Wikipedia

Hantin kieli

suomalais-ugrilainen kieli

Hantin kieli (aikaisempi nimitys ostjakki; hantiksi ханты ясаӈ, xanti jasaŋ tai қантәɣ ясәӈ, ķantəɣ jasəŋ) on Venäjällä Länsi-Siperiassa asuvien hantien puhuma uralilaisen kieliperheen suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieli.

Hanti
Oma nimi ханты ясанг
Muu nimi ostjakki
Tiedot
Alue Hanti-Mansia, Jamalin Nenetsia, Tomskin alue
Puhujia 13 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
ugrilaiset kielet
obinugrilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 kca

Hanti kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat mansi ja unkari. Hantia ja mansia kutsutaan puhuma-alueensa mukaan obinugrilaisiksi kieliksi.[1] Unkari on huomattavasti kaukaisempaa sukua hantille kuin mansi.[2]

Levinneisyys ja puhujamäärä

muokkaa

Hantien perinteistä asuinaluetta ovat Objoen keski- ja alajuoksu Narymista Salehardiin sekä Irtyšin alajuoksu sivujokineen. Hallinnollisesti alue käsittää suurimman osan Tjumenin alueeseen kuuluvasta Hanti-Mansian autonomisesta piirikunnasta, Jamalin Nenetsian lounaisosan sekä Tomskin alueen luoteisosassa sijaitsevat Aleksandrovskojen ja Kargasokin piirit.[3][4]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 22 300 hantia ja 14 200 hantin kielen puhujaa.[5] Kansallisuudeltaan hanteista 60,8 % ilmoitti äidinkielekseen hantin ja 38,5 % venäjän.[6] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 28 700 hantia[7] ja 13 600 hantin puhujaa.[8] Alueellisesti he jakautuivat seuraavasti:

  • Hanti-Mansia 17 100 hantia (joista 5 900 osasi hantin kieltä)
  • Jamalin Nenetsia 8 800 (6 000)
  • Tomskin alue 900 (53).[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 9 600 hantin puhujaa.[10] Vuonna 2016 arvioitiin, että 60 pronsettia hantilaisista puhuvat omaa kieltään.[11]

Historia ja murteet

muokkaa

Obinugrilaisten ja unkarilaisten esivanhemmat lienevät eronneet toisistaan ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella ennen ajanlaskun alkua.[12]

Hantin kieli jakautuu murteisiin, jotka muodostavat kolme ryhmää:

Murteiden väliset äänteelliset ja muoto-opilliset erot ovat huomattavia. Keskinäisen ymmärrettävyyden kannalta voidaan puhua jopa kolmesta erillisestä hantin kielestä. Itämurteissa on 6–11 sijamuotoa, etelämurteissa 5–6 ja pohjoismurteissa vain kolme sijaa. Eroja on myös aikamuodoissa ja verbitaivutuksessa. Itämurteissa on kehittynyt monimutkainen vokaalijärjestelmä.[13][14] Läntisten hantiryhmien kieleen on vaikuttanut mansi, pohjoisten nenetsi ja itäisten selkuppi. Hantissa on paljon lainasanoja komista ja erityisesti venäjästä.[15] Eteläharnti ja itähanti ovat pohjoishantia huomattavasti suurempia murteita puhujamääriltään. Suurin osa hanteista puhuu surguntien murretta. Surguntihanteja arvioitiin olevan vuonna 2016 noin 4 000 henkeä.[11]

