Veganismi

elämäntapa, jossa vältetään eläiten hyväksikäyttöä

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään kaikkea eläinten hyväksikäyttöä ja riistoa olemalla kuluttamatta tuotteita, joissa on eläinperäisiä ainesosia kuten esimerkiksi liha- ja maitotuotteita sekä nahkakenkiä ja villavaatteita[1]. Vegaanit pyrkivät olemaan käyttämättä myös eläimillä testattuja tuotteita kuten kodin puhdistusaineita tai kosmetiikkaa.

Vegaaniuteen kuuluu yleensä myös eläinten oikeuksien ajaminen ja eläinten viihdekäytön (kuten norsuratsastuksen, eläintarhojen, sirkusten, joskus myös lemmikkieläinten pitämisen) boikotointi.

Vegaanien määrästä ei ole olemassa tutkittua tietoa, mutta maitotuotteita käyttävien laktovegetaristien ja vegaanien yhteenlaskettu osuus Suomen väestöstä oli 0,18 prosenttia vuonna 2008.[2] Tanskassa arvioitiin olevan jo prosentin verran vegaaneja vuonna 2020.[3]

Vegaanisen ruokavalion koostamiseen ja lisäravinteiden saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta siitä ei aiheutuisi vegaaneilla yleisiä ravinnepuutoksia.[4]

Yleisimmät syyt vegaaniudelleMuokkaa

Vegaaniuden syyt ovat useimmiten eettisiä. Toiset ovat vegaaneja myös ekologisista, terveydellisistä tai uskonnollisista syistä. Veganismin sukuisia ajatuksia eläinten kunnioittamisesta esiintyy esimerkiksi jainalaisuuden, buddhalaisuuden sekä hindulaisuuden vaishnava-koulukunnasta polveutuvan Krishna-liikkeen opeissa. Viime vuosikymmeninä veganismia on puolusteltu länsimaisen moraalifilosofian keinoin, esimerkiksi oikeusajattelun näkökulmasta (Tom Regan) ja utilitarismista käsin (Peter Singer). Veganismilla itsellään on vasta muutamien vuosikymmenien pituinen historia, mutta se kytkeytyy läheisesti vanhempaan kasvissyöntiin.

Veganismin leviäminen on osa keskustelua nykyaikaisesta tehomaataloudesta. Eettinen veganismi perustuu spesisismin vastustamiseen tai ajatukseen eläinten oikeuksista – eläinten kyky tuntea kärsimystä ja mielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missä ihmistenkin. Munaa ja maitoa sisältävään kasvisravintoon siirtymistä vegaanit pitävät riittämättömänä ratkaisuna, koska maito- ja munateollisuudessa vallitsevat samat eläinten kohtelun epäkohdat kuin mistä lihateollisuutta usein arvostellaan. Myös maito- ja munateollisuuden eläimet elävät huonoissa olosuhteissa sekä eläimet teurastetaan luonnottoman nuorina (esimerkiksi lehmän luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta, mutta tuotantoeläiminä ne tapetaan jo viiden vuoden iässä). Naudanlihateollisuutta ei voida erottaa maitotuotannosta, koska naudanliha saadaan muutaman vuoden ikäisenä teurastetuista maitolehmistä.

Vegaani-sanan alkuperäMuokkaa

 
Vegaaninen seitankinkku.

Sana vegaani on peräisin englannin kielestä. Alkuperäisen sanan vegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajat Britanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sanan vegetarian (kasvissyöjä) alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinen kasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassa hunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta.[5]

Vegaaninen ruokavalioMuokkaa

Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita, näiden johdannaisia tai muita eläimistä peräisin olevia tuotteita – lähtökohtana on kaiken elämän kunnioittaminen.

Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovat liha- ja kalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävät makeiset (joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksi liivatetta tai karmiinia), kaikki maidosta valmistetut tuotteet (viilit, juustot, jogurtit, voi, jäätelö, suklaa), sekä leivonnaiset ja useimmat valmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita (esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tai laktoosia) sisältävät tuotteet jäävät vegaanin ruokavalion ulkopuolelle – muun muassa useimmat kaupoissa myytävät keksit, perunalastut, viinit sekä purukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään hyönteisperäiset aineet, kuten hunaja, mehiläisvaha tai sellakka, joskin jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla melkein kaikkein pienemmistäkin kaupoista.

