Mansin kieli
Mansin kieli (aikaisempi nimitys voguli; mansiksi мāньси лāтыӈ, mānsi lātyŋ) on Venäjällä Luoteis-Siperiassa asuvien mansien puhuma uralilaisten kielten obinugrilaiseen haaraan kuuluva kieli. Sen lähin sukukieli on hanti[1].
| Mansi | |
|---|---|
| Oma nimi | мāньси лāтыӈ |
| Muu nimi | voguli |
| Tiedot | |
| Alue | Hanti-Mansia |
| Puhujia | 938 (2010) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet ugrilaiset kielet obinugrilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | mns |
Levinneisyys ja puhujamäärä
muokkaaMansit asuvat Obin sivujokien varsilla Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan länsiosassa sekä osittain Jamalin Nenetsian piirikunnassa. Sverdlovskin alueen pohjoisosassa asuu muutamia kymmeniä mansiperheitä, jota ovat lähes kokonaan menettäneet äidinkielensä.[2][3]
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 8 300 mansia ja 3 400 mansin kielen puhujaa.[4] Kansallisuudeltaan manseista 36,7 % ilmoitti äidinkielekseen mansin ja 62,7 % venäjän.[5] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 11 400 mansia[6] ja 2 700 mansin puhujaa.[7]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 938 mansin puhujaa[8].
Historia ja murteet
muokkaaMansi kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat hanti ja unkari. Mansia ja hantia kutsutaan puhuma-alueensa mukaan obinugrilaisiksi kieliksi.[9] Obinugrilaisten ja unkarilaisten esivanhemmat lienevät eronneet toisistaan ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella ennen ajanlaskun alkua.[10]
1800-luvulla unkarilaiset ja suomalaiset kielentutkijat erottivat neljä mansimurretta: pohjoisen, eteläisen, itäisen ja läntisen, jotka poikkesivat suuresti toisistaan. Erot johtuvat Uralin takaa eri aikoina tapahtuneesta muutosta sekä Obin sivujokia erottavista läpitunkemattomista soista, jotka vaikeuttivat ryhmien välistä yhteydenpitoa.[11] Tavdajoen etelämansit siirtyivät puhumaan tataaria tai venäjää 1900-luvun alussa. Lozva-, Pelym- ja Vagimjokien varsilla asuneet länsimansit venäläistyivät vuosisadan toisen puoliskon aikana.[12] Nykyään elossa on vain Severnaja Sosva-, Sygva- ja Verhnjaja Lozva -jokien varsilla puhuttu pohjoismansi, joka jakautuu kuuteen paikallismurteeseen.[11] Toisten tietojen mukaan itämansilla olisi vielä noin sata puhujaa Kondajoen Jukondoin taajamassa.[13][1] Kaikki mansin murteet eroavat toisistaan niin paljon, että voitaisiin puhua myös mansin kielistä.[1]
Kirjakieli
muokkaaEnsimmäisen kerran mansia esiintyi yksittäisinä sanoina 1400–1600-lukujen venäläisissä kronikoissa eli aikakirjoissa. Ensimmäiset laajemmat tekstit ovat Matteuksen ja Markuksen evankeliumit vuodelta 1868.[1]
Ortodoksiset lähetyssaarnaajat aloittivat mansin kirjakielen kehittämisen 1800-luvun lopussa.[14] Vuonna 1903 julkaistiin ensimmäinen mansinkielinen aapinen.[1] Se oli kirjoitettu länsimansiksi.[14] 1930-luvun alussa mansille laadittiin kirjakieli, jota kirjoitettiin latinalaisella kirjaimistolla.[1] Se perustui Sosvan murteeseen[14] eli pohjoismurteeseen[1]. Tätä kirjakieltä käytettiin kouluopetuksessa.[14] Vuonna 1937 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon.[1] Sitä täydennettiin vuonna 1980 pitkiä vokaaleja ilmaisevilla diakriittisillä merkeillä. Varsinaisia lisämerkkejä mansin kirjaimistossa on vain yksi: ӈ.[14]
Mansin kirjaimisto
| А а | Ā ā | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ē ē |
| Ё ё | Ж ж | З з | И и | Ӣ ӣ | Й й | К к | Л л |
| М м | Н н | Ӈ ӈ | О о | Ō ō | П п | Р р | С с |
| Т т | У у | Ӯ ӯ | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш |
| Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э | Э̄ э̄ | Ю ю | Ю̄ ю̄ |
| Я я | Я̄ я̄ |
Mansiksi julkaistaan äidinkielen oppikirjoja, lastenkirjoja, kansanperinnekokoelmia sekä jonkin verran alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Kansainvälisesti tunnetun mansikirjailijan Juvan Šestalovin proosateokset ovat ilmestyneet vain venäjäksi. Kouluissa kieltä opetetaan aineena eli se ei ole opetuksen kieli. Opettajia koulutetaan Hanty-Mansijskin opettajaopistossa ja yliopistossa[15] sekä Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Hanty-Mansijskissa ilmestyy mansinkielinen lehti Lūimā sēripos ('Pohjantähti'). Kieltä käytetään jonkin verran myös radiossa ja televisiossa sekä kansanperinneryhmien esiintymisissä.[16]
Kielioppi
muokkaaMansin kieli on agglutinatiivinen kieli. Sanojen vartalovaihtelut ovat vähäisiä: nominien vartaloissa ei tapahdu taivutettaessa muutoksia, ja epäsäännöllisiä vartaloita saavia verbejä on vain kuusi. Mansissa on kuusi sijamuotoa, joista kullakin on laajasti monia käyttötarkoituksia. Paikallissijoja on kolme ja muita sijoja kolme. Omistamista ilmaistaan sukukielten tapaan omistusliitteillä, joita liitetään myös postpositioihin ja verbien nominaalimuotoihin. Verbintaivutuksessa konjugaatioita on kaksi: subjekti- ja objektikonjugaatio. Verbit taipuvat subjektin persoonan ja luvun mukaan myös passiivissa, jonka taivutus on siksi runsas.[17]
Nykytilanne
muokkaaNykyään mansia voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämisen seurauksena mansikylistä on tullut monikansallisia taajamia, joissa kieli ei enää välity lapsille. Viime aikoina mansin kieltä on kuitenkin pyritty elvyttämään.[18]
Lähteet
muokkaa- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Mansi - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 9.12.2023.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 259.
- ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 35. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 287. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 51. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 255. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 260.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290–291. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ a b c d e Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 259–260.
- ↑ Vuonna 2001 perustetun Jugran yliopiston Ugrilaisten kielten, kulttuurin ja historian instituutti: Institut jazyka, kultury i istorii narodov Jugry ugrasu.ru. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 8.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 293–300. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Virtanen, S Susanna; Horváth, Csilla; Merova, Tamara: Pohjoismansin peruskurssi 2021. Viitattu 21.10.2021.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 306. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
Aiheesta muualla
muokkaa
Mansinkielinen Wikipedia hautomossa- Endangered Languages of Siberia: The Mansi language (englanniksi)
- Ethnologue: Mansi (englanniksi)
