Jänkäkurppa

lintulaji

Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Lajin nimesi Morten Thrane Brünnich 1764.

Jänkäkurppa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Lymnocryptes
Laji: minimus
Kaksiosainen nimi

Lymnocryptes minimus
(Brünnich, 1764)

Alalajit
  • L. m. nipponensis
Katso myös

  Jänkäkurppa Wikispeciesissä
  Jänkäkurppa Commonsissa

Jänkäkurpan muna.

Ulkonäkö

muokkaa

Pienehkö. Nokan pituus noin pään pituus (nokka lyhyempi kuin taivaanvuohella). Linnun pituus on noin 19 cm, siipien kärkiväli 38–40 cm ja paino vaihtelee 30:n ja 100:n gramman välillä. Mustassa selässä kaksi vaaleankeltaista juovaa, päänkuviot taivaanvuohta räikeämmät. Jalat lyhyet, pyrstö kiilamainen nysä. Usein hyvin piilotteleva ja lähtee pakoon vasta lähes kengän alta, mutta ruokailee joskus hyvin näkyvillä jolloin huomio kiinnittyy ylös alas pumppaavaan ruumiiseen. Soidinääni on hyvin omalaatuinen ontto ”kloppotikloppotikloppotikloppoti..”, jota verrataan puusillalla laukkaavaan hevoseen. Kutsuääni taivaanvuohen vastaavaa ääntä hiljaisempi ja pehmeämpi äyskäisy.

Vanhin suomalainen rengastettu jänkäkurppa on ollut 3 vuotta 1 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuotta 4 kuukautta vanha saksalainen kurppa.

Levinneisyys

muokkaa

Soiden ja kosteikkojen laji, pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla ja taigan soilla. Suomessa vakituinen levinneisyysalue Joensuu-Oulu -akselin pohjoispuolella, mutta pesii harvakseltaan kosteikoilla etelärannikkoa myöten. Maailman populaation koko on noin 1 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen. Suomessa pesii noin 12 000 paria. Euroopan pesimäkannan kooksi on arvioitu joko 50 000 paria, missä luvussa lienevät mukana myös Venäjän linnut, tai 13 000, mikä on läntisen Euroopan kanta. Kumpikin arvio voi olla pahasti pielessä, sillä jänkäkurppa on vaikeasti havaittava lintu.

Elintavat

muokkaa

Piilotteleva, hyvän suojavärinsä ansiosta jää usein huomaamatta. Muuttolintu, joka muuttaa pesimäalueelleen huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Se talvehtii laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan sekä Vietnamiin. Kahlaajistamme kestävimpiä, talvehtii etelärannikon sulissa vuosittain.

Lisääntyminen

muokkaa

Pesä maassa. Naaras munii 4, joskus 3, munaa, haudonta-aika on noin 24 päivää. Naaras huolehtii poikueesta. Voi pesiä kahdesti kesässä.

Ravinto

muokkaa

Pääasiassa hyönteiset ja nilviäiset, toisinaan myös siemenet.

Lähteet

muokkaa
  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Lymnocryptes minimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Jänkäkurppa – Lymnocryptes minimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa