Vehkajärvi (järvi Kangasalla)

järvi Kangasalla, Kuhmoisissa, Pälkäneellä, Padasjoella


Vehkajärvi[2][1] on Pirkanmaalla Kangasalla (entinen Kuhmalahti), Kuhmoisissa ja Pälkäneellä (entinen Luopioinen) sekä Päijät-Hämeessä Padasjoella sijaitseva järvi. Vaikka Vehkajärvi ei itse ole bifurkaatiojärvi, sijaitsee se kahden sellaisen eli Lummennen ja Vesijaon välissä. Vehkajärven vesistä osa virtaa Vesijaossa Kymijokeen ja osa Kokemäenjokeen.[2][1]

Vehkajärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Päijät-Häme, Pirkanmaa
Kunnat Padasjoki, Kuhmoinen, Kangasala, Pälkäne
Koordinaatit 61°28′48″N, 24°52′24″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kukkian reitin valuma-alue (35.78), Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25)
Laskujoki Hirvensalmesta Vesijakoon [1]
Järvinumero 35.784.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 110,5 m [1]
Rantaviiva 118,888 km [2]
Pinta-ala 26,0833 km² [2]
Tilavuus 0,144325 km³ [2]
Keskisyvyys 5,53 m [2]
Suurin syvyys 19,64 m [2]
Saaria 247 [2]
Kartta
Vehkajärvi

Maantietoa muokkaa

Järven pinta-ala on 2 608 hehtaaria eli 26 neliökilometriä. Se on 8,8 kilometriä pitkä ja 6,7 kilometriä leveä. Järvi on muodoltaan melko selväpiirteinen, mutta siitä erottuu kaksi kaakkoon työntyvää kapeaa lahtea Ansiolahti ja Ylävirta, sekä järven eteläosassa länteen työntyvä Nurmenlahti. Ansiolahti on 1,8 kilometriä pitkä, mutta alle 250 metriä leveä. Ylävirta on 2,3 kilometriä pitkä ja alle 300 metriä leveä. Ylävirta päättyy Kasiniemessä 100 metriä pitkään lasku-uomaan, jossa vedenpinta laskee kaksi metriä alemmaksi Vesijaon tasolle. Järven eteläosan mutkikkaasta rantaviivasta erottuu 100 metriä leveän lahdensuun takana aukeava 1,8 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä Nurmenlahti. Vehkajärvellä on yli viisi kilometriä pitkä ja kolme kilometriä leveä saareton järvenselkä, joka käsittää pääosan järven etelä- ja kaakkoisosasta. Pohjoisosassa on saaristoa, joka on muodostunut melko matalaan veteen. Järven pohjoispäässä saariston takana sijaitsee Pappistenselkä, jolla on koilliseen työntyvä Rajalahti.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 247 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 104 hehtaaria, mikä on noin 3,8 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista 12 on yli hehtaarin suuruisia, 170 on yli aarin ja loput 65 ovat alle aarin kokoisia. Kolme suurinta saarta ovat Iso Salonsaari, joka on kilometrin pituinen ja puoli kilometriä leveä, järvenselällä sijaitseva Iso Vehkosalo ja eteläpäässä sijaitseva Vuohisaari, joka on 750 metriä pitkä ja 500 metriä leveä. Erikoisuutena voidaan pitää Kailasaarta (myös Kaitasaari [3]), joka on 1,5 kilometriä pitkä, mutta hyvin kapea saari. Se on järvenpohjassa kulkeva vedenalainen harju, joka alkaa Kirkkoharjuna ja jonka selkä pilkistää vedenpinnan yläpuolella. Saari on juurestaan poikki ja siinä on ylikäveltävä salmi.[2]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 144 miljoonaa kuutiometriä eli 0,144 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 5,5 metriä ja suurin syvyys on 19,6 metriä. Kailasaaren eteläpuolella alkaa yli 10 metriä syvä syvänne, joka jatkaa kaakkoon Ison Vehkosalon itäpuolelle, missä se jakaantuu itäiseen ja läntiseen haaraan. Itäisen haaran päässä Kunnattomanlahdella sijaitsee syvin kohta.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 119 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 44 kilometriä. Rannat ovat metsämaata, joka voi paikoitellen olla soistunutta. Peltoja ulottuu rannalle asti Vehkajärven kylässä, Pappistenselällä ja Ansiolahdella. Peltotilkut ovat syntyneet harjujakson rinteille kummallakin puolella järveä. Järven asutus on haja-asutusta, jonka välissä on runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Vehkajärvi on kirkonkylä ja eteläinen Kasiniemi on kulmakunta. Pohjan, Vehkajärven ja Kuhmoisten välinen seututie 325 seuraa järven pohjoisrantoja. Siitä haarautuu itäpuolella etelään kulkeva yhdystie 3254, josta haarautuu Korkeella länteen yhdystienä 3202 Kasiniemen kautta Ämmätsänjärvelle. Järven länsirannan tiet eivät muodosta enää yksioikoista kulkuväylää. Kangasalan kuntarajat rajaavat järvestä itselleen suuren osan. Kangasalle kuuluu järven pohjoisosat niin, että Iso Vehkasalo ja Ansiolahden suu kuuluu sille. Itärannasta Kunnattomanlahden ja Häränmurronlahden pohjukat kuuluvat Kuhmoisiin. Järven eteläosa jakautuu edelleen kahtia Padasjoen ja Pälkäneen kesken. Raja seuraa keskilinjaa pohjoisesta etelään jättäen Vuohisaaren Padasjoelle ja seuraten Uuranojaa Uurajärvelle.[2][1][4]

