Avaa päävalikko

H

latinalaisten aakkosten kahdeksas kirjain
Hh Hh
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo ja äännearvo joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ].[1]

Kreikkalaisessa kirjaimistossa on latinalaista H-kirjainta edeltänyt eeta (Η, η). Kyrillisessä kirjaimistossa on myös samannäköisiä kirjaimia: kyrillinen Н (н) sekä Һ (һ). Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia khii (Χ, χ) ja kyrillinen Х (х).

HistoriaaMuokkaa

H-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta eeta (Η). Sen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto on ollut  , josta myöhemmin muodostui Η.[2]

H suomen kielessäMuokkaa

H on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy glottaalifrikatiivina. Äänne voi olla joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ] riippuen sen sijainnista sanassa.[1] Tavallisimmin h on melko hälytön, puolivokaalimainen äänne. h:lla on suomessa allofoneja, jollaisia ovat palataalinen [ç] ja velaarinen [x] variantti kuten sanoissa vihje [viçje] ja tuhka [tuxka].[3]

Kaksoiskonsonanttina hh on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana hihhuli, muutamat lainasanat (kuten wahhabismi) ja eräät onomatopoieettiset ilmaukset (hohhoijaa).[1] Hh esiintyy myös joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.

H muissa kielissäMuokkaa

H ääntyy h-äänteenä suomen lisäksi mm. unkarissa ja puolassa.[2]

Monissa kielissä h-kirjain jää usein ääntymättä. Näin on esimerkiksi espanjassa ja portugalissa.[2] Ranskan kielessä h ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta ääntyy erityistapauksissa glottaaliklusiilina (jolloin sitä nimitettään harhaanjohtavasti aspiroiduksi h-kirjaimeksi).

Saksan kielessä h ääntyy sanan alussa kuten suomessa. Muutoin se ilmaisee vokaalin pidentymistä paitsi kirjainyhdistelmissä sch ja ch. Esimerkiksi Sahne (suom. "kerma") ääntyy /za:ne/.lähde?

H-kirjainta käytetään monien kielten kirjainyhdistelmissä kuvaamaan sellaisia konsonanttiäänteitä, joille ei ole omaa merkkiä: esimerkiksi ch, sh, sch ja th.

Muita esitystapojaMuokkaa

 

H h
ASCII 72 104
Unicode U+0048 U+0068

H-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  2. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana H. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 4, 5. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa