Spiritukset (< lat.; m.kreik. πνεῦμα, pneuma) ovat henkosmerkkejä, joita käytetään muinaiskreikan polytonisessa ortografiassa kaikkien vokaalilla tai diftongilla alkavien sanojen alussa sekä myös rhoo (ρ) -kirjainten yhteydessä. Merkit ilmaisevat, kuuluuko sanan alkuun tai rhoon perään liittää /h/-äänteenä kuultava henkäys vai ei.[1] Spiritukset ovat muinaiskreikan diakriittisia merkkejä yhdessä mm. painomerkkien kanssa.

Spirituksia on kahdenlaisia:[1]

  • Spiritus asper, vahva alkuhenkonen, /h/-äänne lausutaan. Esim. αὑτός, hautos = ὁ αὐτός, ho autos, ’sama’.
  • Spiritus lenis, heikko alkuhenkonen, /h/-äännettä ei lausuta. Esim. αὐτός, autos, ’hän itse’.

Henkosmerkit kehittyivät heeta-kirjaimesta, ja niitä alettiin käyttää ortografiassa hellenistisellä kaudella.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 126, 180, 287. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1