Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue

toisen jakovaiheen valuma-alue Kymijoen vesistössä

Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue (vesistöaluetunnus 14.29) on Suur-Päijänteen alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue. Vesistön valuma-alueen laskujoki on Jyväsjärveen laskeva Tourujoki. Jyväsjärvi kuuluu Ristiselän alueeseen (14.23).[1][2]

Yleistä

muokkaa

Vesistön sijainti

muokkaa

Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueen pinta-ala on 334,06 neliökilometriä (tai 329 km² [3]) ja sen järvisyys on 6,79 %. Alueen pituus on noin 25 kilometriä ja leveys 20 kilometriä. Se sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) sisäosissa Suur-Päijänteen alueessa (14.2). Sillä on yhteinen vedenjakaja Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) kanssa sen itä- ja pohjoispuolella ja Saarijärven reitin valuma-alueen (14.6) kanssa pohjois- ja luoteispuolella. Länsi- ja lounaispuolella sijaitsee Muuratjärven valuma-alue (14.28), joka on Suur-Päijänteen alueen saman jakovaiheen valuma-alue. Valuma-alue sijaitsee Keski-Suomessa ja sen eteläosat kuuluvat Jyväskylään, samoin pääosa keski- ja pohjoisosista. Valuma-alue ulottuu itä- ja koillispuolella Laukaan ja pohjoisessa Uuraisten puolelle.[1][2][4]

Pääuoman kulun ja pituuden määritys

muokkaa

Valuma-alueen vesireitistä tai pääuomasta ei ole ollut saatavilla lähdetietoa. Sen voi kuitenkin päätellä hyödyntämällä vesistöviranomaisten julkaisemia tietoja. Yleensä Suomessa valitaan pääuomaan jokihaaroista se, jonka virtaama on suurempi. Aina ei virtaamatietoja ole saatavilla, joten virtaamien sijaista voidaan käyttää valuma-alueen pinta-alatietoja. Lähiseutujen pinta-alat ovat yleensä verrannolliset purkautumiskohdan virtaamiin. Valuma-alueen kaksi alinta aluetta ovat Tuomiojärven–Palokkajärven alue (14.291) ja Alvajärven–Korttajärven alue (14.292). Muut kolmannen vaiheen jakoalueet laskevat näihin kahteen. Suurin valuma-alue on Autiojoen valuma-alue (14.295), joka on hieman suurempi kuin Makkarajoen valuma-alue (14.296). Niiden valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 108 ja 99 neliökilometriä [2]. Pääuomaan kuuluu jonkin verran järviä, joten voidaan pikemminkin puhua vesistöreitistä. Siihen kuuluu alajuoksulta lukien Tourujoki, Palokkajärvi, Pappilanjoki, Alvajärvi, Laahajoki, Korttajärvi, Autiojoki ja Luonetjärvi. Sitten jatketaan Paikkatietoikkuna- verkkopalvelun merkittyä vesistöreittiä yläjuoksulle päin. Se kuitenkin haarautuu Tuomipuron ja Köntysjoen haaraan, joiden valuma-alueen pinta-alat ovat vastaavasti 16 ja 34 neliökilometriä [3]. Luonetjärvestä jatketaan siten Köntyspuroa ylöspäin ja lisätään pääuomaan vielä Iso-Petäinen, Pieni-Petäinen ja Nauttiainen. Tähän loppuu Paikkatietoikkunan uomamerkintä. Yläpuolisia järviä ovat vielä Saarinen ja Onkilampi. Viimeksi mainittu sijaitsee valuma-alueen pohjoisrajalla.[2][5]

Myöskään pääuoman pituudelle ei ole lähdetietoa. Sekin voidaan selvittää kokoamalla osuuksien pituudet vesistöviranomaisten julkaisemista tiedoista. Tässä käytetään hyväksi Paikkatietoikkuna -verkkopalvelun uomatietoja. Niiden mukaan pääuoman vesistöreitti on 43,2 kilometriä pitkä. Tourujoki on 2,7 kilometriä pitkä, Pappilanjoki 950 metriä ja Korttajärvestä alkava Laahajoki 850 metriä pitkä. Korttajärvestä on Jyväsjärveen 12,6 kilometriä järveä tai jokiuomaa. Pääuoman vesistöreittiä on latvoilta Korttajärveen 30,6 kilometriä.[4][5]

Vesistöalueen jako

muokkaa

Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue jaetaan vielä seuraavaan kahdeksaan alueseen tai valuma-alueeseen. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä [1][2]:

  • Tuomiojärven–Palokkajärven alue (14.291)
  • Syväojan valuma-alue (14.293)
  • Karjujoen valuma-alue (14.298)
  • Alvajärven–Korttajärven alue (14.292)
  • Karhupuron valuma-alue (14.297)
  • Vasarajoen valuma-alue (14.294)
  • Makkarajoen valuma-alue (14.296)
  • Autiojoen valuma-alue (14.295)

Vesistöalueen maankäyttö

muokkaa

Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 74,6 %, maatalousalueita 6,8 %, kosteikkoja ja soita on 0,7 % ja rakennettuja alueita on 11,0 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 6,9 %.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue (14.29) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.5.2019.
  2. a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b c Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 16.3.2023
  4. a b Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alue, Tourunjoki Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 16.3.2023.
  5. a b Tourujoki, joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2023.