Avaa päävalikko

Polytoninen ortografia

Polytoninen ortografia (kreik. πολυτονικό σύστημα γραφής, polytonikó sýstima grafís) on kreikan kielen kirjoittamisessa käytetty diakriittisten merkkien järjestelmä, joka perustuu klassisen kreikan lausumiseen. Se oli käytössä muinaiskreikan kirjoittamisessa hellenistiseltä kaudelta lähtien ja nykykreikassakin aina vuoteen 1982 saakka. Järjestelmä käytti useita diakriittisiä merkkejä eli tarkkeita.

Muinaiskreikkaa lausuttiin alun perin eri sävelkuluilla. Polytonisessa ortografiassa jokainen diakrittinen merkki kuvaa omanlaistaan sävelkorkeutta tai äännettä, ja korkomerkkien lisäksi siihen kuuluu muun muassa henkosmerkkejä. Tarkkeita saattoi olla saman kirjaimen yhteydessä useampia. Nykykreikassa käytetään monotonista ortografiaa, johon kuuluu vain kaksi diakriittistä merkkiä, akuutti ja treema.

HistoriaMuokkaa

 
Polytonista ortografiaa edelleen käyttävän Estía-lehden kansi 8. joulukuuta 2014.

Polytoninen ortografia syntyi hellenistisellä kaudella, jolloin aikakauden koinee-kreikassa tapahtui äännemuutoksia klassiseen kreikkaan verrattuna. Aleksandriassa toimineet grammatikot kokivat tarpeelliseksi merkitä klassinen ääntämys ylös tekstiin jollakin tavalla, koska sillä oli usein merkitystä kieliopin ja sanojen erottamisen kannalta. Ortografian kehittäjänä pidetään grammaatikko Aristofanes Byzantionlaista (n. 257–180 eaa.).

Polytonisesta ortografiasta tuli oleellinen osa muinaiskreikan kirjoittamista, ja se säilyi Bysantin kreikassa läpi bysanttilaisen ajan. Myös nykykreikan kirjakielet katharévousa ja dimotikí käyttivät alun perin 1800-luvun alusta lähtien polytonista ortografiaa. Ortografiasta oli kuitenkin hyötyä enää lähinnä kieliopin kannalta, sillä se ei ollut vastannut lausumista enää antiikin ajan jälkeen. Polytonisesta ortografiasta luovuttiin Kreikassa virallisessa käytössä ja koulujärjestelmässä hallituksen päätöksellä vuonna 1982, ja näin siirryttiin nykyiseen monotoniseen ortografiaan.[1] Ajatus oli, että lausumisen kannalta tarpeettomasta kirjoitustavasta luopuminen säästää opiskelijoilta suuren määrän tunteja, jotka voidaan käyttää muiden asioiden opiskeluun.

Polytonista ortografiaa käytetään Kreikassa kuitenkin edelleen erityisesti konservatiivien taholla. Sitä käytetään erityisesti katharévousaa kirjoitettaessa mutta joskus myös dimotikíssa. Ortografiaa käytetään osassa painettua runoutta ja muuta kaunokirjallisuutta, ja sitä käyttää myös esimerkiksi perinteinen sanomalehti Estía. Myös Kreikan ortodoksinen kirkko käyttää julkaisuissaan polytonista ortografiaa. Erimielisyydet ortografian käytöstä olivat aiemmin osa pitkään kestänyttä Kreikan kielikiistaa, ja voidaan nähdä edelleenkin sen jatkumona. Joidenkin polytonisen ortografian kannattajien mukaan monotoninen ortografia vieraannuttaa ihmiset klassisesta kreikkalaisesta kirjallisuudesta. Jotkut ovat nähneet monotonisen ortografian jopa yrityksenä edistää ”romanisaatiota”, kuten asteittaista luopumista kreikkalaisesta kirjaimistosta.[1]

