Aspiraatio (fonetiikka)

Aspiraatio[1] fonetiikassa liittyy obstruenttien ääntymiseen. Aspiraatiolla voidaan tarkoittaa joko ilmanpaineen voimakkaasta laukeamisesta syntyvää h-maista lisä-äännettä tai klusiilin laukeamisen jälkeistä soinnitonta vaihetta. Äänteestä, johon liittyy aspiraatio, käytetään nimeä aspiraatta.[2] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa aspiraatio merkitään pienellä h-kirjaimella [ʰ], esimerkiksi [pʰ].

Voimakas aspiraatio kuuluu esimerkiksi englannin kielen sanassa pea [p]:ssä vokaalin edellä. Aspiraatio voi olla kestoltaan jopa samanpituinen kuin tavallinen äänne.[2] Tämän vuoksi puhujat, joiden äidinkielessä ei aspiraatiota esiinny, saattavat kuulla aspiraation erilliseksi äänteeksi.

Ruotsin kielessä aspiraatio esiintyy riikin-, mutta ei suomenruotsissa. Suomenruotsissa aspiraatat ovat korvautuneet suomen kielen vaikutuksesta geminoituneilla k- p- ja t-äänteillä. Tämä suomenruotsin erikoisuus kiinnostaa monia germaanisten kielten tutkijoita.lähde?

Suomen kielestä puhuttaessa aspiraatio-sanalla on joskus viitattu rajakahdennukseen.[3]

Lähteet muokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet muokkaa

  1. a b Wiik, s. 75.
  2. a b Opiskelijakirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Otavan iso tietosanakirja, artikkeli aspiraatio
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.