Avaa päävalikko

Soinniton bilabiaalinen klusiili

IPA p
UPA p
X-SAMPA p
Kirshenbaum p
IPAUnicode U+0070

Soinniton bilabiaalinen klusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne[1], joka merkitään P-kirjaimella niin suomen kielessä kuin monissa muissakin kielissä. Äänteen kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa äänteen merkki on [p]. Arkipuheessa "pee" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko P-kirjainta tai äännettä [p].

Joissakin kielissä, kuten englannissa, [p] ääntyy suomesta poiketen aspiroituna.

KuvausMuokkaa

Soinnitonta bilabiaalista klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

  • Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
  • Ääntöpaikka on bilabiaalinen, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat huulet ovat mukana äännettä muodostettaessa.
  • Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että (tässä tapauksessa huulilla) muodostetaan sulkeuma.

Katso myösMuokkaa

Konsonanttiäänteet kansainvälisessä foneettisessa aakkostossaMuokkaa

Artikulaatiopaikka Labiaali Koronaali Dorsaali Radikaali Glottaali
Artikulaatiotapa Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Retrofleksi Palataali Velaari Uvulaari Faryngaali Epiglottaali
Nasaali    m    ɱ    n    ɳ    ɲ    ŋ    ɴ  
Klusiili p b t d ʈ ɖ c ɟ k ɡ q ɢ   ʡ ʔ  
Frikatiivi ɸ β f v θ ð s z ʃ ʒ ʂ ʐ ç ʝ x ɣ χ ʁ ħ ʕ ʜ ʢ h ɦ
Approksimantti    β̞    ʋ    ɹ    ɻ    j    ɰ      
Tremulantti    ʙ    r    ɽ͡r    ʀ    я  
Yksitäryinen tremulantti    ⱱ̟        ɾ    ɽ      ɢ̆      ʡ̯  
Lateraalinen frikatiivi ɬ ɮ ɭ˔̊    ʎ̥˔    ʟ̝̊       
Lateraalinen appr.    l    ɭ    ʎ    ʟ  
Lateraalinen nap.äänne      ɺ    ɺ̠    ʎ̯      


LähteetMuokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Wiik, s. 58–99.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.