Borgward
Borgward on saksalainen autovalmistaja. Alkuperäinen Borgward valmisti autoja merkeillä Borgward, Hansa, Goliath ja Lloyd. Yhtiö perustettiin vuonna 1929 ja se meni konkurssiin 1961.
| Borgward Group AG | |
|---|---|
| Perustettu |
1929 (alkuperäinen) 2008 (nykyinen) |
| Kotipaikka | Stuttgart, Saksa |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Tuotteet | henkilöautot |
| Kotisivu |
www |
Vuonna 2015 Borgward palasi automerkkinä Saksassa suunnitellulla ja Kiinassa valmistettavalla katumaasturi- tai crossover-mallilla, joka esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 2015 [1]. Nykyään Borgward valmistaa kahta mallia, BX5:a ja BX7:ää.
Historia
muokkaa
Borgwardin historia henkilöityy voimakkaasti Carl F. W. Borgwardiin. 1929 Wilhelm Tecklenborg ja Borgward ottivat haltuunsa velkaantuneen Hansa-Lloyd AG:n osake-enemmistön ja siirsivät yhtiön toiminnot uuden yrityksen, Hansa-Lloyd-Goliath Werke-Borgward & Tecklenborgin, nimiin. Nimessä esiintyvä Goliath oli Carl Borgwardin vuotta aiemmin perustama, kevyisiin kolmipyöräisiin erikoistunut yritys. Hansa-Lloydin vaikeudet johtuivat suuresta lamasta, joka tyrehdytti suurten, hintavien autojen kysynnän. Uusi johtoporras lakkauttikin niiden tuotannon saman tien. Hansan nimi säilyi vielä jonkin aikaa, kunnes siitä tuli ensin Hansa Borgward, sitten Borgward Hansa ja lopulta 2000-mallista ja vuodesta 1939 eteenpäin pelkkä Borgward.[2]
Sodan aikana Borgward-yhtymä teki natsien tarpeisiin maastokäyttöön soveltuvia kuorma-ajoneuvoja sekä torpedoja. Borgward käytti sodan aikana myös runsaasti vanki- ja orjatyövoimaa, uusi Sebaldsbrückin tehdas oli samalla Neuengammen keskitysleirin alaleiri. Sodan jälkeen 1945 amerikkalaiset vangitsivat natsipuolueessa toimiessaan korkean Wehrwirtschaftsführerin arvonimen saavuttaneen Carl Borgwardin yhdeksäksi kuukaudeksi. Vapautumisensa jälkeen hän pääsi vuonna 1948 takaisin nimeään kantavan yhtiön johtoon. Liittoutuneet säännöstelivät raaka-aineita, ja kaikille yhtiöille myönnettiin yhtä suuret kiintiöt. Kolminkertaistaakseen raaka-ainekiintiönsä Borgward pilkkoi yhtiönsä kolmeen osaan (Borgward, Lloyd ja Goliath).[2]
1949 esitelty Borgward Hansa 1500 oli ensimmäinen aidosti uusi saksalainen auto sodan jälkeen. Muotoilullisesti kolmesta elementistä ("laatikosta") koostunut "ponttoonikori" oli selvästi aikaansa edellä.[2]
1950-luvulla Borgward pyrki valtaamaan alaa kalliimpien autojen markkinoilta esittelemällä Hansa 2400 -mallin 1952. Hansa 2400 sai huonoa julkisuutta lehdistön moitittua sen jarruja, automaattivaihteistoa ja huonoa näkyvyyttä autosta ulos. Myynti ei vetänyt, ja esimerkiksi 1955 mallia meni kaupaksi vain 1032 kappaletta. Isabellan myynti sen sijaan veti, ja jo esittelyvuonna 1954 sitä myytiin yksitoistatuhatta kappaletta.[2]
Borgward P100 oli iso neliovinen sedan, joka esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä loppuvuodesta 1959[3]. Siinä oli kuusisylinterinen rivimoottori, joka tuotti 100 hv (74 kW). Huippunopeus oli 160 km/h. Autossa oli ilmajousitus. Borgward P100 -mallia valmistui 2 530 kappaletta 1959–1961.
