Avaa päävalikko

Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne[1]. Suomessa se merkitään k-kirjaimella sekä vierasperäisissä sanoissa toisinaan c- tai q-kirjaimella. Äänteen kansainvälinen foneettinen merkki on [k]. Arkipuheessa "koo" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko k-kirjainta tai äännettä [k].

Äänne [k] on soinniton, koska äänihuulet eivät siinä värähtele. Se on klusiili eli plosiivi, koska ilmavirta siinä pysähtyy ja purkautuu äkisti. Se on velaarinen, koska kieli siinä koskettaa pehmeää suulakea eli kitapurjetta (lat. velum palatinum).

Joissakin kielissä, kuten englannissa, [k] ääntyy aspiroituna.

Sisällysluettelo

Katso myösMuokkaa

Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossaMuokkaa

Artikulaatiopaikka Labiaali Koronaali Dorsaali Radikaali Glottaali
Artikulaatiotapa Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Retrofleksi Palataali Velaari Uvulaari Faryngaali Epiglottaali
Nasaali    m    ɱ    n    ɳ    ɲ    ŋ    ɴ  
Klusiili p b t d ʈ ɖ c ɟ k ɡ q ɢ   ʡ ʔ  
Frikatiivi ɸ β f v θ ð s z ʃ ʒ ʂ ʐ ç ʝ x ɣ χ ʁ ħ ʕ ʜ ʢ h ɦ
Approksimantti    β̞    ʋ    ɹ    ɻ    j    ɰ      
Tremulantti    ʙ    r    ɽ͡r    ʀ    я  
Yksitäryinen tremulantti    ⱱ̟        ɾ    ɽ      ɢ̆      ʡ̯  
Lateraalinen frikatiivi ɬ ɮ ɭ˔̊    ʎ̥˔    ʟ̝̊       
Lateraalinen appr.    l    ɭ    ʎ    ʟ  
Lateraalinen nap.äänne      ɺ    ɺ̠    ʎ̯      


LähteetMuokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Wiik, s. 58–99.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.