoki on alle kilometrin mittainen ja se on Kuohijärven (3 474 ha) laskujoki.[3]
Kukkian alueella sijaitsee vain 15 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai toisensa kautta Kukkiaan. Niistä huomattavimmat ovat Rautajärvi (242 ha), joka laskee Pihtisalmessa Läyliään. Rautajärvi välittää eteenpäin Ämmätsänjärven–Myllyojan valuma-alueen vedet ja siihen laskee myös Ihanainen (45 ha). Läyliään laskevat Pihtilampi (14 ha), Vahlajärvi (15 ha) ja Heinäjärvi, Leppänään laskee Vähäjärven kautta Kyläjärvi (16 ha), Haltianselkään Savistenjärvi (29 ha), Iso-Vekunan suojaan Vekuna (70 ha) ja eteläisimpään Majaalahteen Valkjärvi (13 ha).[3]
Järven lasku-uoma on Kukkianvirta, joka laskee Vihajärven (253 ha) kautta Isoon Roineveteen. Vihajärveen laskevat Kyläjärvi (23 ha) ja Matkijärvi (7 ha) eivät enää vaikuta Kukkian vedenlaatuun. Kukkianvirran luusuassa on mitattu virtaamia vuosina 1911–1933 sekä uudestaan vuodesta 1992 alkaen. Mittausten mukaan uoman keskivirtaama (MQ) on ollut 6,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 12,2 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 3,1 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 1,54 m³/s (maaliskuussa 2003) ja 19,3 m³/s (kesäkuussa 1995).[3]
Luontoarvot
muokkaaJärvi on Natura 2000 -ohjelmassa oleva (FI0328004) suojelualue. Harvinaiset vesikasvit ormio ja raani kasvavat täällä.[5][6]
Historiaa
muokkaaEvinsalon ja mantereen yhtymäkohdassa olevan Kuivassalmen yli tehtiin 1950-luvulla pengertie. Mantereen puolella sijaitsee Salminkallio, josta on löydetty kalliomaalauksia.
Kukkia tunnettiin aiemmin myös nimellä Evijärvi. Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 käytettiin sekä tätä nimeä että nykyistä Kukkiajärven nimeä.[7][8]
Järvi on vanhastaan ollut kesänviettäjien suosiossa. Pääministeri J. W. Rangell, kansanedustaja Sulo Wuolijoki ja Wärtsilän entinen konsernijohtaja Pekka Laine ovat esimerkkejä Kukkian tunnetuista kesäasukkaista.lähde? Myös Hämeen läänin maaherralla (1930–1959) Sigurd Mattssonilla oli pieni kalamökki Pikku Honkasaaressa, Mämminselän laidallalähde?. Pääministeri Rangellin huvilalla vieraili vuonna 1942 SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler[9][10].
Kesällä 2024 Yleisradio uutisoi, että heinäkuussa 1976 järven pohjasta oli löydetty sattumalta kaksi niin sanottua desanttiradiota, eli kooltaan 60 × 40 cm kokoista verkkokäyttöistä radiolähetintä ja -vastaanotinta. Niiden osat oli valmistettu Yhdysvalloissa Suojelupoliisin arvion mukaan 1940-luvun puolivälissä, mutta hyväkuntoiset laitteet eivät olisi olleet järvessä kovin monta vuotta. Alkuperästä ei ole Supon mukaan päästy selvyyteen, eikä laitteiden nykyinen sijaintikaan ole tiedossa.[10] Suomen Puolustusvoimien käytössä kyseisiä radioita ei ole koskaan ollut. Maallikot ovat arvelleet, että radiot liittyisivät Hella Wuolijokeen, joka tuomittiin jatkosodan aikaan elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen maanpetoksesta hänen avustettuaan Neuvostoliiton vakoojaa. Wuolijoki armahdettiin vuonna 1944. Hän toimi Yleisradion pääjohtajana vuosina 1945–1949 ennen kuin tuli erotetuksi. Wuolijokien kesäpaikka sijaitsi Kukkiajärven rannalla Ahosaaressa, hyvin lähellä vakoiluradioiden löytöpaikkaa. Toisaalta on selvinnyt, että Kukkiajärvestä löydetyt laitteet olivat aikanaan tallessa Viestimuseossa Riihimäellä, vielä vuonna 2012.[11]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k Kukkia, Pälkäne (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 31.10.2017.
- ↑ a b c d e f g h Kukkia (35.781.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.10.2017.
- ↑ Kukkia, Pälkäne (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Ympäristö.fi: Kukkiajärvi, päiväys 16.8.2013, viitattu 1.11.2017
- ↑ Uotila, Pertti: Ormio – Klotgräs teoksessa Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme, s. 206. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997. ISBN 951-26-4256-5
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017) suomi
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050772.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017) suomi
- ↑ Aamulehti 30.7.2017: https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000007263453.html
- ↑ a b Mäntysalo, Jesse: Vaiettu mysteeri Yle Uutiset. 22.6.2024. Viitattu 22.6.2024.
- ↑ Järvestä löytyi vakoilulaitteita, mutta myöhemmin ne katosivat – nyt puhuu tapausta selvittänyt majuri Antti Kautiainen Yle Uutiset. 21.7.2024. Viitattu 21.7.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Kukkiajärvi (Arkistoitu – Internet Archive), kukkialle.fi, viitattu 1.11.2017