Avaa päävalikko
Pp Pp
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

P (p) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 16. kirjain. P-kirjaimen nimi on suomen kielessä pee ja äännearvo [p].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista P-kirjainta vastaa pii (Π, π), kyrillisessä kirjaimistossa lähes samannäköinen kyrillinen П (п).

Sisällysluettelo

HistoriaaMuokkaa

P-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimen pii varhaisesta muodosta.[1]

P suomen kielessäMuokkaa

P-kirjaimella merkitään suomen kielessä konsonanttia [p], joka on soinniton bilabiaalinen tenuisklusiili.

P-konsonantti ei esiinny suomen yleiskielessä sanan lopussa.[2] Kuitenkin jäännöslopukkeellisessa sanassa voi p-äänne ääntyä p-alkuisen sanan edellä. Esimerkiksi mene pois voi ääntyä menep pois. Murteissa p-konsonantti voi esiintyä sanan lopussa muutenkin: Useissa länsimurteissa loppu-t assimiloituu p:ksi, kun seuraava sana alkaa p:llä (suurep puut). Savolaismurteissa taas esiintyy p eräiden verbien yksikön kolmannen persoonan muodon lopussa, esim. juop (yleiskielessä juo).[3]

Muita esitystapojaMuokkaa

 

P p
ASCII 80 112
Unicode U+0050 U+0070

P-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

Pienen p:n merkityksiäMuokkaa

Ison P:n merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana P. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.1 Klusiilit p, t, k, d, (b, g)) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  3. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 169, 359. 2006.
  4. a b c d e f g Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.6.2013.
  5. Itkonen, Terho: Kieliopas, s. 289. Kuudes painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4299-9.