Vegaanit välttävät myös nahasta, villasta, höyhenistä, untuvasta, luista ja silkistä tehtyjen vaatteiden käyttämistä ja eläimillä testattujen tuotteiden ostamista ja käyttöä. Jotkut katsovat lähiruoan olevan ekologisempaa ja pitävät ihanteenaan lähialueveganismia eli kotimaisiin tuotteisiin perustuvaa vegaanista ruokavaliota.

Vegaaniset tuotteetMuokkaa

Vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi vegaaniset lihankorvikkeet, kasvimaidoiksi kutsutut kasvijuomat, soija- ja kaurajugurtti sekä -jäätelö ja kasvirasvasekoitteet eli imitaatiokermat[6]. Vegaaniset korvikkeet ovat Isossa Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan keskimäärin noin kaksi kertaa eläinperäistä ruokaa kalliimpia. Syyksi on esitetty monimutkaisia tuotantoprosesseja ja markkinoiden pienuutta.[7]

Vegaanisten juustonkaltaisten valmisteiden valmistamisessa käytetään muun muassa soijaproteiineja, kasviöljyjä, ravintohiivaa, sakeuttavia agarhiutaleita, pähkinöitä sekä erilaisia aromeita.[8]

TerveysvaikutuksetMuokkaa

Oikein koostettu vegaaniruokavalio on Yhdysvaltain[9], Australian[10], Britannian[11], Kanadan[12] ja Uuden-Seelannin[13] terveysviranomaisten mukaan terveellinen, ja sopii kaikkiin elämänvaiheisiin. Vegaaniruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä soveltuu paremmin laihduttamiseen kuin vähärasvainen sekaruokavalio ja alentaa lisäksi kakkostyypin diabetespotilaiden verensokeritasoja perinteistä diabetesruokavaliota paremmin.[14]

Vegaaniruokavalion ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä laadituilla tutkimuksilla ei ole ollut vahvaa todistusarvoa, ja niistä saadut tulokset ovat olleet keskenään hyvin ristiriitaisia[15]. Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen johtaa todennäköisesti kokonaiskolesterolin vähenemiseen, mutta keskimääräinen vähenemä on vain 0.24 millimoolila/litra. LDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee keskimäärin 0.22 millimoolia. Haittapuolena on kuitenkin, että HDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee 0.08 mmol/l ja triglyseridien määrä kasvaa 0.11 millimoolia.[16]

Yksinomaan kasvikunnan tuotteisiin rajoittuvan eli vegaanisen ruokavalion koostaminen on vaikeaa, ja siksi suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B-12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino.[17] Lisäksi puolet suomalaisista vegaaneista kärsii vaikeasta jodinpuutoksesta. Vegaaneilla on todettu myös alhaisia veren eikosapentaeenihappo- (EPA) ja dokosaheksaeenihappopitoisuuksia (DHA)[18]. Vegaaneilla on todettu olevan samanlaiset sinkin veripitoisuudet kuin sekasyöjillä siitä huolimatta, että he saavat vähemmän sinkkiä ravinnostaan. WHO suosittaa kuitenkin, että vegaanimiehet saisivat ravinnosta 14 milligrammaa sinkkiä päivässä.[19].

Vuonna 2018 julkaistussa 39 osanottajan brittitutkimuksessa havaittiin, että tutkimukseen osallistuneet miespuoliset vegaanit kärsivät kaksi kertaa tavallista useammin masennuksesta, joka oli sitä yleisempää, mitä pidempään vegaaniruokavaliota oli noudatettu. Syyksi epäiltiin B12-vitamiinin puutosta, koska yli puolet tutkimukseen osallistuneista miesvegaaneista kärsi B12-vitamiinin puutoksesta.[20]

Vegaaneilla esiintyy vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 prosenttia enemmän luunmurtumia kuin lihansyöjillä[21]. Tämä johtuu puoliksi siitä, että he saavat vähemmän kalsiumia ja puoliksi siitä, että kasviperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin eläinperäinen. Vegaanien pitää nauttia tämän vuoksi noin 500 milligrammaa kalsiumia päivässä, jotta heillä ei olisi eläinkunnan tuotteita nauttivia suurempaa riskiä saada luunmurtumia.[22] Vegaaneilla esiintyy myös tavallista enemmän ongelmia leikkaushaavojen paranemisen kanssa, mikä saattaa liittyä raudan tai B12-vitamiinin puutteeseen[23].

