X

latinalaisten aakkosten 24. kirjain
Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

X (x) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 24. kirjain. X-kirjaimen nimi on suomen kielessä äks (aiemmin myös eks)[1] ja äännearvo [ks]. X-kirjaimella on kuitenkin eri kielissä useita erilaisia ääntämistapoja. Foneettisessa kirjoituksessa x-kirjaimella merkitään niin sanottua ach-äännettä.

Latinalaista X-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain khii (Χ, χ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Х (х), joilla on samankaltainen ulkonäkö ja alkuperä. Ääntämykseltään ne muistuttavat h:n tai kh:n tapaisia äänteitä tai äännettä [ç]. Yhdennäköisyydestään huolimatta eri X-kirjaimet ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Äännearvoa [ks] vastaava kreikkalainen kirjain on ksii (Ξ, ξ).

HistoriaaMuokkaa

X-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta khii (Χ). Khiin äännearvo itäkreikassa oli kh, mutta latinassa siitä tuli ks Etelä-Italiassa asuneiden kreikkalaisten mallin mukaisesti.[2]

X suomen kielessäMuokkaa

Nykysuomessa x-kirjainta käytetään vain vierasperäisissä erisnimissä ja sitaattilainoissa. Se ääntyy tavallisesti [ks].

X-kirjain on aiemmin ollut suomen kirjakielessä yleinen ks-äänneyhtymän merkki. Mikael Agricola käytti ks:n merkkinä aina x-kirjainta.[3] X-kirjain korvattiin ks-merkinnällä 1810–1840-lukujen kuluessa.[4]

X muissa kielissäMuokkaa

X:n äännearvo on eurooppalaisissa kielissä enimmäkseen ks. Useissa eurooppalaisissa kielissä x-kirjainta käytetään vain rajoitetusti vieraskielisissä sanoissa tai sitä ei käytetä ollenkaan. Ranskassa x voi ääntyä gz, s tai z; monessa sanassa se on "mykkä".[2]

Muita esitystapojaMuokkaa

 

X x
ASCII 88 120
Unicode U+0058 U+0078

X-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana X. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Lehikoinen Laila, Kiuru Silva: ”Ortografian kehitys”, Kirjasuomen kehitys, s. 61–73. 4. painos. Helsinki: , 1998. ISBN 951-45-8117-2.
  4. Lauerma, Petri: Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa. Virittäjä, 2007, nro 3, s. 322–345. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  5. a b c d e f Ahola, Veikko; Kuhlman, Irmeli & Luotio, Jorma: Tietojätti 2000, s. 970. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa