Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Y on myös kunta Ranskassa ja toinen sukupuolikromosomeista.
Yy Yy
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25. kirjain. Y-kirjaimen nimi on suomen kielessä yy ja äännearvo [y].

Latinalaista Y-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain ypsilon (Υ, υ). Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä samannäköinen kyrillinen У (у) on u-äänteen merkki. Kyrillisessä kirjaimistossa käytetään y-äänteen merkkinä eräissä kielissä lähes samannäköistä kyrillistä kirjainta Ү (ү), tarkkeellisia kirjaimia Ӱ (ӱ) tai Ӳ (ӳ) tai myös kirjainta Ю (ю). Yhdennäköisyydestään huolimatta kaikki Y:n tapaiset kirjaimet ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

HistoriaaMuokkaa

Y-kirjain omaksuttiin latinalaisiin aakkosiin 100-luvulla eaa. kreikkalaisesta kirjaimistosta. Sen taustalla on kreikan ypsilon (Υ), josta oli jo saatu V-kirjain, mutta joka otettiin uusine äännearvoineen käyttöön latinassa y-äänteen merkiksi, tosin vain lainasanoissa.[1]

Y suomen kielessäMuokkaa

Y-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista suppeaa etuvokaalia [y]. Y on suomessa puhdas vokaali, eikä se äänny j:nä kuten eräissä muissa kielissä.[2]

Y-kirjainta on vanhassa kirjasuomessa käytetty myös i-äänteen merkkinä. Esimerkiksi kieltosana ei voitiin kirjoittaa ey. Toisaalta y-äänne voitiin puolestaan kirjoittaa u, i, ij tai w tai jättää kokonaan merkitsemättäkin kuten sanassa mös (myös).[3]

Y muissa kielissäMuokkaa

Y-kirjainta nimitetään eräissä kielissä ”kreikkalaiseksi i:ksi” (ransk. y grec) tai ypsiloniksi.[1]

Ruotsissa, norjassa, tanskassa ja tšekissä y-kirjaimen äännearvo on y. Muissa kielissä tavallinen ääntämys on i (ranskassa, espanjassa ja puolassa) tai j (englannissa, espanjassa). Saksassa y-kirjain on harvinainen; se voi merkitä joko i- tai y-äännettä.[1]

Muita esitystapojaMuokkaa

 

Y y
ASCII 89 121
Unicode U+0059 U+0079

Y-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana Y. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  3. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.