Infinitiivi
verbin taivutusmuoto
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.
Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.
Suomen infinitiiviMuokkaa
Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]
EsimerkkiMuokkaa
Nimitys | I infinitiivi | II infinitiivi | III infinitiivi | IV infinitiivi | V infinitiivi |
---|---|---|---|---|---|
Tunnus | A | E | MA | MINEN | MAINEN |
persoonamuodot |
laulaa
|
inessiivi: laulaessa
instruktiivi: laulaen |
laulama taipuu seuraavissa sijamuodoissa: |
laulaminen taipuu kaikissa sijamuodoissa esim. genetiivi:
|
adessiivi:
|
passiivi |
inessiivi:
|
instruktiivi:
|
LähteetMuokkaa
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.