Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiiviMuokkaa

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]

EsimerkkiMuokkaa

Laulaa-verbin infinitiivit
Nimitys I infinitiivi II infinitiivi III infinitiivi IV infinitiivi V infinitiivi
Tunnus A E MA MINEN MAINEN
persoonamuodot

laulaa

translatiivi:

  • laulaakseni
  • laulaaksesi
  • laulaakseen
  • laulaaksemme
  • laulaaksenne
  • laulaakseen

inessiivi: laulaessa

  • laulaessani
  • laulaessasi
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)
  • laulaessamme
  • laulaessanne
  • laulaessaan
    • (laulaessansa)

instruktiivi: laulaen

laulama

taipuu seuraavissa sijamuodoissa:

laulaminen

taipuu kaikissa sijamuodoissa

esim. genetiivi:

  • laulamiseni
  • laulamisesi
  • laulamisensa
  • laulamisemme
  • laulamisenne
  • laulamisensa
adessiivi:
  • laulamaisillani
  • laulamaisillasi
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
  • laulamaisillamme
  • laulamaisillanne
  • laulamaisillaan
    • (laulamaisillansa)
passiivi

inessiivi:

  • laulettaessa

instruktiivi:

  • laulettaman

LähteetMuokkaa

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.