Germaaniset kielet

Germaaniset kielet Euroopassa:
Länsigermaaniset kielet
Pohjanmerengermaaniset
  friisi
  skotti
Mannergermaaninen
  saksa
Pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet
Itäskandinaaviset
  ruotsi
  tanska
  norja
Länsiskandinaaviset

Germaaniset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä. Suurimmat kielet ovat englanti (noin 380 miljoonaa äidinkielistä puhujaa) ja saksa (noin 100 miljoonaa äidinkielistä puhujaa). Hollantia puhuu noin 22 miljoonaa, ja muilla germaanisilla kielillä on kullakin vähemmän kuin 10 miljoonaa äidinkielistä puhujaa.

Germaanisten kielten yhteinen kantamuoto on yhteisgermaaninen kieli, jota germaanit puhuivat luultavasti jo noin 500-luvulla eaa. rautakauden Pohjois-Euroopassa. Germaaniset kielet jakautuvat kolmeen eri alaryhmään:

  1. itägermaaniset
  2. länsigermaaniset
  3. pohjoisgermaaniset/skandinaaviset
Germaanisten kielten puhujien jakauma
englanti
  
69,5 %
saksa
  
19,1 %
hollanti
  
4,6 %
ruotsi
  
1,8 %
tanska
  
1,2 %
alasaksa
  
1,1 %
afrikaans
  
1,0 %
norja
  
1,0 %
muut
  
0,7 %

Itägermaaniset kieletMuokkaa

Itägermaanisia kieliä ovat muun muassa burgundi, gootti, krimin gootti ja vandaali. Nämä kielet ovat kuolleet niitä puhuvien kansojen joko hävittyä tai omaksuttua vuosisatojen saatossa uuden kielen. Ainoastaan gootin kielestä on säilynyt laajasti kieliaineistoa. Itägermaaniset kielet olivat melko kaukana nykyisistä länsigermaanisista kielistä, mutta lähempänä skandinaavisia kieliä.

Pohjoisgermaaniset kieletMuokkaa

Pohjoisgermaanisiin kieliin kuuluvat itäskandinaaviset ruotsi, norja ja tanska sekä länsiskandinaaviset islanti ja fääri sekä jo sammunut norni. Omaksi kielekseen voidaan erottaa myös Pohjois-Ruotsissa puhuttava älvdalska ja jo sammunut muinaisgutniska.

Länsigermaaniset kieletMuokkaa

Länsigermaanisten kielten ryhmään kuuluvat pohjanmerengermaaniset alasaksa, englanti (josta toisinaan erotetaan myös yola), skotti, friisi (jakautuu edelleen länsi-, itä- ja pohjoisfriisiin), hollanti, limburgin kieli ja afrikaans sekä mannergermaaniset saksa ja jiddiš. Lisäksi omiksi kielikseen voidaan erottaa baijerin kieli, kölschin kieli ja luxemburgin kieli. Wymysorys on uhanalainen yläsaksilainen kieli.

Piirteet ja kielihistoriaMuokkaa

Germaanisilla kielillä on joukko yhteisiä piirteitä, joiden avulla ne voidaan erottaa muista indoeurooppalaisista kielistä. Kuuluisin niistä lienee niin sanottu Grimmin laki, joka koskee konsonanttimuutosta.

 
Pohjoisen pronssikauden kulttuurin levinneisyys noin vuonna 1200 eaa.

Germaanit elivät alun perin Etelä-Skandinaviassa. Indo­eurooppalaisesta kantakielestä erottui vähitellen vuoteen 500 eaa. mennessä kanta­germaaninen kieli, josta skandinavian kielet ja muut germaaniset kielet erkanivat vuosina 0–1000.lähde?

Kieli syntyi yhtenäisen pohjoisen pronssikauden kulttuurin (arviolta 1700 eaa. – 600 eaa.) keskuudessa. 1000-luvulla eaa. ilmasto viileni ja osa kansasta siirtyi nykyisen Saksan ja Alankomaiden alueille. Näin germaaniheimot saivat alkunsa, ja tästä syystä saksa ja hollanti ovat ruotsia osaavan osittain ymmärrettävissä. Skandinaviaan jääneistä germaaneista polveutuvat Skandinavian nykyiset asukkaat.lähde?

Aiheesta muuallaMuokkaa