Pikkulokki
Pikkulokki (Hydrocoleus minutus,[3] aiemmin Larus minutus[4]) on melko lailla naurulokkia muistuttava lintulaji. Pikkulokki on kuitenkin naurulokkia pienempi ja sen pää on musta, ei ruskea.
| Pikkulokki | |
|---|---|
 Aikuinen yksilö. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Hydrocoloeus |
| Laji: | minutus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydrocoloeus minutus |
|
 Pikkulokin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pikkulokilla on musta pää, päältä vaalenharmaat, alta tummemmat siivet ja valkea vartalo, rinnassa on usein aavistus punertavaa sävyä. Ohut nokka ja jalat ovat oranssinpunaiset. Nuori yksilö muistuttaa väritykseltään varsin paljon nuorta pikkukajavaa. Lajin lentotapa muistuttaa kalatiiraa, mutta vartalo on pönäkämpi. Pituus on 24–28 cm ja paino 90–160 g. Varmimmin pikkulokin tuntee käkättävästä äänestään.
Rengastettaessa jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko ilmaistaan kirjainkoodilla AT. Vanhin suomalainen rengastettu pikkulokki on ollut 20 vuotta 11 kuukautta päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin pikkulokki.
Levinneisyys muokkaa
Pikkulokki pesii laajalla alueella Euraasian ja Kanadan pohjoisosissa. Euroopan kanta talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimerellä, kanadalaiset linnut puolestaan viettävät talven Yhdysvaltojen luoteisrannikolla. Suomessa pikkulokki on kaakosta alkaen levinnyt tulokaslaji, joka on levinnut Perämerelle asti. Suomessa pesii noin 10 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 570 000–1 700 000 yksilöä. Pikkulokit aloittavat paluumuuton jo heinäkuussa. Keväällä pikkulokit palaavat toukokuussa.
Elinympäristö muokkaa
Pikkulokki on rehevien ruoikkorantaisten järvien laji. Laji pesii nykyisin myös merialueella.
Lisääntyminen muokkaa
Pikkulokki tekee pesänsä järven ruoikkoiselle rannalle huolellisemmin kuin muut lokit. Se munii yleensä 2 tai 3 munaa. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 3 viikkoa, ja hoitavat yhdessä myös poikasia, jotka ovat lentokykyisiä noin 3 viikon ikäisinä. Sukukypsä 2- tai 3-vuotiaana.
Ravinto muokkaa
Pikkulokki syö pikkukaloja, matoja ja lentäviä hyönteisiä.
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Larus minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Pikkulokki – Hydrocoloeus minutus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ BirdLife Suomen lehdistötiedote 3.8.2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The OSME Regional List of Birds – Non-passerines – 3rd Edition Consultative Draft June 2008
Aiheesta muualla muokkaa
- BirdLife Suomi: Vuoden 2008 linnut – naurulokki ja pikkulokki (pdf)
- Järvinen, Olli 1977: Pikkulokin suopesintä Peräpohjolassa. – Lintumies 3.1977 s. 98. LYL.
- Pikkulokki Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus)
- ITIS: Hydrocoloeus minutus (englanniksi)