Avaa päävalikko
12 esinettä voidaan asettaa kolmeen yhtä suureen pinoon, joten luku 12 ei ole alkuluku. 11 esineellä tämä ei ole mahdollista millään pinojen määrällä, joten luku 11 on alkuluku.

Alkuluku on lukua 1 suurempi luonnollinen luku, joka ei ole jaollinen muilla positiivisilla kokonaisluvuilla kuin yhdellä ja itsellään. [1] Alkulukujen joukkoa merkitään kirjaimella P. Pienimmät kymmenen alkulukua ovat 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29. Alkulukuja on ääretön määrä. Lukua 1 suurempaa kokonaislukua, joka ei ole alkuluku, sanotaan yhdistetyksi luvuksi. Lukua 1 ei lueta alkuluvuksi, vaikka se onkin jaoton luku, jotta alkulukuja koskevien matemaattisten lauseiden muotoilu olisi yksinkertaisempaa. Alkulukujen laskemiseksi on olemassa useita algoritmeja. Yksi yksinkertaisimmista algoritmeista on Eratostheneen seula, joskin se on työläs ja hidas suurten alkulukujen etsimiseen.

Kaksi lukua ovat alkulukuja toistensa suhteen eli keskenään jaottomia, jos niillä ei ole ykköstä suurempia yhteisiä tekijöitä.

HistoriaaMuokkaa

1600-luvulla elänyt ranskalainen matemaatikko Pierre de Fermat tarkasteli ensimmäisiä lukuja epänegatiivisten kokonaislukujen
n (0, 1, 2, 3, 4, ...) funktiossa

 

ja päätteli virheellisesti, että kaikki näin saadut luvut (3, 5, 17, 257, 65537, ...) olisivat alkulukuja.[2]

Luonnolliset luvut tulonaMuokkaa

Jokainen luonnollinen luku paitsi   voidaan jakaa alkulukutekijöihin eli kirjoittaa alkulukujen tulona. Voidaan osoittaa, että tämä tekijöihin jako on yksikäsitteinen lukuun ottamatta tekijöiden järjestystä (aritmetiikan peruslause). Voidaan esimerkiksi kirjoittaa

 .

Tekijöihinjakoa, jossa alkulukutekijät ovat suuruusjärjestyksessä, kutsutaan kanoniseksi alkulukuhajotelmaksi.

OminaisuuksiaMuokkaa

  • Jos p on alkuluku, niin  . (Wilsonin lause)
  • Mikäli   ja   ovat keskenään jaottomia, niin on olemassa äärettömän monta alkulukua muotoa  , missä   on luonnollinen luku.
  • Mikäli   on alkuluku ja   on kokonaisluku, niin   on jaollinen luvulla  . (Fermat'n pieni lause)
  • Jokaiselle alkuluvulle   on olemassa luonnollinen luku   siten että  
  • Jokaiselle alkuluvulle   on olemassa luonnollinen luku   siten että  

Määrän äärettömyysMuokkaa

Eukleides antoi vanhimman tunnetun todistuksen alkulukujen määrän äärettömyydelle. Todistus on lyhyesti seuraava:

Ota äärellinen joukko perättäisiä alkulukuja. Kerro ne kaikki keskenään ja lisää yksi. Tulos ei ole jaollinen valitun joukon alkuluvuilla, koska jakojäännökseksi jää tällöin yksi. Niinpä sen täytyy olla joko uusi alkuluku tai jaollinen alkuluvulla, joka ei kuulunut valittuun joukkoon.

Alkuluvuille on olemassa laskufunktio  . Merkintä   tarkoittaa lukua n pienempien alkulukujen määrää. Alkulukujen tiheys on laskeva.

n  
  4
  25
  168
  1 229
  9 592
  78 498
  664 579
  5 761 455

Alkulukulause antaa asymptoottisen arvion  -funktion käyttäytymiselle. Sen nojalla

 

Tämä merkintä ei tarkoita sitä, että näiden funktioiden arvojen erotus lähestyy nollaa, kun x lähestyy ääretöntä, vaan sitä, että niiden arvojen osamäärä lähestyy yhtä, kun x lähestyy ääretöntä. Arvion antama virhe voi siis olla suurikin, mutta suhteutettuna x:ään se on tarpeeksi pieni, jotta arvio on hyödyllinen.

Alkulukuteoreeman esitti ensimmäisen kerran Gauss konjektuurina 1800-luvulla. Sen todistivat toisistaan riippumatta Hadamard ja de la Vallée Poussin vuonna 1896.

