Latinalaiset aakkoset

Latinalaiset aakkoset on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa, ja se on levinnyt myös muiden alueiden kielten kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkin ja vietnamin kielissä.

Latinalaisista aakkosista käytetään myös nimitystä roomalaiset kirjaimet, mutta tämä on usein käsitteenä suppeampi, pois sulkien goottilaiset kirjaintyypit.

Historia

Latinalainen aakkosto kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. kreikkalaisesta ja foinikialaisesta aakkostosta etruskien aakkoston kautta.^[1] Rooman valtakunnan laajetessa latinasta tuli Välimeren alueen toinen yleiskieli kreikan rinnalle.

Alkuperäisessä muodossaan aakkosto poikkesi jonkin verran nykyisestä.^[1]

K oli käytössä vain harvoissa sanoissa (Karthago ja kalendae).
Kirjain I oli käytössä tarkoittaen sekä vokaalia /i/ että konsonanttia /j/.
V oli käytössä tarkoittaen sekä vokaalia /u/ että konsonanttia /w/ (→ myöhemmin /v/).

G otettiin käyttöön ilmeisesti 200-luvulla eaa. C:n muunnelmana. Y ja Z omaksuttiin kreikasta 100-luvulla.^lähde? Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla.^[1] Roomalaiset eivät tehneet eroa suurten ja pienten kirjainten välillä; pienet kirjaimet muodostuivat vasta keskiajalla kursiivista.^lähde?

Nykyiset kirjaimet

Isot kirjaimet

M

Z

Pienet kirjaimet

m

z

Laajennukset

Latinalaiseen kirjaimistoon on tarpeen vaatiessa, yleensä kirjoitusjärjestelmän fonetisoimiseksi, lisätty uusia kirjaimia. Olemassa oleviin kirjaimiin on myös lisätty tarkkeita.^[1]

Tietotekniikassa latinalaisen kirjaimiston esittäminen pohjautuu Unicode-standardin mukaan yllä esitettyyn amerikkalaisperäiseen merkkikokoelmaan Basic Latin, mitä Suomessa täydennetään eurooppalaisten kielten tarvitsemilla Latin-1 kirjaimilla.

Diakriittiset merkit eli tarkkeet

Pääartikkeli: Tarke

Latinalaisiin kirjaimiin liitettyjä tarkkeita ovat muun muassa:

Treema eli kaksi yläpuolista pistettä: Ää, Öö, Üü
Sedilji (koukku): Cç, Şş
Ogonek (häntä): Ąą, Ęę
Akuutti: Áá, Íí, Éé, Óó, Úú, Ýý
Gravis: Àà, Èè, Ìì, Òò, Ùù
Hattu (caron): Čč, Šš, Žž
Sirkumfleksi: Ââ, Êê, Ĝĝ, Îî, Ôô
Tilde: Ãã, Ññ, Õõ
Pituusmerkki (macron): Āā, Ēē, Īī
Lyhyysmerkki (breve): Ăă, Ĕĕ, Ğğ
Yläpuolinen ympyrä: Åå, Ůů
Poikkiviiva: Łł, Ŧŧ
Piste: Ŀŀ
Alapuolinen pilkku: ș, ț

Muut kirjaimet

Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ).

Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä eli ligatuureina. Tällaisia kirjaimia ovat mm. œ, æ ja saksan ß.