E

latinalaisten aakkosten viides kirjain
Tämä artikkeli kertoo E-kirjaimesta ja sen käytöstä lyhenteenä tai tunnuksena. Katso myös E (täsmennyssivu).

E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain. E-kirjaimen nimi on suomen kielessä ee ja äännearvo [e].

Latinalaista E-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain epsilon (Ε, ε), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Е. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

HistoriaaMuokkaa

E-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta epsilon (Ε). Sen taustalla on muinaisseemiläinen E:n peilikuvaa muistuttanut kirjain, joka esiintyi myös muinaiskreikkalaisessa kirjaimistossa. Myöhemmässä kreikassa kirjain kääntyi nykyiseen asentoonsa.[1]

E suomen kielessäMuokkaa

E-kirjaimella merkitään suomen kielessä illabiaalista puolisuppeaa etuvokaalia [e].[2]

Suomen vokaalisoinnun kannalta e on ns. neutraalivokaali: se esiintyy aivan yleisesti samoissa sanoissa takavokaalienkin kanssa, vaikka onkin etuvokaali. E:n kanssa samassa sanassa olevat takavokaalit kuitenkin saavat e:n ääntymään hieman taempana suussa. Näin ollen esim. partikkelissa kera e yleensä ääntyy hieman taempana kuin substantiivissa kerä[3].

Vanhassa kirjasuomessa e-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: e saattoi edustaa ä:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.[4]

E muissa kielissäMuokkaa

E-kirjaimella merkitään useissa kielissä suomen e:n tai ä:n tapaista äännettä, mutta myös ö:n tai i:n tapaisia äänteitä.[1]

E-kirjain kuuluu useiden kielten yleisimpiin kirjaimiin. Yleisin kirjain se on tiettävästi ainakin englannissa, espanjassa, ranskassa, ruotsissa, saksassa ja tanskassa.[5]

Muita esitystapojaMuokkaa

 

E e
ASCII 69 101
Unicode U+0045 U+0065

E-kirjaimen merkityksiäMuokkaa

Pienen e:n merkityksiäMuokkaa

Ison E:n merkityksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana E. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  3. Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.
  4. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
  5. Letter Frequencies for Various Languages practicalcryptography.com. Viitattu 22.8.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa