Rasvakudos
Rasvakudos on erikoisrakenteista sidekudosta, joka koostuu triglyseridejä sisältävistä rasvasoluista, soluväliaineesta ja hiussuonista.
Ihmisellä on huomattavasti enemmän rasvakudosta kuin esimerkiksi simpansseilla, joiden normaali rasvaprosentti on 3,5 (naaraat) / 0,005 (urokset).[1] Ihmisen rasvakudos esiintyy suurina yhtenäisinä alueina muun muassa ihonalaiskudoksessa ja vatsapaidassa, ja sen määrä kasvaa tyypillisesti ihmisen ikääntyessä.[2]
Ihonalaisessa rasvakerroksessa syntyy tulehdusta hillitsevää adiponektiini-nimistä adipokiinia, joka ehkäisee plakkien muodostumista verisuonten seinämiin. Kyseisen hormonin määrä on suurimmillaan niillä, joilla on normaalin paksuinen ihonalainen rasvakerros. Normaali määrä ihonalaista rasvaa näyttäisi suojaavan etenkin naisia sydänsairauksilta.[3] Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ne alle 55-vuotiaat naiset olivat kaikkein terveimpiä, jotka olivat lievästi lihavia (painoindeksi 25–30 kg/m²). Vaikea lihavuus (yli 35:n painoindeksi) yhdistyi puolestaan tavanomaista suurempaan sairastuvuuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin sairastumista tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin, astmaan, polvien tai lonkan nivelrikkoon, kihtiin ja sappikivitautiin.[4]
Adiponektiinin tuotanto vähenee kuitenkin rasvakerroksen lisääntyessä.[3] Liian paksu rasvakudos ja etenkin vatsaontelon sisäiset rasvakertymät lisäävätkin sekä sydänsairauksien että monien muiden sairauksien riskiä molemmilla sukupuolilla.[5][6]
Vauvoilla on varsin paksu ihonalainen rasvakerros, joka sisältää poikkeuksellisen paljon DHA:ta ja arakidonihappoa mutta hyvin vähän linolihappoa ja alfalinoleenihappoa.[7]
Rasvasolujen jaottelu värin ja tehtävän mukaan
muokkaaIhmisen rasvakudos jakautuu kolmeen eri tyyppiin: valkoiseen, beigeen ja ruskeaan.
Valkoiset rasvasolut
muokkaaIhmisellä on eniten valkoisia rasvasoluja.
Beiget rasvasolut
muokkaaNiin sanotuilla päärynälihavilla ihmisillä on valkoisten rasvasolujen lomassa sijaitsevia beigenvärisiä rasvasoluja, jotka vastaavat ihonalaisen rasvakerroksen tulehdusta vaimentavista ja aivoterveyttä parantavista ominaisuuksista. Päärynälihavuus tarkoittaa rasvan kertymistä lanteille, reisiin ja pakaroihin.[8]
Ruskeat rasvasolut
muokkaaLämmönmuodostumista tehostava ruskea rasvakudos sisältää runsaasti verisuonia ja sitä esiintyy etenkin tärkeiden verisuonten ympärillä ja haaraumiss ja selkärangan vieressä sekä kaulan alueella solisluiden kuopissa, jota kautta aivoihin menevä veri kulkee. Ruskeaa rasvakudosta esiintyy vastasyntyneillä myös lapaluiden välissä ja munuaisten ympärillä.[9] Ruskean rasvan yhteismäärä on ihmisellä korkeintaan 200–300 grammaa.[9]
Ruskeat rasvasolut käyttävät elektroninsiirtoketjusta vapautuvasta energiasta pienemmän osan ATP:n muodostamiseen, joten energiaa muuttuu lämmöksi suhteessa enemmän kuin muissa soluissa. Ruskeissa rasvasoluissa on runsaasti mitokondrioita ja niiden aineenvaihdunta voi sympaattisen hermoston vaikutuksesta jopa yli kaksinkertaistua.[10]
Ruskeaa rasvakudosta esiintyy lisäksi horrostavilla tai talviunta nukkuvilla eläimillä kuten siilillä ja karhulla.[11]
Muodostuminen
muokkaaRavinnon rasva siirtyy suolen epiteelisoluista eteenpäin kylomikroneissa ja varastoituu rasvakudokseen triglyserideinä. Varsinkin rasvakudoksessa olevien hiussuonten endoteelissä on runsaasti rasvaa pilkkovaa lipoproteiinilipaasia, joka pilkkoo kylomikronien ja lipoproteiinien triglyseridejä rasvahapoiksi ja glyseroliksi. Rasvahapot diffundoituvat kudosnesteen kautta rasvasoluihin, joissa glyseroli ja rasvahapot reagoivat keskenään muodostaen uudelleen triglyseridejä.[12]
Myös glukoosia varastoituu rasvakudokseen. Glukoositason ollessa normaali siitä muodostuu vain rasvan glyseroliosa. Jos glukoosia on veressä runsaasti, rasvasolut muodostavat siitä myös rasvahappoja. Maksasolut valmistavat ravinnon mukana tulleesta glukoosista glykogeenia, kunnes sen osuus on noin 5 % maksan kokonaismassasta. Tämän jälkeen glukoosin saannin jatkuessa maksasolut alkavat muuttaa glukoosia triglyserideiksi. Maksasolut muodostavat niiden ympärille valkuaisainekuoren ja kuljettavat syntyneet lipoproteiinit verenkiertoon, josta ne päätyvät kudosnesteen kautta rasvasoluihin.[12] Insuliini tehostaa ravintoaineiden siirtymistä maksan ja rasvakudoksen soluihin.[13] Triglyseridejä voidaan valmistaa elimistöön tulleista rasvoista, glukoosista ja ylimääräisistä aminohapoista.
