Tämä artikkeli käsittelee aakkosta. Ceebrolistics-yhtyeen EP-äänilevystä katso Ö (EP).

Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29. kirjain. Ö-kirjaimen nimi on suomen kielessä öö ja äännearvo [ø].

Ö on skandinaavinen erikoismerkki eli ääkkönen eli skandi. Muita skandeja ovat Ä ja Å.

Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen Ӧ (ӧ) on yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkki Unicode-merkistössä.

Ö suomen kielessä

muokkaa

Ö-kirjaimella merkitään suomen kielessä etuvokaalia, joka kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA) merkitään [ø].

Ö-kirjain on kuulunut suomen kirjakieleen jo sen alkuajoista 1500-luvulta lähtien. Aluksi ö:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.[1]

Äänne [ø] tai [ø:] lienee suomen kielessä suhteellisen nuori ja harvinainen.selvennä Diftongit ja öy sen sijaan ovat vanhempia.lähde?

Ö muissa kielissä

muokkaa

Ö-kirjain sisältyy ruotsin, viron, unkarin, turkin, azerin, turkmeenin, tataarin ja krimintataarin aakkosiin ja näissä kielissä se vastaa äännettä [ø]. Lisäksi Ö sisältyy islannin aakkosiin.

Ruotsin kielessä ö-kirjain kirjain vastaa äänteitä [øː] (sanassa öl), [ø] (sanassa kött) ja [ɶ] (sanassa dörr).

Saksan kielessä Ö on umlaut-äännemuutoksen alainen O. Se ei ole erillinen kirjain eikä se kuulu aakkosiin muuna kuin O:n varianttina. Ö-kirjain voidaan saksassa korvata yhdistelmällä oe, joka kuitenkin on toissijainen merkintätapa. Ö-kirjaimen muoto on lainattu suomeen saksan umlaut-O:sta, mutta suomen Ö ei perustu umlaut-äännemuutokseen, joten se ei ole umlaut-merkki.

Norjan ja tanskan kielissä Ö-kirjainta vastaa Ø-kirjain.

Muita esitystapoja

muokkaa

 

Ö ö
ASCII 214 246
Unicode U+00D6 U+00F6
  • HTML-merkkiviittauksissa iso kirjain merkitään Ö ja vastaava pienaakkonen ö
  • Url-koodaus pienelle ö-kirjaimelle on %C3%B6 ja suurelle %C3%96


Merkistölistauksissa kirjaimen nimi on O-treema.lähde?selvennä

Katso myös

muokkaa
  • Ӧ (kyrillinen)
  • Õ (O + tilde)
  • Ő (O + kaksoisakuutti)
  • Ø

Lähteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.

Aiheesta muualla

muokkaa