Palataaleiksi[1] eli lakiäänteiksi kutsutaan äänteitä, joissa kielen selkä kohoaa kovaa kitalakea (palatum) kohti. Suomen kielen äänteistä selkeimmin palataalinen on puolivokaali [j]. Palataalisia voivat olla myös klusiilit [k] ja [g] sekä nasaali [ŋ], mutta nämä äänteet ovat useammin velaarisia.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet muokkaa

  1. a b Wiik, s. 31.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.