Koska ihminen on käyttänyt 1–2 miljoonaa vuotta eläinkunnan tuotteita ravinnokseen, ihmisen elimistössä ei synny ohutsuoleen päätyvää B12-vitamiinia.[24][25] Vegaaniruokavaliota noudattaville syntyy tämän vuoksi B12-vitamiinin puutostila, jos he eivät nauti kyseistä vitamiinia sisältävää ravintolisää. Esimerkiksi oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvä oluthiiva on hyvä B12-vitamiinin lähde[26]. Nykyisin on saatavilla myös vegaaneille sopivaa B12-vitamiinia tablettimuodossa, ja lisäksi joihinkin kasviperäisiin ruoka-aineksiin, kuten kasvimaitoon, on lisätty B12-vitamiinia.lähde?

Huonosti toteutettuna vegaaniruokavaliossa saattaa olla myös liian vähän jodia, rautaa ja D-vitamiinia. Vegaanien tulisi siksi suunnitella ruokavalionsa huolellisesti ja ottaa ravinnelisiä tarpeen mukaan.[4] Osa vegaaniruokavaliota noudattavista tarvitsee myös kalsium-, B2-vitamiini-, rauta- ja sinkkilisää[27].

Aikuinen vegaani tarvitsee suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan 5–6 täysipainoista ateriaa päivässä turvatakseen riittävän proteiinin- ja muun ravinnonsaannin[28].

Vegaanisia proteiinin lähteitä ovat pavut, linssit, herneet, pähkinät ja vilja. Myös öljykasvien siemenet sisältävät proteiinia, mutta niissä on lisäksi niin paljon kadmimia tai muita raskasmetalleja, että niitä voi nauttia kerralla korkeintaan kaksi ruokalusikallista, eikä samoja siemenlajeja saa syödä päivittäin.[29]

Kasviproteiinien aminohappokoostumus on pääsääntöisesti eläinproteiineja heikompi. Viljassa on usein vähän lysiiniä ja palkokasveissa metioniinia. Kaikkia aminohappoja ei tarvitse saada samalla aterialla, vaan riittää, kun syö päivän aikana monipuolisesti eri proteiinin lähteitä.[30] Ruoka-aineita, jotka sisältävät kaikki välttämättömät aminohapot, ovat muun muassa soija, kvinoa, kikherneet, mustapavut, kurpitsansiemenet, cashew- ja pistaasipähkinät, mustasilmäpavut sekä spelttivehnä.[31][32] Soijavalmisteet, kuten tofu, tempe ja soijarouhe ovat aminohappokoostumukseltaan erinomaisia proteiinin lähteitä. Soijapohjaisista lihankorvikkeista puuttuu kuitenkin esimerkiksi naudanlihan sisältämät kreatiini, hydroksyproliini, anseriini, glukosamiini ja kysteamiini, joilla on anti-inflammatorista ja/tai immuunipuolustusjärjestelmää suojaavaa vaikutusta[33].

Soija ja siitä valmistetut tuotteet sisältävät fytoestrogeeneja, jotka saattavat häiritä lasten kehitystä. Italian terveysviranomaiset suosittelevat, että päivittäinen fytoestrogeenien saanti ei ylittäisi 80 milligrammaa. Ranskalaisen suosituksen mukaan acclyconi-fytoestrogeenin päivittäinen saanti ei saisi ylittää milligrammaa jokaista kehon painokiloa kohti. Genisteiini-fytoestrogeenin saanti ei saisi ylittää alle 10-vuotiailla 0,07 milligrammaa/painokilo. Myöskään daidtseiinin ja glysiteiinin saanti ei saisi olla liiallista kyseisessä väestöryhmässä.[34]

Merkittävin ero sekasyöjän ravintoon on pieniä määriä tarvittava, mutta silti pitkällä aikavälillä tärkeä B12-vitamiini. Sitä vegaanit saavat luotettavimmin B12-vitamiinivalmisteesta, mutta myös käyttämällä päivittäin ja säännöllisesti riittäviä määriä B12-rikastettuja elintarvikkeita (esimerkiksi useimmat kasvimaidot ja kasvipohjaiset jogurtit). Vielä sekasyöjiä enemmän vegaanien tulee kiinnittää huomiota myös D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin. D-vitamiinilisää suositellaan vegaaneille riittävän saannin turvaamiseksi.[35]

Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet, palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, siemenet, pähkinät, kaalit, kuivatut hedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista ja mehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta.