AlkulukukaavojaMuokkaa

Seuraava funktio tuottaa luonnollisen luvun   eri arvoilla kaikki alkuluvut ja vain ne:

 .

Tämän lausekkeen arvo on  , jos tämä on alkuluku, muussa tapauksessa 2. Luvun   arvoilla 1 – 12 lauseke saa arvot 2, 3, 2, 5, 2, 7, 2, 2, 2, 11, 2 ja 13.

Kaavan hyöty on kuitenkin lähinnä teoreettinen, koska kertoman laskeminen on erittäin työlästä tietokoneillekin. Esimerkiksi alkulukua   varten täytyy laskea luvun   kertoma, joka on  .

Ohjelman pseudokoodi:

define factorial(n):
  if n == 0 or n == 1:
      return 1
  else:
      return n*factorial(n-1)

k = read_integer()
 
for n in 1 to k:
  c = factorial(n)
  prime = 2 + (2*c mod (n + 1))

  if prime not in seen_primes:
      seen_primes.insert(prime)
      print prime

Suurimpia tunnettuja alkulukujaMuokkaa

 
Kaavio suurimman tunnetun alkuluvun numeroiden lukumäärän kasvusta logaritmisella asteikoilla

Suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 24 862 048 numeroa. Se on 51. tunnettu Mersennen alkuluku.[3]

Toiseksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 23 249 425 numeroa. Se on 50. tunnettu Mersennen alkuluku.[4]

Kolmanneksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 22 338 618 numeroa. Se on 49. tunnettu Mersennen alkuluku.[5] Alkuluvun löysi 7. tammikuuta 2016 GIMPS-projektissa mukana ollut tietokone.

Neljänneksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on noin 17 miljoonaa numeroa. Se on 48. tunnettu Mersennen alkuluku. Alkuluvun löysi 25. tammikuuta 2013 Central Missourin yliopiston professori Curtis Cooperin tietokone, joka osallistui GIMPS-projektiin.[6]

Viidenneksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 12 978 189 numeroa. Se on 45. tunnettu Mersennen alkuluku. Alkuluvun löysi 23. elokuuta 2008 University of California, Los Angelesin matematiikan osaston tietokone, joka osallistui GIMPS-projektiin.

Kuudenneksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 12 837 064 numeroa. Se on 47. tunnettu Mersennen alkuluku. Alkuluvun löysi 12. kesäkuuta 2009 Odd Magnar Strindmo, joka osallistui GIMPS-projektiin.

Seitsemänneksi suurin tunnettu alkuluku on  . Tässä luvussa on 11 185 272 numeroa. Se on 46. tunnettu Mersennen alkuluku. Alkuluvun löysi 6. syyskuuta 2008 Hans-Michael Elvenich Saksan Langenfeldistä, joka osallistui GIMPS-projektiin. Tämä oli ensimmäinen epäjärjestyksessä löytynyt Mersennen alkuluku sitten vuoden 1988.

Suurin tunnettu alkuluku joka ei ole Mersennen alkuluku on  . Siinä on 3 918 990 numeroa. Se löydettiin Seventeen or Bust -projektin avulla 26.3.2007.

Avoimia kysymyksiäMuokkaa

Matematiikassa on monia alkulukuja koskevia avoimia kysymyksiä, joista varmastikin tunnetuin on Riemannin hypoteesi. Alla on lueteltu muita tunnettuja avoimia kysymyksiä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Häsä, Jokke & Rämö, Johanna: Johdatus abstraktiin algebraan, s. 84–86. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-361-0.
  2. Gleick, James: Kiire. Miksi aika tahtoo loppua?. (Alkuteos: Faster. The Acceleration of Just About Everything, 1999.) Suomentanut Arto Schroderus. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-1993-9.
  3. http://www.mersenne.org
  4. Miina Rautiainen: Uusi maailman suurin alkuluku löytyi ja vielä yllättävän nopeasti – laskutoimitukseen kului tietokoneelta 6 päivää Tekniikka ja talous. 5.1.2018. Viitattu 6.1.2018.
  5. Saarinen, Juhani: Maailman suurin tunnettu alkuluku löytyi, mutta se on hyödytön – katso koko 22 338 618- numeroinen luku HS.fi. 20.1.2016. Viitattu 23.1.2016.
  6. http://www.digitoday.fi/tiede-ja-teknologia/2013/02/06/uusi-suurin-alkuluku-tayttaisi-28-romaania/20132017/66

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa