Wikipedia

Team Lotus

brittiläinen autourheiluvalmistaja ja kilpatalli
(Ohjattu sivulta Gold Leaf Team Lotus)
Tämä artikkeli käsittelee vuosien 1958–1994 Lotus-autourheilutallia. Vuosina 2010–2011 F1-sarjassa Team Lotuksen nimellä kilpailleesta tallista kertoo artikkeli Caterham F1 Team. Lotus F1 käsittelee vuosina 2012–2015 F1-sarjassa Lotus-nimellä toiminutta tallia.

Team Lotus oli brittiläinen autourheiluvalmistaja ja -talli.

Yhdistynyt kuningaskunta Lotus
Koko nimi Team Lotus
Päämaja Yhdistynyt kuningaskunta Hethel, Englanti
Perustajat Yhdistynyt kuningaskunta Colin Chapman
Yhdistynyt kuningaskunta Hazel Chapman[1]
Henkilökunta Yhdistynyt kuningaskunta Maurice Phillipe,
Yhdistynyt kuningaskunta Peter Wright,
Ranska Gérard Ducarouge,
Yhdistynyt kuningaskunta Frank Dernie,
Yhdistynyt kuningaskunta Chris Murphy,
Australia Sam Michael
Tunnetuimmat kuljettajat Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark
Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill
Brasilia Emerson Fittipaldi
Itävalta Jochen Rindt
Yhdysvallat Mario Andretti
Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell
Brasilia Ayrton Senna
Brasilia Nelson Piquet
Suomi Mika Häkkinen
Suomi Mika Salo
Moottorit Borgward, Coventry Climax, BRM, Maserati, Ford-Cosworth, Pratt & Whitney, Renault, Honda, Judd, Lamborghini, Mugen-Honda
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Monacon GP 1958
Kilpailuja 491 (489 starttia)
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 7 (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1973, 1978)
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 6 (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1978)
Voittoja 74
Paalupaikkoja 102
Nopeimpia kierroksia 65
MM-pisteitä 1 322 (1 368)
Viimeinen kilpailu Australian GP 1994

Team Lotus kilpaili Formula 1 -sarjassa kausina 1958–1994. Sinä aikana talli otti osaa 491 osakilpailuun ja valmistajana se saavutti kaikkiaan 79 voittoa, 107 paalupaikkaa, 71 nopeinta kierrosta, seitsemän valmistajien mestaruutta (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1973, 1978) sekä kuusi kuljettajien mestaruutta (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1978). Lotus on historian neljänneksi parhaiten menestynyt Formula 1 -talli Ferrarin, McLarenin ja Williamsin jälkeen.

Lotus-nimi palasi F1-sarjaan Malesian valtion ja malesialaisten yrittäjien yhteenliittymän tukemana jälleen kausiksi 2010–2011.[2][3] Uudella Lotus-tallilla ei ollut kuitenkaan nimen lisäksi muuta tekemistä 1990-luvulla lopettaneen Lotuksen kanssa, samoin oli myös F1-sarjassa kausina 2012–2015 kilpailleen brittiläisen Lotus F1 Teamin laita.

Tallin historia muokkaa

 
Lotus 77 F1-auto.

Urheilu- ja F2-autojen kautta Lotus Cars eteni rakentamaan F1-autoja 1958. Ensimmäisen voittonsa Lotus sai automerkkinä Monacon GP:ssä kaudella 1960, kun Stirling Moss löi Rob Walkerin yksityistallin Lotuksella ylivoimaisina pidetyt Ferrarit, ja Moss voitti myös Yhdysvaltain GP:n saman vuoden syksyllä.[4][5]

Jim Clarkin tultua mukaan talliin alkoi Lotuksen ensimmäinen kultakausi. Aluksi tiimin testikuljettajan virkaa pitänyt Clark saavutti lopulta brittitallissa kaiken urallaan (25 voittoa, 33 paalupaikkaa, 28 nopeinta kierrosta, 274 MM-pistettä, kaksi maailmanmestaruutta ja ajoi 72 kilpailua). Kaudella 1963 Clark voitti seitsemän kauden kymmenestä kilpailusta ja vei maailmanmestaruuden ylivoimaisesti.[6] Toisen mestaruutensa hän voitti 1965.[7] Clark jäikin Lotuksen historian menestyneimmäksi kuljettajaksi pitäen lähes kaikkia tallin henkilökohtaisia ennätyksiä hallussaan, lukuun ottamatta osakilpailuiden määrää. Sitä pitää italialainen Elio de Angelis, joka ajoi tallissa 90 kilpailua. Angelesin lisäksi myös yhdysvaltalainen Mario Andretti on ajanut enemmän kilpailuja tallissa kuin Clark (79).

Kaudelle 1966 Lotus 43 -autoon talli valitsi BRM:n moottorit, mikä oli virhe. BRM H16 -moottori oli painava eikä se ollut luotettava. Sääntömuutoksen myötä moottorien suurin iskutilavuus tuplaantui 1,5 litrasta kolmeen litraan ja BRM:n moottori oli kaksi pienempää moottoria yhdistettynä, josta johtuen siinä oli kaksi kampiakselia ja kahdeksan nokka-akselia.[8]

Lotus 49 ja Cosworth DFV:n tulo kaudelle 1967 palautti tallin voittojen tielle. Voitto uudella moottorilla tuli Hollannin osakilpailusta, jonka Clark voitti.[9] Graham Hill voitti mestaruuden 1968, Jochen Rindt 1970 ja Emerson Fittipaldi 1972.[10][11][12]

1970-luvun puolivälissä Lotuksen insinöörit alkoivat tutkia aerodynaamista maaefektiä ja kauden 1978 MM-sarjassa Lotus oli ylivoimainen. Mario Andretti voitti silloin maailmanmestaruuden, mutta sen jälkeen alkoi Lotuksen alamäki.[13] Chapman oli alkanut kehitellä aktiivijousitusta F1-autoon, kun hän kuoli yllättäen vuonna 1982. Yhteistyö Ford–Cosworth moottoritoimittajan kanssa päättyi kauteen 1983.[9] Chapmanin jälkeen Lotuksen tallipäälliköksi nousi Peter Warr. Hän palkkasi talliin ranskalaisen insinöörin Gérard Ducarougen, joka suunnitteli Lotus 97T:n. Talli kuului keskikastin kärkipäähän kausina 1979–1984.

Uuteen nousuun talli alkoi lähteä kun Ayrton Senna palkattiin kuljettajaksi kaudelle 1985, jolloin Lotus saavutti paalupaikkoja sekä Elio de Angelis ja Ayrton Senna voittivat kolme GP:tä. Lotus voitti kaksi kilpailua vielä kaudella 1986 ja 1987, mutta sen jälkeen menestysjoukkue alkoi hajota. Senna lähti McLarenille kaudelle 1988 ja Ducarouge päätti palata Ranskaan. Tallin lopullinen alamäki alkoi.

Joulukuussa 1990 entiset Lotuksen työntekijät Peter Collins ja Peter Wright ostivat taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen tallin Chapmanin perikunnalta ja esittelivät uuden Team Lotuksen. Sen kuljettajiksi oli valittu Mika Häkkinen ja Julian Bailey.[14][15] Rahanpuute näkyi autojen suorituskyvyssä, mutta Häkkinen ajoi kuusi kertaa pisteille kaudella 1992 ja hänen lähdettyään Johnny Herbert neljä kertaa kaudella 1993. Sen jälkeen Lotus-talli ei enää saavuttanut MM-pisteitä.

Tallin velkataakka kasvoi, se ei pystynyt kehittämään autojaan ja lokakuussa 1994 Lotus vaihtoi taas omistajaa. Englantilainen David Hunt osti tallin, mutta jo neljä kuukautta myöhemmin hän ilmoitti Lotuksen sulautuneen Pacific-talliin ja Lotuksen kaksi viimeistä kilpailua ajoivat Mika Salo ja Alessandro Zanardi.[16][17] Se oli Lotuksen komean historian surullinen loppu.

Lotuksella on ollut yllä mainittujen lisäksi useita muita tunnettuja F1-kuljettajia, kuten muun muassa Ronnie Peterson, Nelson Piquet, Nigel Mansell, John Watson, John Surtees, Graham Hill, Carlos Reutemann, Phil Hill, Gunnar Nilsson, Giancarlo Baghetti, Jacky Ickx ja Jack Brabham.

Formula 1 -tulokset muokkaa

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Tulokset kilpailuittain muokkaa