Muutamien mallien myynnin vetäessä hyvin rahaa valui kuitenkin useisiin sellaisiin projekteihin, jotka osoittautuivat lopulta tarpeettomiksi ja kalliiksi. Esimerkiksi Kolibri-helikopterihankkeeseen paloi paljon rahaa, mutta lopulta koko projekti pantiin jäihin.[2] Borgward osallistui 1950-luvulla myös kilpailuun Länsi-Saksan uuden taistelupanssarivaunun kehittämisestä. Borgward-yhtymän kulurakenne oli myös varsin hankala, sillä käytännön tasolla se koostui useammasta pienestä yrityksestä. Yhtymän neljällä automerkillä – Borgward, Hansa, Goliath ja Lloyd – ei juuri ollut yhteisiä komponentteja. Monien keskenäänkin kilpailevien mallien takia valmistusmäärät olivat liian pieniä ollakseen kannattavia. Lloyd Arabellaa myytiin tappiolla, ja lisäkustannuksia tuli myös mallin lastentaudeista, jotka johtivat takaisinkutsuihin.[2]
Vuonna 1960 Borgwardin amerikkalainen maahantuoja meni konkurssiin, ja jälleenmyyjät peruivat yli 9 000 tilausta. Der Spiegel julkaisi Borgward-yhtymän sisäisiä ongelmia käsittelevän 14-sivuisen artikkelin, mikä osaltaan vaikutti myynnin voimakkaaseen vähenemiseen. Vuonna 1961 näkyi jo valon pilkahdusta, mutta pankit eivät suostuneet lainaamaan yhtiön pelastamiseen tarvittavaa 10 miljoonaa D-markkaa. Käteisvarantojen puutteessa alihankkijat lopettivat toimitukset, ja tuotantolinjat pysähtyivät lopullisesti. Isabellan ja P100:n tuotantovälineet myytiin Meksikoon.[2]
Konkurssi oli hyvin kiistanalainen, sillä velkojille maksamisen jälkeen 1961 yhtiölle jäi käteisvaroja 4,5 miljoonan D-markan edestä. Jälkeenpäin 1965 Der Spiegel pohtikin konkurssin olleen täysin vältettävissä.[2]
Korpivaara Oy solmi Borgwardin kanssa autojen maahantuontisopimuksen toisen maailmansodan aikana vuonna 1940.[4] Varsinainen maahantuonti pääsi alkamaan vasta 1950-luvun alkuvuosina, jolloin tuotiin jonkin verran Borgward Hansa -henkilöautoja. Merkkinä Borgward oli Suomessa kuitenkin tutumpi kuorma-autona. Suosituimmaksi Borgward-henkilöautoksi tuli keskikokoinen Isabella, jonka yleistymistä kuitenkin haittasi autojen tuontisäännöstely. Enimmillään Borgward-henkilöautoja oli rekisterissä runsaat 700 kappaletta. Borgward P100 esiteltiin Helsingin autonäyttelyssä vuonna 1960 ja myös se herätti suurta kiinnostusta. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn päätyttyä vuonna 1962 Borgward oli jo poistunut Suomen automarkkinoilta.[5] Viimeisenä myyntivuonna 1961 Borgward Isabella maksoi 1 020 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 19 380 euroa) ja P100 1 855 000 markkaa (35 245 €). Samana vuonna esimerkiksi Volkswagen Kuplan hinta oli 610 000 markkaa (11 590 €).[6]
Automalleja
muokkaaNykyiset automallit
muokkaaKatumaasturit
muokkaaKonseptiautot
muokkaa- Borgward BX6
- Borgward Isabella Concept (2017)
Entiset
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Legendaarinen Borgward palaa takaisin suosikkiluokassa, Kauppalehti 29.5.2015, viitattu 30.8.2015.
- ↑ a b c d e f g h [1] (Arkistoitu – Internet Archive) History of Borgward
- ↑ Mobilisti 4/2011, sivu 45
- ↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 373. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
- ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 44. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
- ↑ O. Pohjanen ja A. I. Walli: Uusi autokirja (19. painos), s. 628–645. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1961.