Avaa päävalikko

HistoriaaMuokkaa

R-kirjain on kehittynyt seemiläisestä reš-kirjaimesta kreikan rhoon (Ρ, ρ) välityksellä.[2]

R suomen kielessäMuokkaa

Suomen kielessä r-kirjainta vastaa äänne nimeltä alveolaarinen tremulantti, jonka foneettinen merkki on [r]. Siinä äänihuulet värähtelevät ja kielen kärki värähtelee alveoleja eli hammasvallia vasten. Suomen r ääntyy samassa paikassa kuin d, l ja n. Tavallisesti sanotaan, että lyhyessä ärrässä on noin kolme täryä, pitkässä ärrässä noin seitsemän.[3]

Suomen kielessä on joitain r-kirjaimeen päättyviä sanoja.

R muissa kielissäMuokkaa

R lausutaan eri kielissä eri tavoin. Monissa kielissä ääntämys vaihtelee murteesta toiseen.

  • Useissa eurooppalaisissa kielissä r-kirjain ääntyy kuten suomessa.lähde?
  • Muun muassa ranskan ja saksan kielissä r ääntyy tavallisesti niin sanottuna "kurkku-ärränä (foneettinen merkki [ʀ]). Tämä ääntämys on käytössä myös joissakin ruotsin ja norjan murteissa. Toisaalta joillakin alueilla saksan ja ranskan puhujat ääntävät r:n suomen kielen tavoin.lähde?
  • Englannin ja kiinan kielessä r ääntyy tavallisimmin approksimanttina [ɹ] eli puolivokaalina.lähde?

Muita esitystapojaMuokkaa

 

R r
ASCII 82 114
Unicode U+0052 U+0072

R-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

Pienen r:n merkityksiäMuokkaa

Ison R:n merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d e f g h i j k Honkala, Juha (päätoim.) et al: WSOY:n iso tietosanakirja, 8. osa, s. 10. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
  3. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  4. a b c Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.11.2013.
  5. a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana R. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.