Ç (ç) eli ”c ja sedilji” on albanian, turkin, azerin, turkmeenin, tataarin, ranskan, portugalin ja kurdin kielissä käytettävä kirjain. Sitä käytetään myös englannin, oksitaanin, katalaanin ja friulin kielissä c-kirjaimen varianttina. Kirjaimessa on c:n alapuolella sedilji-niminen tarke, joka muistuttaa pilkkua.

Kirjain on peräisin visigoottien kirjaimiston z-kirjaimen muodosta, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran varhaisessa espanjan kielessä ilmaisemaan soinnitonta alveolaarista affrikaattaa (/t͡s/). Tämä foneemi oli peräisin vulgaarilatinan /t/- ja /k/-plosiivien joissain tapauksissa tapahtuneesta liudennuksesta. Kirjain osoitti, että kyseisessä kohdassa c ääntyy kuin z. Myöhemmin /ts/ muuttui monissa romaanisissa kielissä ja murteissa /s/-äänteeksi. Espanjan kielessä kirjainta ei ole käytetty 1700-luvun ortografisen uudistuksen jälkeen, mutta sitä on sittemmin käytetty monien muiden kielten kirjoittamiseen. Portugalin kielessä ç:tä käytetään soinnittoman s-äänteen ilmaisemiseen vokaalien välissä ennen takavokaalia - s-kirjain vokaalin jälkeen ja ennen takavokaalia ääntyy soinnillisena, samanlaisena kuin englannin tai portugalin z (vrt caça [ka'sa] = metsästys, casa [ka'za] = talo). Ç ei sen sijaan esiinny koskaan sanan alussa eikä sanan lopussa.

Ranskassa ç esiintyy joskus a:n, o:n ja u:n edellä s-äänteen merkkinä. Näiden vokaalien edessä tavallinen c ääntyy ranskassa aina k:na, e:n ja i:n edellä sen sijaan s:nä. Sanojen perusmuodoissa ç on ranskassa melko harvinainen, mutta sitä käytetään -cer -loppuisten verbien niissä taivutusmuodoissa, joissa infinitiivin päätteen -er paikalla on jokin a:lla tai o:lla alkava pääte. Sellaisia ovat esimerkiksi verbin lancer (heittää) muodot nous lançons (me heitämme) ja il lançait (hän heitti). Puheessa tällaisten verbien kaikissa muodoissa on päätteen edellä s-äänne.

Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa /ç/ ilmaisee soinnitonta palataalista frikatiivia.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.