Avaa päävalikko

Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MA- ja MINEN-infinitiivit taipuvat kaikissa sijamuodoissa; A-, E- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiiviMuokkaa

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]

EsimerkkiMuokkaa

Laulaa-verbin infinitiivit
Nimitys I infinitiivi II infinitiivi III infinitiivi IV infinitiivi V infinitiivi
Tunnus A E MA MINEN MAINEN
persoonamuodot

laulaa

translatiivi:

  • laulaakseni
  • laulaaksesi
  • laulaakseen
  • laulaaksemme
  • laulaaksenne
  • laulaakseen

elatiivi: laulaesta (harvinainen)

inessiivi: laulaessa

  • laulaessani
  • laulaessasi
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)
  • laulaessamme
  • laulaessanne
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)

instruktiivi: laulaen

laulama

taipuu kaikissa sijamuodoissa

esimerkiksi:

laulaminen

taipuu kaikissa sijamuodoissa

esim. genetiivi:

  • laulamiseni
  • laulamisesi
  • laulamisensa
  • laulamisemme
  • laulamisenne
  • laulamisensa
adessiivi:
  • laulamaisillani
  • laulamaisillasi
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
  • laulamaisillamme
  • laulamaisillanne
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
passiivi

inessiivi:

  • laulettaessa

instruktiivi:

  • laulettaman

LähteetMuokkaa

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.