Z
Z (z) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 26. kirjain. Useissa latinalaista aakkostoa käyttävissä kielissä (ei kuitenkaan suomessa) se on myös aakkosten viimeinen kirjain. Z-kirjaimen nimi on suomen kielessä tset tai tseta (myös set tai seta) ja äännearvo useimmiten [ts].[1] Foneettisessa kirjoituksessa z on soinnillisen s-äänteen merkki.
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista Z-kirjainta vastaa zeeta (Ζ, ζ). Kyrillisessä kirjaimistossa ääntämystä [ts] vastaa Ц (ц) ja soinnillista ääntämystä [z] vastaa З (з).
Historiaa muokkaa
Kreikkalaisissa aakkosissa Z-kirjainta vastaa zeeta (Ζ, ζ). Sen mukaisesti Z oli latinalaisissakin aakkosissa alkujaan 7:ntenä, heti F:n jälkeen, mutta jäi jo varhain pois käytöstä.lähde?
Z tuli latinassa käyttöön vähän ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisperäisissä lainasanoissa. Z lisättiin latinan aakkosten loppuun. Z-kirjain merkitsi tuolloin ilmeisesti soinnillista z-äännettä.[2]
Z-kirjaimen yhteinen ulkonäkö kreikan zeetan (Ζ) kanssa saattaa olla sattumaa. Ulkonäkö voi selittyä sillä, että Z on S:n peilikuvan (Ƨ) kulmikas muoto. Eräissä Italian alueella puhutuissa kielissä alettiin arviolta vuonna 140 eaa. käyttää Z:n näköistä kirjainta merkitsemään z-äännettä erotukseksi S:llä merkittävästä s-äänteestä. Z otettiin käyttöön latinassa noin sata vuotta myöhemmin merkitsemään kreikkalaisten nimien z-äännettä.[2]
Myöhäisen käyttöönottonsa vuoksi Z on ainoana latinalaisten aakkosten kirjaimena säilyttänyt vanhan kreikkalaisen nimensä (zeeta) eri kielissä vain vähän muuntuneena.lähde?
Z suomen kielessä muokkaa
Nykysuomessa z-kirjain esiintyy vain vierasperäisissä erisnimissä ja sitaattilainoissa. Sen äänneasu on suomessa useimmiten [ts]. Yhdistelmä zz ääntyy suomessa aina [ts] kuten sanassa pizza.[1][3]
Ääntämys [ts] oli suomessa lähes yksinomainen vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyisin monissa sanoissa suositaan kuitenkin soinnillista [z]-äännettä. Toisinaan myös [s]-ääntämys on mahdollinen. Varsinkin julkisuudessa pyritään vierasperäiset nimet ääntämään alkukielen mukaisesti. Tällöin kysymykseen voi tulla myös [θ]-äänne espanjan mukaisesti.[3]
Z on aiemmin ollut suomen kirjakielessä nykyistä laajemmassa käytössä. Yhdistelmät tz ja dz on lausuttu [θs] tai [θθ]. Myöhemmin ääntämys muuttui muotoon [ts]. Yhdistelmä tz korvautui kirjoituksessa ts:llä vuodesta 1774 aina 1830-luvulle ulottuvan ajanjakson kuluessa.[4][5][6][7]
- Katso myös: Suomen vanhat spirantit: θ
Z muissa kielissä muokkaa
Suomen kielen mukainen ääntämys [ts] on euroopan kielissä melko harvinainen. Muun muassa italiassa, saksassa ja kiinan pinyinissä z-kirjain kuitenkin äännetään ts-äänneyhdistelmänä, italiassa myös dz.
Ruotsissa z-kirjain äännetään s:ksi. Englannissa, ranskassa, hollannissa, puolassa, tšekissä ja unkarissa z-kirjain ääntyy soinnillisena [z]-äänteenä, ja espanjassa murteesta riippuen [θ] tai [s].[1]
Kirjoitusasu muokkaa
Z-kirjaimella on useita vaihtoehtoisia muotoja käsin kirjoitettaessa. Suomalaisessa kouluopetuksessa se on opetettu milloin poikkiviivallisena (Ƶ), milloin ilman (Z). Myös Ʒ-kirjainta muistuttava muoto on ollut käytössä. Kaikki muodot ovat saman kirjaimen vaihtoehtoisia ulkoasuja eikä niillä ole suomen kielessä merkityseroa.[8][9][10] Sen sijaan muissa kielissä ja foneettisessa kirjoituksessa ero voidaan tehdä.
Suomen peruskouluissa on vuodesta 2004 alkaen opetettu Z-muotoa ilman poikkiviivaa. Poikkiviivallinen muoto on kuitenkin palaamassa opetukseen viimeistään 2016. Z-muoto on katsottu sujuvammaksi kirjoittaa, kun taas Ƶ-muodon katsotaan vähentävän sekaantumisen vaaraa numeron 2 kanssa.[11]
Muita esitystapoja muokkaa
- Morseaakkosissa Z merkitään: --..
- Radioaakkosissa Z on suomalaisen standardin mukaan tseta ja NATO-standardin mukaan Zulu
- Pistekirjoituksessa (Braille) Z merkitään:
- Tietokoneissa Z koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Z | z | |
|---|---|---|
| ASCII | 90 | 122 |
| Unicode | U+005A | U+007A |
Z-kirjaimen merkityksiä muokkaa
- SI-järjestelmässä
- Z (tsetta-) on etuliite 1021 (tuhattriljoonakertainen).
- z (tsepto-) on etuliite 10−21 (tuhannestriljoonasosa).
- Matematiikassa
- z on kolmas tuntematon muuttuja.
- z on kompleksinen muuttuja.
- tarkoittaa kokonaislukujen joukkoa.
- Z on fysiikassa impedanssin tunnus.
- Z on kemiassa järjestysluvun tunnus.
- Z ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Sambiaa.
- Z tai ZZZ tarkoittaa sarjakuvissa kuorsausta tai sikeää unta.
- Z on Zorron miekalla tekemä merkki.
- Z-mittakaava vastaa pienoismalleissa suhdetta 1:220.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hurtta, Heikki: Ongelmakirjainten ääntäminen: kuu ja set Kielikello 1/2002
- ↑ a b Hempl, George: The Origin of the Latin Letters G and Z. Transactions and Proceedings of the American Philological Association, 1899, nro 30. The Johns Hopkins University Press. doi:10.2307/282560. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Joki, Leena: Zilliacus ja Guzenina Z-junassa kotus.fi. Arkistoitu 20.7.2014. Viitattu 20.8.2014.
- ↑ Suomen kieli ja kirjallisuus Teoksessa Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1922 (s. 355)
- ↑ Savolainen, Erkki: Yleiskielen ts:n murrevastineet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Korpela, Jukka K.: Kirjainten tarinoita (PDF) jkorpela.fi.
- ↑ Lauerma, Petri: Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa. Virittäjä, 2007, nro 3, s. 322–345. Artikkelin verkkoversio (PDF).
- ↑ Käsin kirjoittamisen autuudesta (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.8.2014
- ↑ Kirjaimet ennen ja nyt Viitattu 20.8.2014
- ↑ Opetushallitus: Uusien kirjoituskirjainten esittely (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.8.2014
- ↑ Numero 7 palaa vanhaan muotoonsa – piirrätkö sinäkin numerot väärin? Yle.fi 3.10.2014
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Z Wikimedia Commonsissa
