Pikkukajava
Pikkukajava (Rissa tridactyla) on pohjoisten valtamerten lokinsukuinen lintu.
| Pikkukajava | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Kajavat Rissa |
| Laji: | tridactyla |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rissa tridactyla |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaPää ja vartalo ovat valkoiset, selkä ja siivet harmaat. Nuorten yksilöiden siivenkärjet ovat mustat. Nokka on keltainen ja jalat mustat.[2] Nuori yksilö muistuttaa väritykseltään nuorta pikkulokkia.lähde? Pikkukajavalla on kolme varvasta, kun taas muilla lokeilla on neljä varvasta[3]. Suomessa kutsuttiin pikkukajavaa ennen kolmivarpaiseksi lokiksi[4], ruotsiksi pikkukajavaa kutsutaan edelleen kolmevarvaslokiksi (tretåig mås).
Koko
muokkaaPikkukajavan pituus on 38–40 cm ja siipien kärkiväli 95–110 cm. Se painaa noin 300–500 grammaa.[5]
Ääni
muokkaaEnglanninkielisten mielestä pikkukajava huutaa kittee-wa-aaake, kitte-wa-aaake mistä se on saanut nimen kittiwake.[6][7] Suomenkieliset toteavat leikkimielisesti lajin mekastavan ”mää putoan, mää putoan”.lähde?
Levinneisyys
muokkaaPikkukajavia esiintyy lähinnä Pohjois-Atlantilla Kanada Nova Scotiasta ja Yhdysvaltain Uudesta-Englannista, Grönlannin kautta Euroopan länsi- ja pohjoisosiin sekä Taimyrin niemimaalla ja Severnaja Zemljalla. Tyynen valtameren pohjoisosissa se pesii Siperian koillisosissa, Kamtšatkan niemimaalla, Kuriileilla ja Alaskassa. Atlantin yksilöt talvehtivat Sargassomerellä ja Afrikan länsirannikolla. Tyynenmeren yksilöt puolestaan Itä-Kiinan merellä ja Meksikon luoteisosissa.[1]
Laji harhautuu silloin tällöin Suomeenkin. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen läpimuuttaja keväällä huhti–toukokuussa ja syksyllä erityisesti loka–marraskuussa. Suomen pesimälinnustoon pikkukajava kuului 1920–1944 Petsamon kuului Suomeen.lähde?
Elinympäristö ja lisääntyminen
muokkaaPikkukajavat pyrkivät pesimään joka vuosi samassa paikassa. Pikkukajavaurokset saapuvat pesäpaikalle ennen naarasta valloittaakseen paikan itselleen. Naaraiden saapuessa urokset kosiskelevat niitä. Monet yksilöt perustavat vuosia kestävän parisuhteen, ja joissain yhdyskunnissa jopa 82 % pikkukajavista palaa yhteen edellisen vuoden parinsa kanssa.[8]
Kun pariskunnat ovat löytäneet toisensa, ne rakentavat pesänsä yhteistyössä merilevästä ja muista kasveista, höyhenistä, mudasta ja siimajalkaisista äyriäisistä. Lintu pesii kalliojyrkänteiden kielekkeillä suurissa yhdyskunnissa, jotka saattavat koostua jopa tuhansista pikkukajavapareista.[7][8] Jos kalliojyrkänteiden kielekkeitä ei ole vapaana, lintu saattaa pesiä rakennusten katoilla ja ulokkeissa: ainakin Euroopassa on havaittu vastaavaa käytöstä[9]. Joidenkin yksilöiden on havaittu pesivän myös haaksirikkoutuneissa laivoissa ja Alaskassa jopa maan kamaralla.[8]
Touko–kesäkuussa pikkukajava munii 1–3 munaa, joita molemmat emot hautovat noin neljän viikon ajan. Munien kuoriuduttua molemmat emot ruokkivat poikasia ja suojelevat pesää.[5][8] Poikaset eivät syö pesän pohjalle pudonneita ruokia, vaan ne siivotaan pois. Poikaset oppivat lentämään noin viiden viikon ikäisinä.[7]
Kun pikkukajava ei pesi, se ei juuri oleskele mantereella[8]. Villi pikkukajava elää 12–20-vuotiaaksi[7].[5]
Ravinto
muokkaaPikkukajava pyydystää avomerien ulapan pintavesistä pikkukaloja, äyriäisiä, nilviäisiä ja eläinplanktonia. Linnut ovat oppineet myös hyödyntämään kalastusaluksista mereen heitettyjä kalanperkeitä. Tavallisesti pikkukajava pyydystää ruokaa päivänvalon aikaan.[5][8]
Pikkukajava ja ihminen
muokkaaPikkukajavalla on vain vähän luontaisia saalistajia niiden vaikeapääsyisen pesimispaikan vuoksi.[7] Islannissa muun muassa kajavan munat ovat kuitenkin perinteinen elintarvike, ja myös islantilaiset saagat mainitsevat munien keräilyn. Historiallisesti niiden keräily oli selviytymisen kannalta tärkeää, mutta aikojen saatossa tilanne muuttui. Munia myydään kuitenkin edelleen. On tehty vain vähän tutkimusta liittyen siihen, miten keräily vaikuttaa merilintupopulaatioihin, mutta se on luultavasti kestävää. On kuitenkin ehdotettu, että munien keräily tulisi kieltää Islannissa.[10]
Pikkukajava vähentynyt dramaattisesti 1980-luvun alusta lähtien. Vuonna 2005 Norjan pikkukajavakannan arvioitiin olevan noin 336 000 paria, kun vuonna 2014 polulaatio oli vajaat 90 000 paria. Karhusaaren (Bjørnøya) ja Huippuvuorten populaation arvioidaan olevan noin 240 000 paria.[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Rissa tridactyla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Black-legged Kittiwake Identification, All About Birds, Cornell Lab of Ornithology www.allaboutbirds.org. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Black-legged Kittiwake birdadvisors.com. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ Vanhat munakokoelmat perunakuoppa.blogspot.com. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ a b c d Kittiwake | The Wildlife Trusts www.wildlifetrusts.org. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Kittiwake numbers plummet in the UK - Blue Planet Society blueplanetsociety.org. 1.2.2017. Viitattu 10.9.2022. (englanti)
- ↑ a b c d e Kittiwake oceanwide-expeditions.com. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Black-legged Kittiwake Life History, All About Birds, Cornell Lab of Ornithology www.allaboutbirds.org. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Black-legged Kittiwake Audubon. 13.11.2014. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Icelandic Egg Collecting | Nature Picture Library Iceland 5.12.2019. Nature Picture Library. Viitattu 21.8.2022. (englanti)
- ↑ Krykkje Rissa tridactyla (Linnaeus, 1758) Artsdatabanken. Viitattu 28.6.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pikkukajava Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikkukajava (Rissa tridactyla)
- ITIS: Rissa tridactyla (englanniksi)