Glottaali
Glottaali on konsonantti, jonka tuottamisessa ainoastaan äänirako on olennainen.[1] Supraglottaalisen ääntöväylän muoto taas määräytyy automaattisesti äänneympäristön mukaan. Jos äänirako hetkeksi suljetaan, tuloksena on klusiilimainen, luontaisesti soinniton konsonanttiäänne. Jos taas äänirako on vain vähän auki tai "vuotaa", syntyy henkäysäänne, joka tavallisesti luokitellaan frikatiiviksi.
Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) luettelee kolme glottaalia:
| IPA | Kuvaus | Esimerkki | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Kieli | Kirjoitusasu | Ääntämys | Merkitys | ||
| [ʔ] | Glottaaliklusiili | Võro | kalaq | ['kalaʔ] | 'kalat' |
| [ɦ] | Soinnillinen glottaalifrikatiivi | Hollanti | huis | ['ɦœys] | 'talo' |
| [h] | Soinniton glottaalifrikatiivi | Ruotsi | hus | ['hʉ:s] | 'talo' |
Lähteet muokkaa
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
Viitteet muokkaa
Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa
| Artikulaatiopaikka → | Labiaali | Koronaali | Dorsaali | Laryngaali | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Artikulaatiotapa ↓ | Bilabiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Faryngaali | Epiglottaali | Glottaali | |||||
| Nasaali | m | ɱ | n | ɳ | ɲ | ŋ | ɴ | ||||||||||
| Klusiili | p b | p̪ b̪ | t d | ʈ ɖ | c ɟ | k ɡ | q ɢ | ʡ | ʔ | ||||||||
| Frikatiivi | ɸ β | f v | θ ð | s z | ʃ ʒ | ʂ ʐ | ç ʝ | x ɣ | χ | ʁ | ħ | ʕ | ʜ | ʢ | h ɦ | ||
| Approksimantti | β̞ | ʋ | ɹ | ɻ | j | ɰ | |||||||||||
| Tremulantti | ʙ | r | ɽ͡r | ʀ | я | ||||||||||||
| Yksitäryinen tremulantti | ⱱ̟ | ⱱ | ɾ | ɽ | ɢ̆ | ʡ̯ | |||||||||||
| Lateraalinen frikatiivi | ɬ ɮ | ɭ˔̊ | ʎ̥˔ | ʟ̝̊ | |||||||||||||
| Lateraalinen appr. | l | ɭ | ʎ | ʟ | |||||||||||||
| Lateraalinen nap.äänne | ɺ | ɺ̠ | ʎ̯ | ||||||||||||||