Vegaaniruokavalion toimivuutta lapsilla on tutkittu vasta vähän, eikä aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voida yleistää lapsiin[36]. Vanhempia kehotetaan siksi tarkkailemaan aktiivisesti vegaaniruokavaliolla olevien lastensa ravintoaineiden saantia ja keskustelemaan siitä asiantuntijoiden kanssa. Vegaanilasten kasvusta tehtyjen tutkimusten mukaan lapsi pärjää hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaaniruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota.[37] Kasvipohjaisten maitojen juomisen on kuitenkin havaittu heikentävän lapsen pituuskasvua noin puolella senttimetrillä jokaista päivittäin nautittua 2,5 desilitraa kohti[38]. Vuonna 2021 julkaistussa erittäin suppeassa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että tutkimukseen osallistuneilla D-vitamiinilisää syövillä pienillä vegaanilapsilla oli huomattavasti muita lapsia alhaisemmat veren D-vitamiinipitoisuudet. Myös A-vitamiinipitoisuudet vaikuttivat pieniltä, vaikka A-vitamiinin saanti oli ollut suositusten mukaista[39].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Mikä on vegaani? Vegaaniliitto. http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/mika-on-vegaani
  2. Vinnari, M. & Montonen, J. & Härkänen, T. & Männistö, S.: Identifying vegetarians and their food consumption according to self-identification and operationalized definition in Finland PubMed. 8.5.2008. NCBI. Viitattu 16.5.2016. (englanniksi)
  3. foodnavigator.com: Swapping out meat and dairy for soy poses possible health risk for kids foodnavigator.com. Viitattu 4.12.2020. (englanniksi)
  4. a b "Position of the American Dietetic Association: Vegetarian diets" (June 2003). J Am Diet Assoc 103 (6): 748–65. doi:10.1053/jada.2003.50142. PMID 12778049. 
  5. Vegetarians in Paradise: 24 Carrot Award (Interview of Donald Watson, founder of the Vegan Society and originator of the word "vegan.") vegparadise.com.
  6. Patenttijulkaisu FI 121451 B. 30.11.2010. Patentti ja rekisterihallitus. https://patentimages.storage.googleapis.com/a7/de/95/78cc9ad6f93faa/FI121451B.pdf
  7. Supermarket Plant-Based Items Cost More Than Meat, Research Shows Plant Based News. 28.2.2021. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  8. Vegaaniset juustonkaltaiset valmisteet k-ruoka.fi. Viitattu 18.4.2021.
  9. Position of the American Dietetic Association: Vegetarian Diets. Journal of the American Dietetic Association, 1.7.2009, nro 7, s. 1266–1282. doi:10.1016/j.jada.2009.05.027. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio. English
  10. Government recognises vegan diet as viable option for all Australians web.archive.org. 22.9.2013. Viitattu 5.1.2021.
  11. Wayback Machine web.archive.org. 24.2.2018. Viitattu 5.1.2021.
  12. Eating Guidelines for Vegans - Dietitians of Canada web.archive.org. 24.2.2018. Viitattu 5.1.2021.
  13. Wayback Machine web.archive.org. 24.1.2019. Viitattu 5.1.2021.
  14. 16 Studies on Vegan Diets — Do They Really Work? Healthline. 20.3.2020. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  15. Jeenan Kaiser, Kim R van Daalen, Arjun Thayyil, Mafalda Tasso de Almeida Ribeiro Reis Cocco, Daniela Caputo, Clare Oliver-Williams: A Systematic Review of the Association Between Vegan Diets and Risk of Cardiovascular Disease. The Journal of Nutrition, 8.4.2021, nro nxab037. doi:10.1093/jn/nxab037. ISSN 0022-3166. Artikkelin verkkoversio.
  16. Karen Rees, Lena Al-Khudairy, Andrea Takeda, Saverio Stranges: Vegan dietary pattern for the primary and secondary prevention of cardiovascular diseases. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 25.2.2021, nro 2, s. CD013501. PubMed:33629376. doi:10.1002/14651858.CD013501.pub2. ISSN 1469-493X. Artikkelin verkkoversio.
  17. Kosonen, Anna-Liisa: Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille Yle - Uutiset, tiede. 19.9.2013. Viitattu 2.9.2018.
  18. Hanna Kivimäki: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  19. Angela V. Saunders, Winston J. Craig, Surinder K. Baines: Zinc and vegetarian diets. The Medical Journal of Australia, 29.10.2013, nro 4, s. S17–S21. doi:10.5694/mja11.11493. Artikkelin verkkoversio. en
  20. Vegetarian diets and depressive symptoms among men. 1.1.2018 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032716323916?via%3Dihub
  21. Vegaanit ovat lihansyöjiä suuremmassa riskissä luunmurtumille, väittää laaja tutkimus mtvuutiset.fi. 23.11.2020. Viitattu 26.11.2020.
  22. P. Appleby, A. Roddam, N. Allen, T. Key: Comparative fracture risk in vegetarians and nonvegetarians in EPIC-Oxford. European Journal of Clinical Nutrition, 2007-12, nro 12, s. 1400–1406. PubMed:17299475. doi:10.1038/sj.ejcn.1602659. ISSN 0954-3007. Artikkelin verkkoversio.
  23. Marta Fusano, Isabella Fusano, Michela Gianna Galimberti, Matelda Bencini, Pier Luca Bencini: Comparison of Postsurgical Scars Between Vegan and Omnivore Patients. Dermatologic Surgery: Official Publication for American Society for Dermatologic Surgery [et Al.], 3.8.2020. PubMed:32769530. doi:10.1097/DSS.0000000000002553. ISSN 1524-4725. Artikkelin verkkoversio.
  24. Salonen, Jonna: B12-vitamiinin tai foolihapon puutos Duodecim. 22.1.2015. Viitattu 2.9.2018.
  25. Tuomisto, Jouko: 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä : arsenikista öljyyn, s. 230–233. Helsinki: Duodecim, 2005. ISBN 951-656-221-3.
  26. Rikas oluthiivahiutale. Vaikuttavien aineiden määrä päiväannoksessa. https://valioravinto.fi/rikas-oluthiivahiutale/
  27. Vegaaniruokavalio muokkaa merkittävästi pikkulasten aineenvaihduntaa: D- ja A-vitamiinitasot vaativat erityishuomiota Helsingin yliopisto. 21.1.2021. Viitattu 28.2.2021.
  28. Perinteinen lautasmalli on kaikille tuttu – mutta tiesitkö, ettei se ole ainoa?. https://yle.fi/uutiset/3-9909240
  29. Öljysiementen kartoitus- ja valvontahanke Ruokavirasto. Viitattu 11.7.2020.
  30. https://www.vegaaniravitsemus.fi/proteiini
  31. http://puolikiloa.fi/huomioitavat-ravintoaineet-kasvisruokavaliossa/
  32. https://www.birkkala.com/speltti/
  33. Impossible to go Beyond Beef? A NutriomicsComparison. https://assets.researchsquare.com/files/rs-65066/v2_stamped.pdf
  34. foodnavigator.com: Swapping out meat and dairy for soy poses possible health risk for kids foodnavigator.com. Viitattu 4.12.2020. (englanniksi)
  35. D-vitamiini vegaaniruokavaliossa Vegaaniliitto. Viitattu 14.12.2015.
  36. Ajankohtaista – Kasvisruokavaliot ja lapsi blogs.helsinki.fi. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  37. http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/raskausjalapset.html
  38. Association between noncow milk beverage consumption and childhood height. https://academic.oup.com/ajcn/article/106/2/597/4557638?sid=5f6fb4c0-cfc0-427b-9ea3-ed671b0c1293
  39. Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients. https://www.embopress.org/doi/full/10.15252/emmm.202013492?fbclid=IwAR3xQZOXmhq3sibLlcNuTyC33vnkUcHOcbQKVSFgGKZeBKfyA29butKeP44&