Vesistösuhteet muokkaa

Järven vesialue ja ympäristö jaetaan hallinnollisesti puoliksi kahden vesistöalueen kesken. Järven läntinen puoli ja sen valuma-alue sijoitetaan Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Kukkian reitin valuma-alueeseen (35.78), jonka Vesijaon valuma-alueeseen (35.784) järvi kuuluu. Raja valuma-alueen länsiosan ja itäosanosan välillä alkaa kaakossa Ylvirran lahdesta ja se nousee pohjoiseen ylittäen Ison Salonsaaren ja seuraten Vehkajokea Lummenneen. Järven valuma-alueen itäosa jää siten Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Lummennen ja Vesijaon valuma-alueeseen (14.25), jonka Miestämän–Vesijaon alueeseen (14.252) järven itäosa kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 110,5 metriä mpy.[1][5]

Vehkajärvi saa suurimman osan vedestänsä Lummennesta (1 796 ha) Vehkajokea myöten sekä omalta valuma-alueelta. Järveen laskee suoraan tai välillisesti 18 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Järven eteläosiin laskee Uurajärvi (197 ha) Uurasojaa myöten. Laskupaikan viereen laskee myös Mertajärven (11 ha), Vähä Mustijärven (3 ha) ja Iso Mustijärven (9 ha) yhteinen laskuoja. Yksinäiset järvet Karijärvi (3 ha), Taustianjärvi (3 ha), Vilijärvi (6 ha) ja Kailajärvi (4 ha) laskevat järveen omia ojia myöten. Järven eteläpäässä samanlainen järvi on Kyynäröjärvi (29 ha). Vehkajärven pohjoisosassa on runsaammin järviä. Pappistenlahden rantaan laske Pappistenoja, joka on Yli-Kirjamon (5 ha) ja Ali-Kirjamon (4 ha) laskuoja. Ali-Kirjamoon laskee pohjoisesta Simonristinoja, jonka kautta laskevat Syväjärvi (16 ha), Haarajärvi (14 ha), Saarijärvi (31 ha), Lahnajävi (2 ha) ja Särkijärvi (4 ha). Saarijärveen laskee vielä Kovasoja, jota myöten tulevat Kovasjärven (3 ha) ja Vähä-Mutasen (1 ha) vedet. Pappistenojaan yhtyy koillisesta tuleva Nuottajärven (18 ha) laskuoja, joka on myös Kaalijärven (2 ha) laskuoja. Järven itäosan valuma-alueelta järveen laskee vain Kyynäröjärvi (29 ha).[1][5][6]

Järven lasku-uoma on aluksi järvenlahti Ylävirta, joka muuttuu 100 metriä pitkäksi joeksi Kasiniemessä. Se laskee Alavirtaan, joka on 2,8 kilometriä pitkä lasku-uoma, jonka vedenpinnan taso on sama kuin Vesijaollakin.[1]

Historiaa muokkaa

Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 oli Kasiniemessä vesimylly ja Vehkajoen Porraskoskessa kaksi.[3][7][8][9][10]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Vehkajärvi, Kangasala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2017.
  3. a b Peruskartta 1:20 000. 2143 03 Vehkajärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  4. Vehkajärvi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. a b Vehkajärvi (35.784.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.11.2017.
  6. Miestämän–Vesijaon alue (14.252) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.11.2017.
  7. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017) suomi
  8. Peruskartta 1:20 000. 2143 02 Kyynärö. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  9. Peruskartta 1:20 000. 2143 02 Kyynärö. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)
  10. Peruskartta 1:20 000. 2143 03 Vehkajärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2017)