Silkkiuikku
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.
| Silkkiuikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
| Laji: | cristatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Podiceps cristatus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäköMuokkaa
Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Soidintanssi on näyttävä. Linnun pituus on 46–51 cm[3], siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 1 300–2 000 grammaa.[4]
Silkkiuikun ääni: kakisteleva ”käk-käk-kä-kä-kä-kä-kä”, käheä parkuna ”köö-köö-köö” ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä.
Vanhin suomalainen rengastettu silkkiuikku on ollut 6 vuotta 5 kuukautta 8 päivää vanha.[5] Euroopan vanhin on ollut venäläinen, 19 vuotta 3 kuukautta.[6]
LevinneisyysMuokkaa
Pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä-ja Keski-Suomessa paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin 50 000 paria, Euroopan noin 300 000, Venäjän 100 000–1 000 000 ja Turkin 1 000–10 000 paria.
LisääntyminenMuokkaa
Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3–6 kappaletta, ja niitä haudotaan 25–29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä kaksi viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.
.jpg)
RavintoMuokkaa
Silkkiuikku syö kaloja (enimmäkseen särkiä), sekä selkärangattomia, kuten etanat kovakuoriaiset tms.
LähteetMuokkaa
- ↑ BirdLife International: Podiceps cristatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Lars Jonsson: Euroopan linnut, s. 40. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2668-4.
- ↑ Silkkiuikku, Podiceps cristatus luontoportti.com. Viitattu 4.5.2016.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus.fi. 27.5.2011. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Longevity list Euring. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Luontoportti: Silkkiuikku (Podiceps cristatus)
- Laji.fi: Silkkiuikku (Podiceps cristatus)
- ITIS: Podiceps cristatus (englanniksi)
- Silkkiuikku Yleisradion viikon luontoäänenä
- Lammi, Esa 1989: Saariston haasteet ja uikkujen vastaukset. Johan Ulfvensin väitöskirjan esittely. - Lintumies 3/1989 s. 124–126. LYL.
- Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelgo versus lake habitats. - Acta Zool. Fennica 183: 1–75.
- Ulfvens, Johan 1989: Offshore breeding in the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: two offshore areas examined in relation to an inshore area in western Finland. - Ornis Fennica 66: 112–116.
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- Silkkiuikku Lintukuva-verkkopalvelussa