Ioota
Ioota (isona kirjaimena Ι, pienenä ι, m.kreik. ιώτα, iōta, kreik. γιώτα, gióta) on kreikkalaisen kirjaimiston yhdeksäs kirjain. Sen äännearvo oli muinaiskreikassa lyhyt [i] tai pitkä [i:] ja nykykreikassa aina lyhyt [i]. Kreikkalaisissa numeroissa iootan lukuarvo on 10.[1]
Latinalaisessa kirjaimistossa iootaa vastaa kirjain I/i ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain И/и. Suomen kieleen ioota translitteroidaan muinaiskreikasta i, pitkänä mahdollisesti myös ī, ja nykykreikasta aina i.
Muoto ja sen historiaMuokkaa
Iota on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta 
(jod).[1]
Ioota oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Alun perin se muistutti usein enemmän kulmikasta latinalaisen kirjaimiston S-kirjainta tai Z-kirjainta tai siinä oli vielä useampia kulmia. Kulmikas muoto esiintyi pisimpään muun muassa Korintin, Arkadian, Aitolian, Epeiroksen ja Kreetan sekä doorilaisten Kykladien polisten kirjaimistoissa. Muissa kirjaimistoissa kirjain kehittyi aiemmin pystyviivaksi.[2][3]
Epigrafisissa lähteissä iootasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]
Muinaiskreikassa iootaa ei äännetä pitkien vokaalien ᾱ (pitkä alfa), η (eeta) ja ω (oomega) jälkeen. Tällöin se kirjoitetaan yleensä pitkän vokaalin alle iota subscriptumina, joissakin tapauksissa kuitenkin näkyviin iota adscriptumina.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
- ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ioota Wikimedia Commonsissa