KirjallisuuttaMuokkaa

Veganismi aatteenaMuokkaa

  • Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.): Liike-elämää : Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. SoPhi 70. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. ISBN 952-5092-85-2.
  • Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljäs aalto : Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi 85. Jyväskylä: Minerva: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 952-5478-21-1.
  • Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8.
  • Francione, Gary L. & Charlton, Anna (toim.): EAT LIKE YOU CARE An Examination of the Morality of Eating Animals. Exempla Press, 2003. ISBN 978-1-492-38651-3.

OppaatMuokkaa

  • Gould, Merkka; Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi : miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4.
  • Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas. (Handla djurvänligt: En konsumentguide från förbundet djurens rätt.) Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Helena Telkänranta. 3. korjattu painos. Helsinki: Eläinsuojeluliitto Animalia, 2006. ISBN 951-98700-7-5.
  • Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja : Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0.
  • Kasvissyöntiä aloittelijoille. (Vegetarian starter kit.) Suomennos: Martti Bergestad. 10. painos. Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
  • Kettunen, Raisa: Puputyttö ja Vohvelisankari : Vegaanin herkkukirja. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-001-0.
  • Muukkonen, Mirka & Särkisilta, Anna: Vegaanin kasviskeittokirja. 6. painos. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0095-7.
  • Rajakangas, Leena & Tainio, Riitta: Kasvisruokailijan ravinto-opas. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2825-0.
  • Somersalo, Inna: Yllin kyllin: Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-167-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veganismi.