Koveroinen (Jyväskylä)
Koveroinen on Keski-Suomessa Jyväskylässä Vesangan kylän lähellä sijaitseva järvi.[1][3]
Koveroinen | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Keski-Suomi |
Kunnat | Jyväskylä |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Muuratjärven valuma-alue (14.28) |
Tulouomat |
Suolijoki Suolijärvestä, Turvakkojoki Kinnaslammesta |
Laskuoja | Kaivantojoki Vesankajärveen [1][2] |
Järvinumero | 14.286.1.002 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 148 m [1] |
Pituus | 1,2 km [1] |
Leveys | 650 m [1] |
Rantaviiva | 5,038 km [3] |
Pinta-ala | 15,211 ha [3] |
Tilavuus | 0,0002614 km³ [3] |
Keskisyvyys | 1,72 m [3] |
Suurin syvyys | 5,5 m [1] |
Saaria | 6 [1] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantietoa
muokkaaJärven pinta-ala on 15,2 hehtaaria, se on 1,2 kilometriä pitkä ja 650 metriä leveä. Se on muodoltaan hyvin sokkeloinen ja sen rannat ovat paikoin soistuneita. Kaakkoispäässä kapean salmen takana on järven pienempi allas, Pieni-Koveroinen. Järvellä on kartan mukaan 6 saarta, joista neljä sijaitsee pääaltaassa ja kaksi Pieni-Koveroisessa. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 261 400 kuutiometriä. Sen keskisyvyys on 1,7 metriä ja suurin syvyys on 5,5 metriä. Sen rantaviivan pituus on 5,0 kilometriä. Loma-asuntoja on järven itä- ja etelärannoilla, joille tulee tiet Vesangan ja Nyrölän väliseltä seututieltä 16683.[1][3][4][5]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Muuratjärven valuma-alueella (14.28), jonka Vesankajärven valuma-alueeseen (14.286) se kuuluu. Siihen laskee pohjoisesta Suolijärvestä (2 ha) alkava Suolijoki, jonka valuma-alueella on muun muassa Kolujärvi (11 ha), Vasarainen (51 ha) ja Iso-Musta (36 ha). Lännestä järveen laskee Turvakkojoki Kinnaslammesta (14 ha), johon laskevat Örön (4 ha) ja Särkilammen (2 ha) vedet. Koveroisen oma laskuoja Kaivantojoki[2][6] alkaa Pieni-Koveroisen lounaisosasta ja laskee Vesankajärveen (203 ha). Koveroisen vedenpinnan korkeus on 148 metriä mpy., joten pudotusta Kaivantojoelle kertyy 2,5 metriä.[1][3][7]
Historiaa
muokkaa1860-luvulla sekä Koveroisen että Vasaraisen pintaa laskettiin noin neljä metriä, jotta järvien rannoille syntyisi enemmän saroja ja kortteita kasvavaa niittyä. Ennen laskua Koveroisen pääaltaan vedet laskivat Saarijärveen, kun taas Pieni-Koveroisen vedet laskivat pienempää puroa pitkin suoraan Vesankajärveen. Lasku toteutettiin leventämällä pienempää puroa.[8] Järvenlaskun vuoksi vanha Saarijärveen laskeva puro kuivui, ja Saarijärven omassa laskujoessa ollut vesimylly jäi käyttökelvottomaksi.[6]
Vuonna 1994 kerättyjen tietojen mukaan Koveroisen pääaltaan pohjoisosasta on käytetty nimeä Viitalan Koveroinen[9] ja eteläosasta nimeä Niemen Koveroinen[10]. Pieni-Koveroisen rinnakkaisnimenä on ollut Taipaleen Koveroinen[11].
Lähteet
muokkaa- Lintunen, Vuokko: Wesanka – Kylä Sydän-Suomessa. Vesangan kyläkirja. Jyväskylä: Vesangan kyläyhdistys, 2003. ISBN 952-91-6246-4
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Koveroinen, Jyväskylä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.1.2025.
- ↑ a b Huttu, Irmeli: Kaivantojoki Nimiarkisto. 1994. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ a b c d e f g Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Koveroinen, Jyväskylä (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Koveroinen, Jyväskylä (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ a b Lintunen 2003, s. 126–127.
- ↑ Koveroinen (14.286.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Lintunen 2003, s. 44–45.
- ↑ Huttu, Irmeli: Viitalan Koveroinen Nimiarkisto. 1994. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ Huttu, Irmeli: Niemen Koveroinen Nimiarkisto. 1994. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ Huttu, Irmeli: Taipaleen Koveroinen Nimiarkisto. 1994. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.4.2025.