Kausi Runko Moottorit Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1958 12,
16 		Climax L4 D ARG MON NED 500 BEL FRA GBR GER POR ITA MOR 3 6.
  Cliff Allison 6 6 4 Kesk. Kesk. 10 7 10
  Graham Hill Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 16
  Alan Stacey 8 Kesk.
1959 16 Climax L4 D MON 500 NED FRA GBR GER POR ITA USA 5 4.
  Pete Lovely DNQ
  Graham Hill Kesk. 7 Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk.
  Innes Ireland 4 Kesk. Kesk. Kesk. 5
  Alan Stacey Kesk.
1960 16,
18 		Climax L4 D ARG MON 500 NED BEL FRA GBR POR ITA USA 34 (37)[2][18] 2.
  Innes Ireland 6 9 2 Kesk. 7 3 6 2
  Alberto Larreta 9
  Alan Stacey Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
  Jim Clark Kesk. 5 5 16 3 16
  Ron Flockhart 6
  John Surtees Kesk. 2 Kesk. Kesk.
1961 18,
21 		Climax L4 D MON NED BEL FRA GBR GER ITA USA 32 2.
  Innes Ireland Kesk. 4 10 NC Kesk. 1
  Jim Clark 10 3 12 3 Kesk. 4 Kesk. 7
  Trevor Taylor 13
  Willy Mairesse Kesk.
1962 24,
25 		Climax V8 D NED MON BEL FRA GBR GER ITA USA RSA 36 (38)[2]
1[19][a] 		2.
8.
  Jim Clark 9 Kesk. 1 Kesk. 1 4 Kesk. 1 Kesk.
  Trevor Taylor 2 Kesk. Kesk. 8 8 Kesk. Kesk. 12 Kesk.
1963 25 Climax V8 D MON BEL NED FRA GBR GER ITA USA MEX RSA 54 (74)[2]
4[20][a] 		1.
8.
  Jim Clark 8 1 1 1 1 2 1 3 1 1
  Trevor Taylor 6 Kesk. 10 13 DSQ 8 Kesk. Kesk. 8
  Mike Spence 13
  Pedro Rodríguez Kesk. Kesk.
1964 25,
33 		Climax V8 D MON NED BEL FRA GBR GER AUT ITA USA MEX 37 (40)[2]
3[21][a] 		3.
8.
  Jim Clark 4 1 1 Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. 7 5
  Peter Arundell 3 3 9 4
  Mike Spence 9 8 Kesk. 6 7 4
  Gerhard Mitter 9
  Walt Hansgen 5
  Moises Solana 10
1965 25,
33 		Climax V8 D RSA MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 54 (58)[2]
2[22][a] 		1.
8.
  Jim Clark 1 1 1 1 1 1 10 Kesk. Kesk.
  Mike Spence 4 7 7 4 8 Kesk. 11 Kesk. 3
  Gerhard Mitter Kesk.
  Geki Kesk.
  Moises Solana 12 Kesk.
1966 33,
43,
44 		Climax V8,
BRM V8,
BRM H16,
Ford Cosworth L4 		F MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 8
13[23] 		6.
5.
  Jim Clark Kesk. Kesk. DNS 4 3 Kesk. Kesk. 1 Kesk.
  Peter Arundell DNS Kesk. Kesk. Kesk. 8 8 6 7
  Geki 9
1967 33,
43,
48,
49 		Climax V8,
BRM V8,
BRM H16,
Ford Cosworth L4,
Ford Cosworth V8 		F RSA MON NED BEL FRA GBR GER CAN ITA USA MEX 44
6[24] 		2.
9.
  Jim Clark Kesk. Kesk. 1 6 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 3 1 1
  Graham Hill Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 2 Kesk.
  Giancarlo Baghetti Kesk.
  Moises Solana Kesk. Kesk.
1968 49,
49B 		Ford Cosworth V8 F RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 62[25] 1.
  Graham Hill 2 1 1 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 2 Kesk. 4 2 1
  Jim Clark 1
  Jackie Oliver Kesk. 5 NC Kesk. 11 Kesk. Kesk. DNS 3
  Bill Brack Kesk.
  Mario Andretti Kesk.
  Moises Solana Kesk.
1969 49B,
63 		Ford Cosworth V8 F RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 47[26] 3.
  Graham Hill 2 Kesk. 1 7 6 7 4 9 Kesk. Kesk.
  Jochen Rindt Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 2 3 1 Kesk.
  Mario Andretti Kesk. Kesk. Kesk.
  Richard Attwood 4
  John Miles Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk.
1970 49,
72,
72C 		Ford Cosworth V8 F RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX 59[27] 1.
  Jochen Rindt 13 Kesk. 1 Kesk. 1 1 1 1 Kesk. DNS
  John Miles 5 DNQ DNQ Kesk. 7 8 Kesk. Kesk. Kesk. DNS
  Emerson Fittipaldi 8 4 15 DNS 1 Kesk.
  Reine Wisell 3 NC
1971 72C,
72D,
56B 		Ford Cosworth V8,
Pratt & Whitney turbiini 		F RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 21[2][28] 5.