Diakriittiset merkitMuokkaa

Polytonisen ortografian mukaiset diakriittiset merkit merkitään aina tavun vokaalille tai diftongin tapauksessa jälkimmäiselle vokaalille. Merkit ovat:

Merkki Esim. Nimi Käyttö
Korkomerkit
´   akuutti Nousevan koron tavussa. Voi esiintyä vain sanan kolmella viimeisellä tavulla, mutta kolmanneksi viimeisellä vain jos viimeinen tavu on lyhyt.[2]
`   gravis Laskevan koron tavussa. Voi esiintyä vain sanan viimeisellä tavulla ja vain jos sitä seuraa välittömästi toinen sana.[2]
  sirkumfleksi Nousevan ja laskevan koron tavussa. Voi esiintyä vain pitkässä vokaalissa tai diftongin jälkimmäisessä vokaalissa sanan kahdella viimeisellä tavulla, mutta toiseksi viimeisellä vain jos viimeinen tavu on lyhyt.[2]
Henkosmerkit
  spiritus asper Vahva alkuhenkonen. Aina vokaalilla alkavan sanan alkutavussa, jos se ei saa spiritus lenistä. Myös sananalkuisessa rhoo (ῥ-) -kirjaimessa tai kaksois-rhoon (-ῤῥ-) jälkimmäisessä kirjaimessa.
᾿   spiritus lenis Heikko alkuhenkonen. Aina vokaalilla alkavan sanan alkutavussa, jos se ei saa spiritus asperia. Myös kaksois-rhoon (-ῤῥ-) ensimmäisessä kirjaimessa.
Muut merkit
᾿   koronis Krasiksen merkkinä supistumavokaalissa sanan keskellä.
ι   iota subscriptum Pitkää vokaalia seuraavan mykän iootan merkitsemistapa.
¨   treema Kaksoisvokaalin jälkimmäisessä vokaalissa sen ollessa ioota tai ypsilon merkitsemässä diereesiä silloin, kun vokaalit kuuluvat eri tavuihin eli eivät muodosta diftongia.[2]
˘ breve Lyhyen vokaalin lyhyyden korostaminen tarvittaessa, yleensä alfan, iootan ja ypsilonin yhteydessä, joista pituutta ei näe muutoin. Käytössä lähinnä kielitieteessä, oppimateriaaleissa yms.
ˉ makron Pitkän vokaalin pituuden korostaminen tarvittaessa, yleensä alfan, iootan ja ypsilonin yhteydessä, joista pituutta ei näe muutoin. Käytössä lähinnä kielitieteessä, oppimateriaaleissa yms.

KäyttöMuokkaa

Isoissa kirjaimissaMuokkaa

Henkonen
tms.
Korko Vokaalit Rhoo
Adscriptum
  Α Ε Η Ι Ο Υ Ω Ρ
Akuutti ´ Ά Έ Ή Ί Ό Ύ Ώ        
Gravis `        
Heikko ᾿  
Akuutti  
Gravis  
Sirkumfleksi  
Vahva
Akuutti  
Gravis  
Sirkumfleksi Ἷ  
Treema ¨ Ϊ Ϋ
Makron ˉ
Breve ˘

Pienissä kirjaimissaMuokkaa

Henkonen
tms.
Korko Vokaalit Rhoo
Subscriptum
α ε η ι ο υ ω ρ
Akuutti ´ ά έ ή ί ό ύ ώ  
Gravis `  
Sirkumfleksi      
Heikko ᾿
Akuutti  
Gravis  
Sirkumfleksi      
Vahva
Akuutti  
Gravis  
Sirkumfleksi      
Treema ¨ ϊ ϋ
Akuutti ΅ ΐ ΰ
Gravis
Sirkumfleksi
Makron ˉ
Breve ˘

LähteetMuokkaa

  1. a b Silk, Michael & Georgakopoulou, Alexandra: Standard Languages and Language Standards – Greek, Past and Present, s. 450. Routledge, 2016. ISBN 1317050584. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 136–137, 160. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa