Avaa päävalikko

Kreikkalaisten numeroiden järjestelmä perustuu kreikkalaisten kirjainten käyttöön lukumerkkeinä. Yleisimmässä ja nykyaikanakin käytössä olevassa järjestelmässä, aakkosellisessa numerojärjestelmässä, jokainen kreikkalainen kirjain vastaa yhtä lukumerkkiä. Antiikin aikana kreikkalaisilla oli käytössä myös toinen järjestelmä, akrofoninen numerojärjestelmä, jonka perusidea vastasi puolestaan roomalaisia numeroita.[1]

Aakkosellinen numerojärjestelmäMuokkaa

Aakkosellinen kreikkalaisten numeroiden järjestelmä perustuu kreikkalaisten kirjainten käyttöön lukumerkkeinä. Numerojärjestelmässä kirjain alfa (α´) vastaa lukua yksi, beeta (β´) lukua kaksi ja niin edelleen. Myös kymmenille ja sadoille on varattu omat kirjaimensa, alkaen iootasta (ι´), joka vastaa lukua 10. Muut luvut saadaan yhdistelemällä kirjainmerkkejä, esim. ιβ´ vastaa lukua 12. Lukujärjestelmä perustuu näin kymmenjärjestelmään, toisin sanoen sen kantaluku on 10. Nollaa ei käytetä.[2]

Numerojärjestelmä kehitettiin antiikin aikana ja siihen on tehty jonkin verran muutoksia bysanttilaisella ajalla ja nykyaikana. Järjestelmässä merkkejä vaadittiin alun perin yhteensä 27, eli kolme enemmän kuin vakiintuneessa kreikkalaisessa kirjaimistossa. Tämän vuoksi muutoin käytöstä pois jääneet kirjaimet digamma (ϝ, myös stigma ϛ tai στ) 6, koppa (Ϟ) 90, ja sampii (Ϡ) 900 säilytettiin käytössä pelkkinä numeromerkkeinä.[2]

Numerot erotetaan tavallisista kirjaimista kirjaimen perässä olevalla aksenttimerkillä ´. Luvusta 1 000 alkaen käytetään aakkosia jälleen alfasta alkaen, ja tällöin merkkinä on puolestaan kirjaimen edessä oleva pilkku ͵.[2]

Kreikkalaisia numeroita käytetään kreikkalaisessa tekstissä edelleen samalla tavalla kuin roomalaisia numeroita latinalaisella kirjaimistolla kirjoitetuissa teksteissä, erityisesti järjestysnumeroina. Kardinaalilukuina kreikassa käytetään kuitenkin arabialaisia numeroita.[2]

LukumerkitMuokkaa

Antiikki Bysantti Nykyinen Antiikki Bysantti Nykyinen Antiikki Bysantti Nykyinen Antiikki Bysantti Nykyinen
1   α Α΄ 10   ι Ι΄ 100   ρ Ρ΄ 1 000   &   ͵α ͵Α
2   β Β΄ 20   κ Κ΄ 200   σ Σ΄ 2 000    ͵β ͵Β
3   γ Γ΄ 30   λ Λ΄ 300   τ Τ΄ 3 000    ͵  ͵Γ
4   δ Δ΄ 40   μ Μ΄ 400   υ Υ΄ 4 000    ͵  ͵Δ
5   ε Ε΄ 50   ν Ν΄ 500   φ Φ΄ 5 000    ͵ε ͵Ε
6  
 
  &  
  &  
Ϛ΄
ΣΤ΄
60   ξ Ξ΄ 600   χ Χ΄ 6 000    ͵  & ͵ 
͵  & ͵ 
͵Ϛ
͵ΣΤ
7   ζ Ζ΄ 70   ο Ο΄ 700   ψ Ψ΄ 7 000    ͵ζ ͵Z
8   η Η΄ 80   π Π΄ 800   ω Ω΄ 8 000    ͵η ͵H
9   θ Θ΄ 90     &  
  &  
Ϟ΄ 900  
  &  
  &  
  &  
 
  &  
  &  
 
Ϡ΄ 9 000   ͵θ ͵Θ

EsimerkkejäMuokkaa

  • 13 = ιγ΄ tai ΙΓ΄
  • 57 = νζ΄ tai ΝΖ΄
  • 666 = χξϛ΄ tai ΧΞϚ΄

Sanojen lukuarvojen laskeminenMuokkaa

Kreikkalaisessa tekstissä periaatteessa mikä tahansa sana voidaan tulkita myös numerona, toisin sanoen kaikille sanoille voidaan laskea lukuarvot. Tähän perustuu muun muassa ajatus Johanneksen ilmestyksessä mainitun pedon luvun 666 (tai 616) laskemisesta jostakin henkilönnimestä. Sama periaate toimii myös muun muassa heprean kielessä.[3]

Akrofoninen numerojärjestelmäMuokkaa

Akrofonisessa numerojärjestelmässä oli omat lukumerkit luvuille 1, 5, 10, 100, 1 000 ja 10 000. Luvun 1 merkkinä toimi viiva tai ioota, kun taas muut peruslukumerkit tulivat niitä tarkoittavien lukusanojen alkukirjaimista (esim. lukua 5, kreikaksi πέντε, pente, vastasi kirjain Π). Lisäksi välilukujen 50, 500, 5 000 ja 50 000 lukumerkit muodostettiin ligatuureina peruslukumerkeistä. Lukumerkkejä yhdisteltiin samalla tavalla kuin roomalaisissa numeroissa.[1] Erona oli kuitenkin vähennysfunktion (esim. IV = 5–1 = 4) puuttuminen.

LukumerkitMuokkaa

Merkki Lukusanasta
1  
5   πέντε, pente
10   δέκα, deka
50  
100   ἑκατόν, hekaton
500  
1 000   χίλιοι, khilioi
5 000  
10 000   μύριοι, myrioi
50 000  

EsimerkkejäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Greek number systems School of Mathematical and Computational Sciences. University of St Andrews. Viitattu 15.1.2018.
  2. a b c d Foundalis, Harry: Greek Numbers and Numerals (Ancient and Modern) foundalis.com. Viitattu 15.1.2018.
  3. Edkins, Jo: Greek numbers gwydir.demon.co.uk. Viitattu 15.1.2018.