Heeta
Heeta (isona kirjaimena Ͱ, pienenä ͱ) on entinen nimitys kreikkalaisen kirjaimiston kirjaimelle eeta (Η/η), kun sen äännearvo vastasi vielä /h/-äännettä (esim. suomen kielen h-kirjaimen äännettä).[1][2]
Muoto ja sen historia
muokkaaHeeta kehittyi foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta 
(het). Se oli alun perin käytössä useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja muistutti suoraan foinikialaista esikuvaansa. Se muuntui joissakin murteissa, merkittävimmin joonialaisessa murteessa, ajan kuluessa eetaksi eli vokaaliksi. Niissä murteissa, joissa tarvittiin myös /h/-äänne, muodostettiin spiritus- eli henkosmerkit jakamalla heeta kahtia. Kirjaimen vasemmasta puolesta saatiin spiritus asper eli vahva alkuhenkonen ja oikeasta puolesta spiritus lenis eli heikko alkuhenkonen. Heetan nykyisin esitetty muoto oli alun perin yksi kirjaimen monesta eri variantista, sen vasen puolisko.[1][2]
Heetan muodon käyttö myös tai yksinomaan eetana on havaittavissa ensin muun muassa Joonian, Kreetan ja Aioliin kirjaimistoissa sekä eteläisten Kykladien (mm. Melos, Thera) ja Rhodoksen kirjaimistoissa.[3][4]
Epigrafisissa lähteissä heetasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]
Tietokonejärjestelmissä
muokkaaTietokoneissa heeta koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Ͱ-kirjaimen näköinen merkki | ͱ | |
|---|---|---|
| Unicode | U+2C75 (latinalainen) U+0370 (kreikkalainen) |
U+0371 |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127, 180. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
- ↑ a b Greek /h/ Greek Unicode. Viitattu 15.1.2018.
- ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
- ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
- ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heeta Wikimedia Commonsissa
