Alanen (Laukaa, Vehniä)

järvi Laukaalla Vehniän kylän lähellä Keski-Suomessa

Alanen[2][1] eli Alasenjärvi on Keski-Suomessa Laukaan kunnassa Vehniän kylän lähellä sijaitseva pienehkö järvi.[2][1]

Alanen
Valtio Suomi
Sijainti Laukaa
Koordinaatit 62°25′41″N, 25°40′41″E
Pinnankorkeus 117,3 m [1]
Pinta-ala 56,402 ha [2]
Rantaviiva 4,54033 km [2]
Suurin syvyys 1,89 m [2]
Keskisyvyys 0,93 m [2]
Tilavuus 0,00053116232 km³ [2]
Laskujoki Isojoki Lehesjärvi-Vähäjärveen [1]
Saaria ei saaria [1]
Järvinumero 14.296.1.017
Alanen

MaantiedeMuokkaa

Alasen pinta-ala on 56 hehtaaria. Se on 1,8 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä, muodoltaan lievästi kaareva ja pitkähkö järvi, jolla ei kartan mukaan ole lainkaan saaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 531 200 kuutiometriä eli 0,0005 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 0,9 metriä ja suurin syvyys on 1,9 metriä; tosin keväisin, vedenpinnan ollessa korkeimmillaan, järven syvyys on usein jopa yli kaksi metriä. Sen rantaviivan pituus on 4,5 kilometriä.[2][1][3][4]

VesistösuhteetMuokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueella (14.29), jonka Makkarajoen valuma-alueeseen (14.296) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 117,3 metriä mpy.[2][1][5]

LuontoMuokkaa

Alasessa on runsaasti pikkukalaa ja suuria lahnoja. Järven vesi on kuitenkin mm. läheisen lentokentän ureapäästöjen vuoksi erittäin rehevöitynyttä, eikä siitä saatua kalaa suositella käytettävän ravinnoksi. Vesi on myös erittäin sameaa; varsinkin loppukesällä siinä on runsaasti sinilevää. Lisäksi järven pohja on useimmissa kohdissa yli puolen metrin mutakerroksen peittämä.[6]

EläimistöMuokkaa

Alasessa eläviä kalalajeja ovat mm. hauki, ahven, särki, lahna, kiiski, made ja pasuri; lisäksi järveen on istutettu arvokala säynettä. Suurin järvestä saatu kala on tiettävästi ollut vuonna 1978 virvelillä pyydystetty 11,250 kilogramman painoinen hauki.[6]

Alasessa eläviin nisäkäslajeihin kuuluvat piisami ja saukko. Piisami kotiutui Alaseen 1930-luvulla, jolloin sitä yritettiin tarhata turkiseläimeksi järveen laskevassa purossa. Tarhaus epäonnistui ja piisamit karkasivat luontoon. Muita järvessä eläviä selkärankaisia ovat sammakot, selkärangattomia puolestaan järvisimpukka ja rapu, joista jälkimmäinen tosin on varsin harvinainen järven mutaisuuden vuoksi.[6]

Alanen toimii myös useiden muuttolintujen lepopaikkana, etenkin keväisin. Alasessa vakituisesti eläviä vesilintulajeja ovat sinisorsa, telkkä, tavi, haapana, tukkasotka, silkkiuikku, nokikana ja laulujoutsen. Satunnaisesti järvellä havaitaan myös mm. uivelo, kanadanhanhi ja metsähanhi; lisäksi järvellä esiintyy myös kalatiiraa, naurulokkia ja kalasääksiä. Järven soistunut osa, Vihtorinlahti, on erityisen rikas linnustoltaan; keväällä 1987 siellä nähtiin koko Suomessa hyvin harvoin tavattava kattohaikara. Järven ympärillä olevilla pelloilla pesivät kuovi, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja rantasipi.[6]

KasvillisuusMuokkaa

Koska Alanen on erittäin rehevöitynyt järvi, siellä kasvaa runsaasti erilaisia kasvilajeja. Näihin kuuluvat myös monet kosteikkokasvit, kuten raate, kurjenmiekka ja osmankäämi; lisäksi kauempana rannasta kasvaa kortetta, järviruokoa, ulpukkaa ja useita vitalajeja sekä tappavan myrkyllistä myrkkykeisoa. Alasella on ainakin aiemmin kasvanut myös juolukkapajua ja metsäruusua. Kasvillisuuden suojissa pesii lokkeja ja muita vesilintuja.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Alanen, Laukaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
  2. a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
  3. Alanen, Laukaa (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
  4. Alanen, Laukaa (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
  5. Alanen (14.296.1.017) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
  6. a b c d e Vehniän kyläkirja, s. 264-268. , 1994. ISBN 952-90-6137-4.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.