  Emerson Fittipaldi Kesk. Kesk. 5 3 3 Kesk. 2 8 7 NC
  Reine Wisell 4 NC Kesk. DSQ 6 NC 8 4 5 Kesk.
  Dave Charlton Kesk.
1972 72D Ford Cosworth V8 F ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 61[2][29] 1.
  Emerson Fittipaldi Kesk. 2 1 3 1 2 1 Kesk. 1 1 11 Kesk.
  David Walker DSQ 10 9 14 14 18 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
  Ronnie Peterson Kesk. 10
1973 72D,
72E 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 92 (96)[2][30] 1.
  Emerson Fittipaldi 1 1 3 1 3 2 12 Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. 2 2 6
  Ronnie Peterson Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. 3 2 1 2 11 Kesk. 1 1 Kesk. 1
1974 72E,
76 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 42[2][31] 4.
  Ronnie Peterson 13 6 Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. 8 1 10 4 Kesk. 1 3 Kesk.
  Jacky Ickx Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 11 5 3 5 Kesk. Kesk. 13 Kesk.
  Tim Schenken DSQ
1975 72E,
72F 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 9[2][32] 7.
  Ronnie Peterson Kesk. 15 10 Kesk. 4 Kesk. 9 15 10 Kesk. Kesk. 5 Kesk. 5
  Jacky Ickx 8 9 12 2 8 Kesk. 15 Kesk. Kesk.
  Jim Crawford Kesk. 13
  Brian Henton 16 DNS NC
  John Watson Kesk.
1976 77 Ford Cosworth V8 G BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 29[2][33] 4.
  Mario Andretti Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 12 5 3 Kesk. 3 Kesk. 1
  Ronnie Peterson Kesk.
  Gunnar Nilsson Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 3 Kesk. 13 12 Kesk. 6
  Bob Evans 10 DNQ
1977 78 Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 62[2][34] 2.
  Mario Andretti 5 Kesk. Kesk. 1 1 5 Kesk. 6 1 14 Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 9 Kesk.
  Gunnar Nilsson DNS 5 12 8 5 Kesk. 1 19 4 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
1978 78,
79 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 86[2][35] 1.
  Mario Andretti 1 4 7 2 11 1 1 Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 1 6 Kesk. 10
  Ronnie Peterson 5 Kesk. 1 4 Kesk. 2 2 3 2 Kesk. Kesk. 1 2 Kesk.
  Jean-Pierre Jarier 15 Kesk.
1979 79,
80 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 39[2][36] 4.
  Mario Andretti 5 Kesk. 4 4 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 10 Kesk.
  Carlos Reutemann 2 3 5 Kesk. 2 4 3 13 8 Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk.
1980 81,
81B 		Ford Cosworth V8 G ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 14[2][37] 5.
  Mario Andretti Kesk. Kesk. 12 Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 8 Kesk. Kesk. 6
  Elio de Angelis Kesk. 2 Kesk. Kesk. 10 9 Kesk. Kesk. 16 6 Kesk. 4 10 4
  Nigel Mansell Kesk. Kesk. DNQ
1981 81B,
87 		Ford Cosworth V8 M G USW BRA ARG SMR BEL MON ESP FRA GBR GER AUT NED ITA CAN CPL 22[2][38] 7.
  Nigel Mansell Kesk. 11 Kesk. 3 Kesk. 6 7 DNQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4
  Elio de Angelis Kesk. 5 6 5 Kesk. 5 6 Kesk. 7 7 5 4 6 Kesk.
1982 87B,
91 		Ford Cosworth V8 G RSA BRA USW SMR BEL MON DET CAN NED GBR FRA GER AUT SUI ITA CPL 30[2][39] 5.
  Nigel Mansell Kesk. 3 7 Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 8 7 Kesk.
  Elio de Angelis 8 Kesk. 5 4 5 Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 6 Kesk. Kesk.
  Roberto Moreno DNQ
  Geoff Lees 12
1983 91,
92,
93T,
94T 		Ford Cosworth V8,
Renault V6t 		P G BRA USW FRA SMR MON BEL DET CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA 1
11[2][40] 		13.
8.
  Nigel Mansell 12 12 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. 4 Kesk. 5 Kesk. 8 3 Kesk.
