Duodesimaalijärjestelmä

Duodesimaalijärjestelmä eli 12-järjestelmä on kantalukujärjestelmä, jossa kantalukuna on 12. Kymmenjärjestelmän lukua 10 merkitään duodesimaalijärjestelmässä usein kirjaimella A ja lukua 11 kirjaimella B.

Vertailu muihin kantalukuihin muokkaa

Luvulla on 12 on kuusi jakajaa: 1, 2, 3, 4, 6 ja 12, joista 2 ja 3 ovat alkulukuja. Duodesimaalijärjestelmä on tästä syystä kätevämpi lukujärjestelmä murtolukujen laskemisessa kuin esimerkiksi kymmenjärjestelmä, vigesimaalijärjestelmä, binäärijärjestelmä tai heksadesimaalijärjestelmä. Luvulla 10 on neljä jakajaa: 1, 2, 5 ja 10, joista 2 ja 5 alkulukuja. Vigesimaalijärjestelmässä tämä jakajien joukko kasvaa luvuilla 4 ja 20, eikä saada lisää alkutekijöitä. Tällöin jakajia on yhtä monta kuin duodesimaalijärjestelmässä (6), mutta kantaluku on myös suurempi. Lisäksi alkulukutekijä 5 on vähemmän hyödyllinen kuin luku 3, koska kolmasosa luvuista on kolmella jaollisia, kun taas vain viidesosa on viidellä jaollisia. Luvulla 2 on kaksi jakajaa: 1 ja 2. Luvulla 16 on viisi jakajaa: 1, 2, 4, 8 ja 16; niistä vain 2 on alkuluku.

Alkuperä muokkaa

Duodesimaalijärjestelmää käyttävät kielet ovat harvinaisia. Nigerian keskivyöhykkeen kielten kuten janjin, gbiri-niragun, pitin ja gwandaran kielen nimbia-murteen,[1] Nepalin chepang-kielen[2] ja Malediiveilla ja Malikun saarella puhuttavan divehin tiedetään käyttävän 12-järjestelmää.

Germaanisissa kielissä on erityiset sanat luvuille 11 ja 12, kuten englannin eleven ja twelve. Niiden uskotaan tulevan kantagermaanin ilmaisuista *ainlif ja *twalif (’yksi jäljellä’ ja ’kaksi jäljellä’), jotka molemmat perustuvat kymmenjärjestelmään.[3][4]

Historiallisesti katsottuna monien sivilisaatioiden ajan yksiköt perustuvat 12-järjestelmään. Eläinradan merkkejä on 12, vuodessa on kaksitoista kuukautta, ja babylonialaiset jakoivat päivän kahteentoista tuntiin. Perinteiset kiinalaiset kalenterit, kellot ja kompassit perustuvat kahteentoista maalliseen oksaan. Brittiläisen yksikköjärjestelmän jalassa on 12 tuumaa, troy-paunassa on 12 troy-unssia, vuorokaudessa on 24 (2×12) tuntia, ja monia asioita lasketaan tusinoina (12 kpl) tai krosseina (122 = 144 kpl). Roomalaiset käyttivät 12:een perustuvaa murtolukujärjestelmää, ja heidän rahayksikkönsä assi jakautui 12 unssiin. Ennen vuotta 1971 Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät rahassaan 12-20-sekajärjestelmää (12 penniä šillingissä, 20 šillinkiä eli 240 penniä Englannin tai Irlannin punnassa), ja myös Kaarle Suuri perusti rahajärjestelmän, jonka kantana olivat luvut 12 ja 20.

Luvun 12 merkittävyyden on arveltu johtuvan siitä, että vuodessa on 12 kuunkiertoa, tai siitä, että ihmisillä on 12 sormiluuta (falangia) kummassakin kädessä (kolme jokaisessa neljässä sormessa).[5][6] Kahteentoista voi laskea käyttämällä peukaloa osoittimena ja koskettamalla vuorotellen jokaista sormiluuta. Monin paikoin Aasiassa edelleen käytetty sormillalaskemisjärjestelmä perustuu juuri sormiluiden määrään, ja voi selittää 12:een ja 60:een perustuvat lukujärjestelmät perinteisten 10:een, 20:een ja 5:een perustuvien järjestelmien lisäksi.[7][8]

Murtoluvut muokkaa

Murtolukujen vertailua desimaali- ja duodesimaalijärjestelmässä[9]
Murtoluku Kymmenjärjestelmä 12-järjestelmä
12    
13    
14    
15    
16    
17    
18    
19    
110    
111    
112    
113    
114    
115    
116    

Lähteet muokkaa

  1. Matsushita, Shuji (1998). Decimal vs. Duodecimal: An interaction between two systems of numeration. 2nd Meeting of the AFLANG, lokakuu 1998, Tokio. Arkistoitu alkuperäislähteestä 5.10.2008. Viitattu 5.8.2019.
  2. François, Jacques (toim.): ”Les principes de construction du nombre dans les langues tibéto-birmanes”, La pluralite. Leuven: Peeters, 2002. ISBN 90-429-1295-2. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. von Mengden, Ferdinand (2006). "The peculiarities of the Old English numeral system". Teoksessa: Nikolaus Ritt; Herbert Schendl; Christiane Dalton-Puffer; Dieter Kastovsky (toim.). Medieval English and its Heritage: Structure Meaning and Mechanisms of Change. Studies in English Medieval Language and Literature. 16. Frankfurt: Peter Lang. ss. 125–145.
  4. von Mengden, Ferdinand (2010). Cardinal Numerals: Old English from a Cross-Linguistic Perspective. Topics in English Linguistics. 67. Berliini; New York: De Gruyter Mouton. ss. 159–161.
  5. Pittman, Richard S: Origin of mesopotamian duodecimal and sexagesimal counting systems. Philippine Journal of Linguistics, 1990, 21. vsk, nro 1.
  6. Nishikawa, Yoshiaki (2002). "ヒマラヤの満月と十二進法" [Täysikuu Himalajalla ja duodesimaalijärjestelmä] (japaniksi). Arkistoitu alkuperäislähteestä 29.3.2008. Viitattu 5.8.2019.
  7. Ifrah, Georges: The universal history of numbers : from prehistory to the invention of the computer. New York: John Wiley & Sons, 2000. ISBN 0-471-39340-1.
  8. Macey, Samuel L: The Dynamics of Progress: Time, Method, and Measure, s. 92. Atlanta, Georgia: University of Georgia Press, 1989. ISBN 978-0-8203-3796-8.
  9. https://www.rapidtables.com/convert/number/base-converter.html