Kirjakieli

muokkaa

Historia

muokkaa

Ortodoksiset lähetyssaarnaajat aloittivat hantin kielen kirjallisen viljelyn 1800-luvulla.[16] Ensimmäinen hantinkielinen painettu kirja on Matteuksen evankeliumi vuodelta 1868.[2] Vuosisadan vaihteessa hantiksi julkaistiin uskonnollista kirjallisuutta ja laadittiin hantinkielisiä aapisia.[16] Aapiset julkaistiin vuonna 1897 Obdorskin murteella ja vuonna 1903 Vahin murteella.[2] Näiden kyrilliseen kirjaimistoon perustuneiden julkaisujen käytännön merkitys jäi kuitenkin vähäiseksi.[16] Kirjakieltä alettiin kehittää 1930-luvulla.[2] 1930-luvun alussa hantille luotiin latinalainen kirjoitusjärjestelmä. Vuonna 1937 siirryttiin taas kyrilliseen aakkostoon, jota sen jälkeen on moneen kertaan uudistettu ja täydennetty. Suurten murre-erojen takia yhteisen kirjakielen luominen on osoittautunut mahdottomaksi.[16] 1930–1950-luvuilla hantille luotiin kaikkiaan viisi kirjakieltä suurten murre-erojen takia.[2]

Nykytila

muokkaa

Nykyään hantinkielistä kirjallisuutta ilmestyy Kazymin, Šuryškaryn, Surgutin ja Vahin murteilla. Vuonna 2000 hyväksyttiin uusi kirjaimisto Kazymin murretta varten.[16]

Nykyisin kirjakieliä on kaksi, ja ne perustuvat Kazymin ja Šuryškarin pohjoismurteisiin. Käytetyin on Kazymin murteeseen perustuva kirjakieli. Kirjakielillä ei ole selviä normeja, ja siksi eri kirjoittajat voivat kirjoittaa kieltä kukin hieman omalla tavallaan.[2] Murre-erot vaikeuttavat kirjakielen kehitystä, sillä suurinta murretta, Surguntin murretta ei opeteta kouluissa laisinkaan. Venäjän kielipolitiikan mukaan kuitenkin yhdellä kansalla voi olla vain yksi kirjakieli. Hantin osalta tilanne on se, että kirjakielen pohjana käytetään Kazymin murretta. Ongelmana on, että Kazymin murre on Hanti-Mansiassa lähes kuollut, ja vain 10 perhettä puhuu enää kazymin murretta. Kazymin murteen kirjaimisto hyväksyttiin vuonna 2000, mutta puhujien määrät eivät ole lisäntyneet. Tilanteesta huolimatta Surguntin murre olisi edelleen elävää, vaikka lapsille opetetaankin Kazymin murretta.[11]

Hantiksi ilmestyy äidinkielen oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia sekä jonkin verran alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Aikaisemmin hantiksi julkaistiin myös käännöskirjallisuutta.[17]

Agrafena Sopochina on kirjoittanut suurimman osan surguntin murteen hantinkielisestä kirjallisuudesta ja on myös yksiä niistä harvoista ihmisistä, jotka osaavat kirjoittaa hantin kielellä.[11] Eläkkeellä oleva Sopochina tekee töitä immateriaalisen kulttuurin komissiossa ja toimii välillä myös hantinkielisenä toimittajana Hănty jasaŋ -lehdessä.[11] Hänen tyttärensä Marija Launonen toimii suomalaisen Sukukansojen ystävät -yhdistyksen hallituksessa.[11][18]

Vuonna 2000 hyväksytty hantin kirjaimisto:

А а Ӓ ӓ Ӑ ӑ Б б В в Г г Д д Е е
Ё ё Ә ә Ӛ ӛ Ж ж З з И и Й й К к
Қ қ Л л Ӆ ӆ Ԓ ԓ М м Н н Ң ң Ӈ ӈ
О о Ӧ ӧ Ө ө Ӫ ӫ П п Р р С с Т т
У у Ӱ ӱ Ў ў Ф ф Х х Ҳ ҳ Ц ц Ч ч
Ҷ ҷ Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Є є
Є̈ є̈ Ю ю Ю̆ ю̆ Я я Я̆ я̆