  Elio de Angelis DSQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk.
1984 95T Renault V6t G BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN DET DAL GBR GER AUT NED ITA EUR POR 47[2][41] 3.
  Nigel Mansell Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 6 Kesk. 6 Kesk. 4 Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk.
  Elio de Angelis 3 7 5 3 5 5 4 2 3 4 Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. 5
1985 97T Renault V6t G BRA POR SMR MON CAN DET FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 71[2][42] 4.
  Ayrton Senna Kesk. 1 7 Kesk. 16 Kesk. Kesk. 10 Kesk. 2 3 3 1 2 Kesk. Kesk.
  Elio de Angelis 3 4 1 3 5 5 5 NC Kesk. 5 5 6 Kesk. 5 Kesk. DSQ
1986 98T Renault V6t G BRA ESP SMR MON BEL CAN DET FRA GBR GER HUN AUT ITA POR MEX AUS 58[2][43] 3.
  Ayrton Senna 2 1 Kesk. 3 2 5 1 Kesk. Kesk. 2 2 Kesk. Kesk. 4 3 Kesk.
  Johnny Dumfries 9 Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. 7 Kesk. 7 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 6
1987 99T Honda V6t G BRA SMR BEL MON DET FRA GBR GER HUN AUT ITA POR ESP MEX JPN AUS 64[2][44] 3.
  Ayrton Senna Kesk. 2 Kesk. 1 1 4 3 3 2 5 2 7 5 Kesk. 2 DSQ
  Satoru Nakajima 7 6 5 10 Kesk. NC 4 Kesk. Kesk. 13 11 8 9 Kesk. 6 Kesk.
1988 100T Honda V6t G BRA SMR MON MEX CAN DET FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 23[2][45] 5.
  Nelson Piquet 3 3 Kesk. Kesk. 4 Kesk. 5 5 Kesk. 8 4 Kesk. Kesk. 8 Kesk. 3
  Satoru Nakajima 6 8 DNQ Kesk. 11 DNQ 7 10 9 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk.
1989 101 Judd V8 G BRA SMR MON MEX USA CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 15[2][46] 6.
  Nelson Piquet Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. 4 8 4 5 6 DNQ Kesk. Kesk. 8 4 Kesk.
  Satoru Nakajima 8 NC DNQ Kesk. Kesk. DNQ Kesk. 8 Kesk. Kesk. DNQ 10 7 Kesk. Kesk. 4
1990 102 Lamborghini V12 G USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 3[2][47] 8.
  Martin Donnelly DNS Kesk. 8 Kesk. Kesk. 8 12 Kesk. Kesk. 7 12 Kesk. Kesk. DNS
  Derek Warwick Kesk. Kesk. 7 Kesk. 6 10 11 Kesk. 8 5 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
  Johnny Herbert Kesk. Kesk.
1991 102B Judd V8 G USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 3[2][48] 10.
  Mika Häkkinen 13 9 5 Kesk. Kesk. 9 DNQ 12 Kesk. 14 Kesk. 14 14 Kesk. Kesk. 19
  Julian Bailey DNQ DNQ 6 DNQ
  Johnny Herbert DNQ 10 10 14 7 Kesk. Kesk. 11
  Michael Bartels DNQ DNQ DNQ DNQ
1992 102D,
107 		Ford V8 G RSA MEX BRA ESP SMR MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 13[2][49] 5.
  Mika Häkkinen 9 6 10 Kesk. DNQ Kesk. Kesk. 4 6 Kesk. 4 6 Kesk. 5 Kesk. 7
  Johnny Herbert 6 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. 13 Kesk. Kesk. Kesk. 13
1993 107B Ford V8 G RSA BRA EUR SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 12[2][50] 6.
  Johnny Herbert Kesk. 4 4 8 Kesk. Kesk. 10 Kesk. 4 10 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 11 Kesk.
  Alessandro Zanardi Kesk. 6 8 Kesk. 14 7 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. DNS
  Pedro Lamy 11 Kesk. 13 Kesk.
1994 107C,
109 		Mugen-Honda V10 G BRA PAC SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR JPN AUS 0[2] –
  Johnny Herbert 7 7 10 Kesk. Kesk. 8 7 11 Kesk. Kesk. 12 Kesk. 13
  Pedro Lamy 10 8 Kesk. 11
  Alessandro Zanardi 9 15 Kesk. Kesk. Kesk. 13 Kesk. 16 13 Kesk.
  Philippe Adams Kesk. 16
  Éric Bernard 18
  Mika Salo 10 Kesk.
Huomautukset
  1. ↑ a b c d Lotuksen asiakastallit ajoivat kaudella pisteille myös BRM:n moottoreilla, joten se sai erilliset sijoitukset valmistajien maailmanmestaruussarjaan.

