Pälkäne

kunta Pirkanmaan maakunnassa

Pälkäne on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa, Tampereen seutukunnassa.

Pälkäne
Pälkäne uusi.svg Pälkäne.sijainti.Suomi.2020.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°20′20″N, 024°16′05″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Kuntanumero 635
Hallinnollinen keskus Onkkaala
Perustettu 1866
Kuntaliitokset Luopioinen (2007)
Kokonaispinta-ala 738,14 km²
161:nneksi suurin 2020 [1]
– maa 560,72 km²
– sisävesi 177,42 km²
Väkiluku 6 421
150:nneksi suurin 31.1.2020 [2]
väestötiheys 11,45 as./km² (31.1.2020)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 15,3 %
– 15–64-v. 56,8 %
– yli 64-v. 27,9 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,4 %
ruotsinkielisiä 0,4 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 21,50 %
82:nneksi suurin 2020 [5]
Kunnanjohtaja Janita Koivisto
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kok.
 • Kesk.
 • SDP
 • Vihr.
 • Vas.

11
7
6
2
1
www.palkane.fi
Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi.

Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski. Aikaisempia naapurikuntia ovat Pälkäneeseen liitetyn Luopioisen lisäksi olleet Hämeenlinnaan liitetty Hauho, Kangasalaan liitetyt Kuhmalahti ja Sahalahti, Valkeakoskeen liitetty Sääksmäki sekä Hattulaan liitetty Tyrväntö.

Kunnassa asuu 6 421 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 738,14 km², josta 177,42 km² on vesistöjä.[1]

Väestötiheys on 11,45 asukasta/km². Kirkonkylästä Onkkaalasta on matkaa Valkeakoskelle 23 kilometriä, Hämeenlinnaan 44 kilometriä, Tampereelle 35 kilometriä, Lahteen 91 kilometriä ja Helsinkiin 145 kilometriä. Onkkaalan ohella Pälkäneen suurimpia asutuskeskittymiä ovat Iltasmäki ja Laitikkala sekä Luopioisten kirkonkylä, Aitoo, Puutikkala, Rautajärvi ja Kyynärö.lähde?

Pälkäneen kautta kulkee Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12. Myös valtatie 3:n Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus kulki 1960-luvulle asti Pälkäneen kautta; valtatiet yhtyivät Laitikkalassa. Tuolloin vielä sorapintainen tie rakennettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja nykyisin se on kantatie 57. Valtatie 3:n vanha linjaus noudattaa historiallisen, Hämeestä Pohjanmaalle kulkeneen maantien reittiä. Pälkäneeltä lähtevät seututiet Sahalahdelle ja Kuhmalahdelle (molemmat kuuluvat nykyisin Kangasalaan), Valkeakoskelle, Hauholle (nykyisin osa Hämeenlinnaa) ja Padasjoelle.lähde?

Pälkäneellä on 1400- ja 1500-lukujen vaihteen tienoilla rakennettu kivikirkko, joka hylättiin uuden kirkon valmistuttua. Nykyisin käytössä oleva tiilikirkko, jonka suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel, valmistui kesällä 1839. Sappeen kylässä on hiihtokeskus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema toimi Myttäälän entisessä sotilasvirkatalossa vuosina 1927–2005. Muita huomattavia maatiloja ovat Ruotsilan, Ruokolan ja Kuiseman kartanot.lähde?

Maantiede ja luontoMuokkaa

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet, joista suurimmat ovat Mallasvesi Onkkaalan länsipuolella ja Pälkänevesi sen itäpuolella, sekä osittain Kangasalan puolella oleva Roine ja Hauhon (Hämeenlinnan) puolella oleva Ilmoilanselkä. Luopioisten järvistä huomattavin on Kukkia.lähde?

Pälkäneen kautta kulkee Salpausselältä Pohjanmaalle ulottuva harjujakso, jonka selväpiirteisin ja korkein osa kunnan alueella on Onkkaalan luoteispuolella oleva Syrjänharju. Syrjänharjun korkeimmalla kohdalla (67 m Mallasveden yläpuolella) on vesitorni. Iltasmäessä harju on vielä selvästi näkyvissä, mutta kunnan etelärajaa kohti harjujakso muuttuu vähitellen melko huomaamattomaksi.lähde?

Onkkaalan länsipuolella Mallasveden rannassa on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.lähde?

HistoriaMuokkaa

Pälkäneltä on löydetty runsaasti kivikaudelta peräisin olevia esineitä, ja myös rautakautisia löytöjä on paljon. Varhaisimmiksi ajoitetut esineet osoittavat suomalaisten asettuneen Pälkäneelle jo 300-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Todennäköisimmin ensimmäiset asukkaat saapuivat läheisestä ikivanhasta keskuksesta Kangasalta.[7]

Aikaisemmin luultavasti Sääksmäkeen kuulunut Pälkäne mainittiin itsenäisenä seurakuntana vuonna 1405 ja ainakin jo vuonna 1445 sillä oli oma kirkkoherra. Sahalahden seurakunta erotettiin Pälkäneestä vuonna 1581.[8] Pälkäneen varhaisista yhteyksistä Sääksmäkeen osoittaa, että kun paavi vuonna 1340 julisti 25 sääksmäkeläistä talonpoikaa pannaan, näiden joukossa oli kolme pälkäneläistä, jotka asuivat Onkkaalassa ja Harhalassa. Vuonna 1539 Pälkäneellä oli 38 kylää ja niissä yhteensä 202 taloa; luvuissa oli mukana myöhempi Sahalahti.[7]

Pälkäneläisillä talonpojilla oli keskiajan lopulla laajoja erämaa-alueita ja kalavesiä nykyisen Keski-Suomen pohjoisosissa muiden muassa Pihtiputaan, Viitasaaren, Kannonkosken ja Konginkankaan tienoilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti erämaaomistukset 1500-luvun puolivälissä, minkä jälkeen näille alueille asettui savolaisia uudisasukkaita.[7]

Kostianvirta syntyi luonnonmullistuksessa vuonna 1604, kun Pälkänevesi puhkaisi itselleen uuden lasku-uoman Mallasveteen harjujakson matalimmasta kohdasta. Aikaisemmin Pälkänevesi oli laskenut Längelmäveteen ja sen vanhan lasku-uoman Sarsanvirran kautta Roineeseen. Luonnonmullistuksen seurauksena Sarsanvirta kuivui ja Längelmävesi alkoi laskea samassa yhteydessä syntyneen Iharinkosken kautta Pälkäneveteen.lähde?

