L

latinalaisten aakkosten 12. kirjain
Tämä artikkeli kertoo kirjaimesta. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el)[1] ja äännearvo [l].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).

Historiaa

muokkaa

Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]

L suomen kielessä

muokkaa

L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia [l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]

Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.[lähde? ]

Muita esitystapoja

muokkaa

 

L l
ASCII 76 108
Unicode U+004C U+006C

L-kirjaimen merkityksiä

muokkaa

Pienen l:n merkityksiä

muokkaa
  • l on arvosana laudatur.[4]
  • l. on suomessa eli-sanan lyhenne.
  • l. on suomessa läänin lyhenne.[4]
  • l tai L on litran tunnus.

Ison L:n merkityksiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. Ravila, Paavo et al. Otavan Iso tietosanakirja. Helsinki: Otava 1963
  3. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
  4. a b c d Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 9.4.2013.
  5. Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. (Hakusana L) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

muokkaa