Asiakastallien tulokset muokkaa

Kausi Talli Runko Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16
1958 ARG MON NED 500 BEL FRA GBR GER POR ITA MOR
Ecurie Demi Litre Lotus 16 (F2) Climax S4 D   Ivor Bueb 11
1959 MON 500 NED FRA GBR GER POR ITA USA
John Fisher Lotus 16 Climax S4 D   Bruce Halford Kesk.
Dorchester Service Station Lotus 16 (F2) Climax S4 D   David Piper Kesk.
Dennis Taylor Lotus 12 Climax S4 D   Dennis Taylor DNQ
1960 ARG MON 500 NED BEL FRA GBR POR ITA USA
Rob Walker Racing Team Lotus 18 Climax S4 D   Stirling Moss 1 4 DNS DSQ 1
Taylor-Crawley Racing Team Lotus 18 Climax S4 D   Mike Taylor DNS
Robert Bodle Ltd. Lotus 16 Climax S4 D   David Piper DNS 12
Jim Hall Lotus 18 Climax S4 D   Jim Hall 7
1961 MON NED BEL FRA GBR GER ITA USA
Rob Walker Racing Team Lotus 18 Climax S4 D   Stirling Moss 1 4
Lotus 18/21 8 Kesk. Kesk. 1 Kesk.
Lotus 21 Kesk.
UDT-Laystall Racing Team Lotus 18/21 Climax S4 D   Cliff Allison 8 DNS
  Henry Taylor DNQ 10 Kesk. 11
  Juan Manuel Bordeu DNS
  Masten Gregory Kesk. Kesk.
  Olivier Gendebien 11
  Lucien Bianchi Kesk. Kesk.
Equipe Nationale Belge Lotus 18 Climax S4 D Kesk.
  Willy Mairesse Kesk.
Scuderia Colonia Lotus 18 Climax S4 D     Michael May Kesk. 11 DNS
  Wolfgang Seidel DNS 17 Kesk. Kesk.
Camoradi International Lotus 18 Climax S4 D   Ian Burgess DNS DNS 14 14
Tony Marsh Lotus 18 Climax S4 D   Tony Marsh DNQ Kesk. 15
Tim Parnell Lotus 18 Climax S4 D   Tim Parnell Kesk. 10
Gerry Ashmore Lotus 18 Climax S4 D   Gerry Ashmore Kesk. 16 Kesk.
Louise Bryden-Brown Lotus 18 Climax S4 D   Tony Maggs 13 11
Prince Gaetano Starrabba Lotus 18 Maserati S4 D   Gaetano Starrabba Kesk.
J Frank Harrison Lotus 18 Climax S4 D   Lloyd Ruby Kesk.
Jim Hall Lotus 18 Climax S4 D   Jim Hall Kesk.
J Wheeler Autosport Lotus 18/21 Climax S4 D   Peter Ryan 9
1962 NED MON BEL FRA GBR GER ITA USA RSA
UDT-Laystall Racing Team Lotus 24 Climax S4 D   Innes Ireland Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 16 Kesk. 8 5
Lotus 18/21   Masten Gregory Kesk.
Lotus 24 7
BRM V8 DNQ Kesk. Kesk. 12 6
Brabham Racing Organisation Lotus 24 Climax V8 D   Jack Brabham Kesk. 8 6 Kesk. 5
Rob Walker Racing Team Lotus 24 Climax V8 D   Maurice Trintignant Kesk. 8 7 Kesk. Kesk. Kesk.
Scuderia Repubblica di Venezia Lotus 18/21 Climax S4 D   Nino Vaccarella DNQ
Lotus 24 9
Emeryson Cars Lotus 18 Climax S4 D   John Campbell-Jones 11
Equipe Nationale Belge Lotus 18/21 Climax L4 D   Lucien Bianchi 9 16
Autosport Team Wolfgang Seidel Lotus 24 BRM V8 D   Dan Gurney DNS
  Wolfgang Seidel Kesk. DNQ
  Günther Seiffert DNQ
Ecurie Filipinetti Lotus 24 BRM V8 D     Heinz Schiller Kesk.
    Jo Siffert Kesk. DNQ
Lotus 21 Climax S4 10 12
Ecurie Nationale Suisse D DNQ
Ecurie Excelsior Lotus 18 D   Jay Chamberlain 15 DNQ DNQ
John Dalton 18/21 D   Tony Shelly Kesk. DNQ
BRM V8 DNQ
Gerry Ashmore Lotus 18/21 Climax S4 D   Gerry Ashmore DNQ
Scuderia Jolly Club Lotus 18 Climax S4 D   Ernesto Prinoth DNQ
Dupont Team Zerex Lotus 24 Climax V8 D   Roger Penske 9
John Mecom Lotus 24 Climax S4 D   Rob Schroeder 10
Jim Hall Lotus 21 Climax S4 D   Jim Hall DNS
Neville Lederle Lotus 21 Climax V8 D   Neville Lederle 6
Ernie Pieterse Lotus 21 Climax S4 D   Ernie Pieterse 10
1963 MON BEL NED FRA GBR GER ITA USA MEX RSA
Siffert Racing Team Lotus 24 BRM V8 D     Jo Siffert Kesk. Kesk. 7 6 Kesk. 9 Kesk. Kesk. 9
British Racing Partnership Lotus 24 BRM V8 D   Jim Hall Kesk. Kesk. 8 11 6 5 8 10 8
  Innes Ireland Kesk. Kesk.
Bernard Collomb Lotus 24 Climax V8 D   Bernard Collomb DNQ 10
Brabham Racing Organisation Lotus 25 Climax V8 D   Jack Brabham 9
Ecurie Filipinetti Lotus 24 BRM V8 D   Phil Hill NC
Reg Parnell Racing Lotus 24 Climax V8,
BRM V8 		D   Masten Gregory Kesk. 11 Kesk.
  Maurice Trintignant 8
  Mike Hailwood 8
  Hap Sharp Kesk. 7
  Rodger Ward Kesk.
  Chris Amon Kesk.
Tim Parnell Lotus 18/21 Climax S4 D   Tim Parnell DNQ
  André Pilette DNQ
Kurt Kuhnke Lotus 18 Borgward S4 D   Kurt Kuhnke DNQ
Ted Lanfear Lotus 22 Ford S4 D   Brausch Niemann 14
Lawson Organisation Lotus 21 Climax S4 D   Ernie Pieterse Kesk.
Selby Auto Spares Lotus 24 BRM V8 D   Paddy Driver DNS
1964 MON NED BEL FRA GBR GER AUT ITA USA MEX
Reg Parnell Racing Lotus 24 BRM V8 D   Innes Ireland DNS
  Trevor Taylor Kesk.
Lotus 25   Mike Hailwood 6 12 8 Kesk. Kesk. 8 Kesk. 8 16
  Chris Amon DNQ 5 Kesk. 10 Kesk. 11 Kesk. Kesk. Kesk.
  Peter Revson DSQ DNS Kesk.
Revson Racing Lotus 24 BRM V8 D DNQ 14 13
Siffert Racing Team Lotus 24 BRM V8 D     Jo Siffert 8
Bernard Collomb Lotus 24 Climax V8 D   Bernard Collomb DNQ
1965 RSA MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX
Reg Parnell Racing Lotus 25 BRM V8 D   Tony Maggs 11
  Richard Attwood Kesk. 14 13 12 Kesk. 6 10 6
  Mike Hailwood Kesk.
  Innes Ireland 13 Kesk. Kesk. 10 9 Kesk.
  Chris Amon Kesk. Kesk.
  Bob Bondurant Kesk.
Lawson Organisation Lotus 21 Climax S4 D   Ernie Pieterse DNQ
Scuderia Scribante Lotus 21 Climax S4 D   Neville Lederle DNQ
Ted Lanfear Lotus 22 Ford S4 D   Brausch Niemann DNQ
Clive Puzey Lotus 18/21 Climax S4 D   Clive Puzey DNPQ
Ecurie Tomahawk Lotus 20 Ford S4 D   Dave Charlton DNPQ
1966 MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX
Reg Parnell Racing Lotus 25 BRM V8 F   Mike Spence Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 5 Kesk. DNS
1967 RSA MON NED BEL FRA GBR GER CAN ITA USA MEX
Reg Parnell Racing Lotus 25 BRM V8 F   Piers Courage Kesk.
  Chris Irwin 7
1968 RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX
Rob Walker Racing Team Lotus 49B Ford Cosworth DFV F     Jo Siffert 1 Kesk. Kesk. Kesk. 5 6
Lotus 49 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 11
1969 RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX
Rob Walker Racing Team Lotus 49B Ford Cosworth DFV F     Jo Siffert 4 Kesk. 3 2 9 8 11 8 Kesk. Kesk. Kesk.
Team Gunston Lotus 49 D   John Love Kesk.
Ecurie Bonnier Lotus 49B F   Jo Bonnier Kesk.
Lotus 63 Kesk.
Pete Lovely Volkswagen Inc. Lotus 49B D   Pete Lovely 7 Kesk. 9
1970 RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX
Brooke Bond Oxo Racing Lotus 49C Ford Cosworth DFV F   Graham Hill 6 4 5 Kesk. NC 10 6 Kesk.
Lotus 72 DNS NC Kesk. Kesk.
Team Gunston Lotus 49 D   John Love 8
Scuderia Scribante Lotus 49C F   Dave Charlton 12
World Wide Racing Lotus 49C F   Alex Soler-Roig DNQ DNQ
Lotus 72 DNS
Pete Lovely Volkswagen Inc. Lotus 49B F   Pete Lovely DNQ DNQ NC DNQ
1971 RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA
Pete Lovely Volkswagen Inc. Lotus 69 (F2) Ford Cosworth DFV F   Pete Lovely NC NC
1972 ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA
Scuderia Scribante Lotus 72D Ford Cosworth DFV F   Dave Charlton Kesk. DNQ Kesk. Kesk.
1973 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA
Scribante Lucky Strike Racing Lotus 72D Ford Cosworth DFV G   Dave Charlton Kesk.
1974 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA
Team Gunston Lotus 72E Ford Cosworth DFV F   Paddy Driver Kesk.
  Ian Scheckter 13
1975 ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA
Team Gunston Lotus 72D Ford Cosworth DFV G   Guy Tunmer 11
  Eddie Keizan 13
1978 ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN
Team Rebaque Lotus 78 Ford Cosworth DFV G   Héctor Rebaque DNQ Kesk. 10 DNPQ DNPQ DNPQ Kesk. 12 DNQ Kesk. 6 Kesk. 11 DNQ Kesk. DNQ
1979 ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA
Team Rebaque Lotus 79 Ford Cosworth DFV G   Héctor Rebaque Kesk. DNQ Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 12 9 Kesk. DNQ 7

