Avaa päävalikko

Luopioinen

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Pälkänettä

Luopioinen (aik. Vesikansa, ruots. Luopiois) oli Pirkanmaalla sijainnut Suomen kunta, joka yhdistettiin Pälkäneeseen vuonna 2007. Kunnassa asui sen lakkautushetkellä 2 395 ihmistä,[3], ja sen pinta-ala oli 392,12 km², josta 70,47 km² oli vesistöjä[1]. Väestötiheys oli 7,4 asukasta/km².

Luopioinen
Luopiois
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Pälkäne
Luopioinen.vaakuna.svg Luopioinen.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°21′45″N, 024°39′25″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Hallinnollinen keskus Luopioisten kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2007
– liitoskunnat Pälkäne
Luopioinen
– syntynyt kunta Pälkäne
Pinta-ala 392,12 km²  [1]
(2006)
– maa 321,65 km²
– sisävesi 70,47 km²
Väkiluku 2 392  [2]
(31.12.2006)
väestötiheys 7,45 as./km²

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Luopioinen muodostettiin Hauhon kappeliseurakunnaksi vuonna 1693 ja se itsenäistyi vuonna 1880. Vuodelta 1813 olevan puukirkon suunnitteli Anton Wilhelm Arppe ja rakensi Matti Åkergren.

Luopioisten asutus on sijoittunut Kukkian, Luopioisten suurimman järven, ympärille. Luopioisissa sijaitsee myös osa Laipanmaan erämaisesta metsäalueesta.

Luopioisista on Tampereelle matkaa 60 kilometriä, Hämeenlinnaan 60 kilometriä ja Helsinkiin 160 kilometriä. Luopioisten naapurikunnat olivat Hauho, Kuhmalahti, Lammi, Padasjoki ja Pälkäne.

Luopioisten koulukeskus on Aitoo, jossa toimivat Anna Tapion koulu (entinen Aitoon kotitalouskeskikoulu) ja Aitoon Koulutuskeskus (ent emäntäkoulu). Luopioinen oli yksi Suomen ensimmäisistä kunnista, joissa aloitettiin vuonna 1968 peruskoulun kokeilu.

Luopioisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla paperikääreessä paistettu pesälahna sekä rakkauspuuro tai kynttelipuuro eli maitokiisseli vadelmamehun kera.[4]

Kirjailija Hella Wuolijoki on kuvannut muistelmateoksessaan Kummituksia ja kajavia Kukkialla viettämiään kesiä. Myös runoilija Eino Leino vietti siellä Wuolijoen vieraana yhden kesän.

Luopioinen ja Pälkäne yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Yhdistyneen kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Gustaf von Numersin suunnittelema ja vuonna 1960 vahvistettu Luopioisten vaakuna.[5]

Luopioinen valittiin 2005 Suomen luovimmaksi kunnaksi.[6]

Luopioisten kylätMuokkaa

Muita kyliä: Evinsalo, Kajantila, Kantola, Karviala, Kaukkala, Kouvala, Lemmettylä, Miemola, Mustilahti, Okerla, Sairiala, Säynäjärvi, Vahdermetsä

Kenties tunnetuin Luopioisten kylistä on Aitoo, jossa järjestetään vuosittain Aitoon kirkastusjuhlat.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain 1.1.2006 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2010.
  2. Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2006 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 31.12.2006. Väestörekisterikeskus.
  4. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 71. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  5. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165
  6. Kunnat.net

Aiheesta muuallaMuokkaa