Jänkäkurppa

lintulaji

Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Lajin nimesi Morten Thrane Brünnich 1764.

Jänkäkurppa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Lymnocryptes
Laji: minimus
Kaksiosainen nimi

Lymnocryptes minimus
(Brünnich, 1764)

Alalajit
  • L. m. nipponensis
Katso myös

  Jänkäkurppa Wikispeciesissä
  Jänkäkurppa Commonsissa

Jänkäkurpan muna.

Ulkonäkö

muokkaa

Pienehkö. Nokan pituus noin pään pituus (nokka lyhyempi kuin taivaanvuohella). Linnun pituus on noin 19 cm, siipien kärkiväli 38–40 cm ja paino vaihtelee 30:n ja 100:n gramman välillä. Mustassa selässä kaksi vaaleankeltaista juovaa, päänkuviot taivaanvuohta räikeämmät. Jalat lyhyet, pyrstö kiilamainen nysä. Usein hyvin piilotteleva ja lähtee pakoon vasta lähes kengän alta mutta ruokailee joskus hyvin näkyvillä, jolloin huomio kiinnittyy ylösalas pumppaavaan ruumiiseen. Soidinääni on hyvin omalaatuinen ontto ”kloppotikloppotikloppotikloppoti..”, jota verrataan puusillalla laukkaavaan hevoseen. Kutsuääni taivaanvuohen vastaavaa ääntä hiljaisempi ja pehmeämpi äyskäisy.

Vanhin suomalainen rengastettu jänkäkurppa on ollut 3 vuotta 1 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuotta 4 kuukautta vanha saksalainen kurppa.

Levinneisyys

muokkaa

Soiden ja kosteikkojen laji, pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla ja taigan soilla.

Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 15 200 – 38 900 paria, joista 36 prosenttia Venäjällä, 36 prosenttia Ruotsissa ja 25 prosenttia Suomessa.[3] Maailman populaation koko on yli 1 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[4]

Suomessa vakituinen levinneisyysalue JoensuuOulu -akselin pohjoispuolella mutta pesii harvakseltaan kosteikoilla etelärannikkoa myöten. Suomessa pesii 5 300 – 8 000 paria.[5]

Elintavat

muokkaa

Piilotteleva, hyvän suojavärinsä ansiosta jää usein huomaamatta. Muuttolintu, joka muuttaa pesimäalueelleen huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Se talvehtii laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan sekä Vietnamiin. Kahlaajistamme kestävimpiä, talvehtii etelärannikon sulissa vuosittain.

Lisääntyminen

muokkaa

Pesä maassa. Naaras munii 4, joskus 3, munaa, haudonta-aika on noin 24 päivää. Naaras huolehtii poikueesta. Voi pesiä kahdesti kesässä.

Ravinto

muokkaa

Pääasiassa hyönteiset ja nilviäiset, toisinaan myös siemenet.

Lähteet

muokkaa
  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Lymnocryptes minimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Jänkäkurppa – Lymnocryptes minimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Lymnocryptes minimus (Jack Snipe) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 28.6.2025. (englanniksi)
  4. Lymnocryptes minimus (Jack Snipe) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The global population is estimated to number > c.1,000,000 individuals (Wetlands International 2015).” Viitattu 28.6.2025. (englanniksi)
  5. Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.

Aiheesta muualla

muokkaa