Suomalaisten saavutukset Lotus-tallissa muokkaa

Mika Häkkinen[14] muokkaa

  • Kaudet: 1991-1992
  • Kilpailut: 32 (30 lähtöä)
  • Voitot: 0
    • Palkintopallisijat: 0
    • Paras sijoitus: 4.
  • Pisteitä: 13

Mika Salo[16] muokkaa

  • Kaudet: 1994
  • Kilpailut: 2
  • Voitot: 0
    • Palkintopallisijat: 0
    • Paras sijoitus: 10.
  • Pisteitä: 0

Kuljettajat muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Watkins, Gary: Co-founder of Lotus Hazel Chapman dies aged 94 F1 News. 14.12.2021. Autosport.com. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Team Lotus - Malaysia Teams. ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Elizalde, Pablo: Lotus granted 13th entry for 2010 F1 News. 15.9.2009. Autosport.com. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Moss secures historic first win for Lotus ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Moss signs off season with big payday ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  6. ↑ The unstoppable Jim Clark ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Lotus and Clark triumph again ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Chris Perkins: The 1966 Lotus 43 Was a Magnificent Failure With a Bizarre Engine roadandtrack.com. 19.6.2018. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)
  9. ↑ a b The best engine partnerships in F1 history Formula1.com. 25.1.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Hill takes title for the grieving Lotus team ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Jochen Rindt becomes the first posthumous champion ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Emerson Fittipaldi becomes the youngest champion ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Triumph and tragedy for Lotus ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b Mika Häkkinen - Finland ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Julian Bailey - Great Britain ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  16. ↑ a b Mika Salo - Finland ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Alessandro Zanardi - Italy ESPN. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  18. ↑ 1960 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  19. ↑ 1962 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  20. ↑ 1963 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  21. ↑ 1964 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  22. ↑ 1965 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  23. ↑ 1966 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  24. ↑ 1967 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  25. ↑ 1968 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  26. ↑ 1969 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  27. ↑ 1970 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  28. ↑ 1971 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  29. ↑ 1972 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  30. ↑ 1973 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  31. ↑ 1974 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  32. ↑ 1975 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  33. ↑ 1976 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  34. ↑ 1977 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  35. ↑ 1978 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  36. ↑ 1979 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  37. ↑ 1980 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  38. ↑ 1981 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  39. ↑ 1982 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  40. ↑ 1983 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  41. ↑ 1984 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  42. ↑ 1985 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  43. ↑ 1986 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  44. ↑ 1987 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  45. ↑ 1988 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  46. ↑ 1989 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  47. ↑ 1990 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  48. ↑ 1991 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  49. ↑ 1992 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
  50. ↑ 1993 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku:









1958:   Vanwall
1959:   Cooper-Climax

2000-luku:

2000:   Ferrari
2001:   Ferrari
2002:   Ferrari
2003:   Ferrari
2004:   Ferrari
2005:   Renault
2006:   Renault
2007:   Ferrari
2008:   Ferrari
2009:   Brawn-Mercedes

1960-luku:

1960:   Cooper-Climax
1961:   Ferrari
1962:   BRM
1963:   Lotus-Climax
1964:   Ferrari
1965:   Lotus-Climax
1966:   Brabham-Repco
1967:   Brabham-Repco
1968:   Lotus-Ford
1969:   Matra-Ford

2010-luku:

2010:   Red Bull-Renault
2011:   Red Bull-Renault
2012:   Red Bull-Renault
2013:   Red Bull-Renault
2014:   Mercedes
2015:   Mercedes
2016:   Mercedes
2017:   Mercedes
2018:   Mercedes
2019:   Mercedes

1970-luku:

1970:   Lotus-Ford
1971:   Tyrrell-Ford
1972:   Lotus-Ford
1973:   Lotus-Ford
1974:   McLaren-Ford
1975:   Ferrari
1976:   Ferrari
1977:   Ferrari
1978:   Lotus-Ford
1979:   Ferrari

2020-luku:

2020:   Mercedes
2021:   Mercedes
2022:   Red Bull Racing-RBPT
2023:   Red Bull Racing-Honda RBPT

1980-luku:

1980:   Williams-Ford
1981:   Williams-Ford
1982:   Ferrari
1983:   Ferrari
1984:   McLaren-TAG
1985:   McLaren-TAG
1986:   Williams-Honda
1987:   Williams-Honda
1988:   McLaren-Honda
1989:   McLaren-Honda

1990-luku:

1990:   McLaren-Honda
1991:   McLaren-Honda
1992:   Williams-Renault
1993:   Williams-Renault
1994:   Williams-Renault
1995:   Benetton-Renault
1996:   Williams-Renault
1997:   Williams-Renault
1998:   McLaren-Mercedes
1999:   Ferrari
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Team_Lotus&oldid=21345090”