Infinitiivi

Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.

Suomen kielessä vain MINEN-infinitiivi taipuu kaikissa sijamuodoissa; A-, E-, MA- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.

Suomen infinitiiviMuokkaa

Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.^[1]

EsimerkkiMuokkaa

Laulaa-verbin infinitiivit
Nimitys	I infinitiivi	II infinitiivi	III infinitiivi	IV infinitiivi	V infinitiivi
Tunnus	A	E	MA	MINEN	MAINEN
persoonamuodot	laulaa translatiivi: laulaakseni laulaaksesi laulaakseen laulaaksemme laulaaksenne laulaakseen	inessiivi: laulaessa laulaessani laulaessasi laulaessaan (laulaessansa) laulaessamme laulaessanne laulaessaan (laulaessansa) instruktiivi: laulaen	laulama taipuu seuraavissa sijamuodoissa: inessiivi: laulamassa elatiivi: laulamasta illatiivi: laulamaan adessiivi: laulamalla abessiivi: laulamatta instruktiivi: laulaman (harvinainen)	laulaminen taipuu kaikissa sijamuodoissa esim. genetiivi: laulamiseni laulamisesi laulamisensa laulamisemme laulamisenne laulamisensa	adessiivi: laulamaisillani laulamaisillasi laulamaisillaan (laulamaisillansa) laulamaisillamme laulamaisillanne laulamaisillaan (laulamaisillansa)
passiivi		inessiivi: laulettaessa	instruktiivi: laulettaman

LähteetMuokkaa

↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.

[1]