Hanty-Mansijskissa ilmestyy hantinkielinen viikkolehti Hănty jasaŋ[19] ja Salehardissa vuonna 2001 perustettu Luŋh Avt.[20] Hănty jasaŋ on nelisivuinen ja tabloid-kokoinen. Artikkeleita julkaistaan neljällä hantin kielen murteella. Vuonna 2020 lehden painosmäärä oli 815. Hantinkielinen lastenlehti Hătļyje ilmestyy lehden liitteenä kerran kuussa.[2] Kieltä käytetään myös Hanti-Mansian ja Jamalin Nenetsian radiossa ja televisiossa.[21] Venäjänkielinen paikallislehti Belojarskije Vesti on julkaissut kansainvälisissä suomalais-ugrilaisissa sarjakuvatyöpajoissa piirrettyjä hantinkielisiä sarjakuvia.[22]

Raija Bartens on kääntänyt hantien kansanrunoutta. Runoja on hänen kokoelmassaan nimeltä Siivekkäille Jumalille, jalallisille Jumalille.[23]

Koulutuksessa

muokkaa

Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Opettajia koulutetaan Hanti-Mansijskin ja Salehardin opettajaopistoissa sekä Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[17] Koska hantia opetetaan kouluissa kuin vierasta oppiainetta, eikä se ole kouluopetuksen kieli usein lapset osaavat hantia lähinnä yksittäisiä sanoja. Näin on vaikka koulussa opetellaan myös perinteisiä lauluja ja tehdään näytelmiä hantiksi.[24]

Erityisesti neuvostoaikoina äidinkielensä kadottaneiden sukupolvien keskuudessa olisi paljon halukkuutta opiskella kadonnutta suvun kieltä, mutta pätevistä opettajista ja opiskelumahdollisuuksista on pulaa. Kouluopetus on usein venäläisen tavan mukaan olla varsin teoreettista, eikä elävää arjen kielitaitoa ole helppo saavuttaa.[24]

Nykytilanne

muokkaa

Melko suuresta puhujamäärästään huolimatta hantia voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Sitä käyttävät lähinnä vanhemmat sukupolvet, eikä se useinkaan välity lapsille.[11] Hantien kielen opetusta on 2000-luvun alusta alkaen supistettu. Kieltä opettavien määrä on uhkaavan pieni. Yksittäiset kieliaktivistit ovat kuitenkin yrittäneet välittää kieltä myös lapsille.[23] Kieltä uhkaa myös öljy- ja kaasuteollisuuden aiheuttama ympäristön saastuminen, perinteisten elinkeinojen kuihtuminen sekä hantien muutto kaupunkeihin. Monet hantiryhmät ovat lähes kokonaan venäläistyneet.[25][26]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 51. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  2. ↑ a b c d e f g Hanti - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 9.12.2023.
  3. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 301. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
  4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 530. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  5. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 527–528. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  6. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  10. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. ↑ a b c d e f g Murteiden väliset erot vaikuttavat hantin kielen elvytykseen Yle Uutiset. 25.8.2016. Viitattu 9.12.2023.
  12. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 255. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
  13. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 52. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  14. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 304. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
  15. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 304, 310–311. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
  16. ↑ a b c d e Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 533–534. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  17. ↑ a b Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 535–542. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  18. ↑ yhteystiedot sukukansojenystavat.fi. Viitattu 9.12.2023.
  19. ↑ Hănty jasaŋin verkkosivu sever.eduhmao.ru. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  20. ↑ Luŋh Avtin verkkosivu lukhavt.muzhi.ru. Arkistoitu 12.2.2009. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  21. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 543. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  22. ↑ Hanti finnougriccomics.com. Viitattu 9.12.2023.
  23. ↑ a b Hantit menestyivät suomalais-ugrilaisten ihmeiden äänestyksessä Yle Uutiset. 15.12.2010. Viitattu 9.12.2023.
  24. ↑ a b Toimittajan raportti: Perinteet ja öljyteollisuus rinnatusten Hanti-Mansiassa KU. 29.4.2018. Viitattu 9.12.2023.
  25. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 550–553. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  26. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 60–61. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hantin kieli.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hantin_kieli&oldid=22709784”