Pälkäneellä käytiin vuonna 1713 Kostianvirran taistelu. Se oli osa suurta Pohjan sotaa.[7]lähde?

Suuren Pohjan sodan vuoksi Viipurista pakenemaan joutunut kirjanpainaja Daniel Medelplan oleskeli Kukkolan kylässä, jossa hän kaiversi aapisen puulaatoille ja painoi niillä pienehkön määrän kirjoja vuonna 1719. Viimeinen tiedossa ollut kappale Medelplanin painamaa aapista oli ostettu Turun akatemian kirjastoon ja tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Pälkäneellä on kaksi Medelplanille omistettua muistokiveä: toisen pystytti Pälkäneen seurakunta vanhan kirkon pihaan vuonna 1949, ja toisen Kukkolan kyläläiset hänen vanhalle asuinpaikalleen vuonna 1964.[7]

Pälkäneelle asutettiin toisen maailmansodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[9]

Pälkäneeseen aikaisemmin kuulunut Roineen länsipuolella sijaitseva, muusta kunnasta erillään ollut Painon kylä siirrettiin Valkeakoskeen vuonna 1975. Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Uuden kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Luopioisten vaakuna. Kuntaliitokseen saakka käytössä olleen vaakunan oli suunnitellut Gustaf von Numers ja se oli vahvistettu vuonna 1956.[10] Kuntien yhdistyessä Pälkäneen 27-jäseninen ja Luopioisten 21-jäseninen kunnanvaltuusto yhdistyivät. Kunnanvaltuusto toimi 48-jäsenisenä vaalikauden 2005–2008 loppuun, minkä jälkeen aloitti uusi 27-jäseninen valtuustolähde?.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pälkäneen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
6 551
1985
  
6 497
1990
  
6 573
1995
  
6 708
2000
  
6 682
2005
  
6 861
2010
  
6 950
2015
  
6 676
2020
  
6 421
Lähde: Tilastokeskus.[11]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Pälkäneellä oli 6 567 asukasta, joista 3 665 asui taajamissa, 2 833 haja-asutusalueilla ja 69 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Pälkäneen taajama-aste on 56,4 %.[12] Pälkäneen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[13]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Onkkaala 2 637
2 Luopioisten kirkonkylä 613
3 Aitoo 415

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pälkäneellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pälkäneen alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[15]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Pälkäneen kunnan nykyisellä alueella.[14]

KylätMuokkaa

 
Pälkäneen vaakuna ennen vuotta 2007. Pälkäneen nykyinen vaakuna on entinen Luopioisten vaakuna.

Seuraavassa Pälkäneen kylät on jaoteltu kahteen ryhmään vuonna 2007 tehtyä kuntaliitosta edeltäneen kuntajaon mukaan.

PälkäneMuokkaa

Epaala, Harhala, Huhtioinen, Huntila, Kaitamo, Kankahainen, Kantokylä, Kinnala, Kirpu, Kollola, Kotila, Kuisema, Kukkola, Kuuliala, Kärväntälä, Laitikkala, Lovensalo, Luikala, Myttäälä, Mälkilä, Mällinoja, Oksala, Onkkaala, Pappila, Pitkäjärvi, Pohjalahti, Ruokola, Ruotsila, Salmentaka, Sappee, Seitsye, Tauriala, Tausti, Tommola, Töyräniemi, Vuolijoki ja Äimälä.

Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Iltasmäki, Ohveno ja Vimmu.

LuopioinenMuokkaa

Haltia, Luopioinen, Kuohijoki, Kyynärö, Padankoski, Puutikkala, Rautajärvi, Ämmätsä, Evinsalo, Kajantila, Kantola, Karviala, Kaukkala, Kouvala, Lemmettylä, Miemola, Mustilahti, Okerla, Sairiala, Säynäjärvi ja Vahdermetsä.

Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Aitoo, Holja ja Vihavuosi.

KuviaMuokkaa

LiikenneMuokkaa

Pälkäneen kirkonkylään pääsee seuraavia teitä pitkin:

  Tampereelta, Lahdesta
  Hämeenlinnasta
  Valkeakoskelta
  Luopioisista

Tunnettuja pälkäneläisiäMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Pälkäneen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla tuuvinki eli imelletty perunalaatikko, suolalahna, palviliha, varikoinen, makea sahti ja luumukreemi.[17]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Suomenmaa 6 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1976, Porvoo (ss. 337–341)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*- 31.1.2020. Tilastokeskus. Viitattu 1.3.2020.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2020 27.11.2019. Verohallinto. Viitattu 26.1.2020.
  6. Kuntavaalit 2017, Pälkäne Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 337–341. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  8. Otavan iso tietosanakirja, osa 7. Helsinki: Otava, 1964.
  9. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127.
  10. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 169.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  14. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  16. http://www.eliteprospects.com/player.php?player=7451
  17. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 74. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa