H

latinalaisten aakkosten kahdeksas kirjain

H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo ja äännearvo joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ].[1]

Kreikkalaisessa kirjaimistossa on latinalaista H-kirjainta edeltänyt eeta (Η, η). Kyrillisessä kirjaimistossa on myös samannäköisiä kirjaimia: kyrillinen Н (н) sekä Һ (һ). Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia khii (Χ, χ) ja kyrillinen Х (х).

HistoriaaMuokkaa

H-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta eeta (Η). Sen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto on ollut  , josta myöhemmin muodostui Η.[2]

H suomen kielessäMuokkaa

H on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy glottaalifrikatiivina. Äänne voi olla joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ] riippuen sen sijainnista sanassa.[1] Tavallisimmin h on melko hälytön, puolivokaalimainen äänne. h:lla on suomessa allofoneja, jollaisia ovat palataalinen [ç] ja velaarinen [x] variantti kuten sanoissa vihje [viçje] ja tuhka [tuxka].[3] Joidenkin tulkintojen mukaan h on oikeastaan soinniton vokaali.

Kaksoiskonsonanttina hh on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana hihhuli, muutamat lainasanat (kuten wahhabismi) ja eräät onomatopoieettiset ilmaukset (hohhoijaa, hahhah jne.).[1] Hh esiintyy myös yleisgeminaation johdosta joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.

H muissa kielissäMuokkaa

H ääntyy h-äänteenä suomen lisäksi mm. unkarissa ja puolassa.[2]

Monissa kielissä h-kirjain jää usein ääntymättä. Näin on esimerkiksi espanjassa ja portugalissa.[2] Ranskan kielessä h ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta ääntyy erityistapauksissa glottaaliklusiilina (jolloin sitä nimitetään harhaanjohtavasti aspiroiduksi h-kirjaimeksi).

Saksan kielessä h ääntyy sanan alussa kuten suomessa. Muutoin se ilmaisee vokaalin pidentymistä paitsi kirjainyhdistelmissä sch ja ch. Esimerkiksi Sahne (suom. "kerma") ääntyy /za:ne/.lähde?

H-kirjainta käytetään monien kielten kirjainyhdistelmissä kuvaamaan sellaisia konsonanttiäänteitä, joille ei ole omaa merkkiä: esimerkiksi ch, sh, sch ja th.

Muita esitystapojaMuokkaa

 

H h
ASCII 72 104
Unicode U+0048 U+0068

H-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 17.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
  2. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana H. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 4, 5. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta H.