I

latinalaisten aakkosten yhdeksäs kirjain
Tämä artikkeli kertoo kirjaimesta. Sanan muusta käytöstä katso täsmennyssivu.

I (i) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten yhdeksäs kirjain. I-kirjaimen nimi on suomen kielessä ii ja äännearvo [i].

Latinalaista I-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain ioota (Ι, ι), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan И ja valkovenäläis-ukrainalainen І. Yhdennäköisyydestään huolimatta eri I:t ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

I suomen kielessäMuokkaa

I-kirjaimella merkitään suomen kielessä illabiaalista suppeaa etuvokaalia [i].[1]

Suomen vokaalisoinnun kannalta i on neutraali vokaali. Neutraalius tarkoittaa, että vaikka se on etuvokaali, se esiintyy myös takavokaalisissa suomen sanoissa. I:tä käytetään suomessa konsonanttiloppuisten myöhäisten lainasanojen (kuten designin) ja erisnimien (kuten Allanin, Julinin) sidosvokaalina, joka tuon sanan kanssa muodostaa vartalon. Useisiin lähtökohdaltaan konsonanttiloppuisiin lainasanoihin se taas on lisätty perusmuodossakin esiintyväksi, esim. sanaan atomi, muissa kielissä atom ja -ismi-loppuisiin, muissa kielissä -ism.

I on suomen yleiskielen toiseksi yleisin kirjain.[2]

I muissa kielissäMuokkaa

I-kirjainta vastaava pieni kirjain on yleensä i. Turkkilaisessa aakkostossa kuitenkin vastaava pieni kirjain on pisteetön ı. Pisteellistä İ:tä vastaava pieni kirjain on pisteellinen i.

Muita esitystapojaMuokkaa

 

I i
ASCII 73 105
Unicode U+0049 U+0069

I-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014. (suomeksi)
  2. Matti Pääkkönen: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.