Koostumus
muokkaaRasvakudoksen kemiallinen koostumus heijastelee ravinnon sisältämien rasvahappojen koostumusta siten että ruokavaliomuutokset näkyvät useiden vuosien viiveellä. Ihmisen elimistön keskimääräinen linoleenihappopitoisuus on kasvanut siten, että 20 prosenttia ihmisen rasvakudoksesta on nykyisin linoleenihappoa ja siitä on tullut rasvakudoksen yleisin rasvahappo.[14]
Rakenne
muokkaaRasvakudos sisältää suuria rasvapisaroiden täyttämiä soluja, joita kutsutaan adiposyyteiksi eli rasvasoluiksi. Adiposyyttien tuma ja sytoplasma ovat työntyneet aivan solun reunalle rasvapisaran täyttäessä solun. Rasvapisara muodostuu useimmiten triglyserideistä, joissa kolme karboksyylihappomolekyyliä on esteröitynyt yhteen glyserolimolekyyliin. Esterit ovat luonteeltaan poolittomia.[15]
Tehtävät
muokkaaEnergian varastointi
muokkaaSuurin osa elimistön varastoenergiasta on rasvaa, sillä siinä on runsaasti energiaa painoyksikköä kohti.[13] Ihmisen aiemmassa evoluution vaiheessa rasva oli tärkeää vararavintoa, joten rasvan kertyminen takasi ihmisten selviämisen niukempien aikojen yli.[6] Ihmiselle tyypillinen paksu ihonalainen rasvakudos sisältääkin niin paljon energiaa, että ihminen selviää pitkän aikaa hengissä ilman ruokaa.[16]
Elimistön suojaaminen
muokkaaIhonalaiskerroksen rasva toimii ihon ohella lämmöneristeenä, joka estää elimistön sisäosien lämpötilavaihtelut. Rasva johtaa lämpöä huomattavasti huonommin kuin muut kudostyypit, joten se on keholle erityisen tärkeä lämpötilan vakauttaja.[10]
Rasvakudos suojaa lisäksi esimerkiksi silmää, joka sijaitsee rasvakudoksen ympäröimänä kallon luiden muodostamassa suppilomaisessa silmäkuopassa.[17] Rasvakudos toimii myös sisäelinten suojakerroksena.
Hormonitoiminnan säätely
muokkaaRasvakudos tuottaa myös adipokiineiksi kutsuttuja hormoneja, entsyymejä ja proteiineja, joita ei synny muualla kehossa. Adipokiineja tunnetaan tällä hetkellä jo yli 50 eri tyyppiä ja ne säätelevät esimerkiksi ruokahalua, verisuonten uudismuodostusta, verenpainetta, immuunivastetta ja insuliiniherkkyyttä.[5] Normaalipainoisten ihmisten ihonalainen rasvakudos erittää runsaasti adiponektiini-nimistä adipokiinia, joka herkistää elimistöä insuliinille, hillitsee tulehdusta ja estäät plakkien muodostumista verisuonten seinämiin hidastaen valtimoiden kalkkeutumista. Normaali määrä ihonalaista rasvaa suojaa siten etenkin naisia sydänsairauksilta. Liian paksu rasvakudos ja etenkin vatsaontelon sisäiset rasvakertymät aiheuttavat toisaalta rasvakudoksen jatkuvaa lievää tulehdusta, joka altistaa metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja aivohalvaus- sekä valtimonkovettumataudille[18][5]
Rasvakerros lähettää myös viestiproteiineja aivoihin, maksaan ja haimaan ja vastaanottaa niitä kaikkialta kehosta. Ensimmäinen löydetty adipokiini oli leptiini.
Rasvakudos tuottaa ja varastoi myös naishormoneja estroni ja estradioli.[19] Nuorten naisten rasvakudos kykenee lisäksi muuttamaan naishormonia testosteroniksi ja testosteronia naishormoniksi, millä on hormonitoimintaa tasapainottavaa vaikutusta. Ikääntyessä tämä muuntuminen kuitenkin vaikeutuu, mikä saattaa johtaa testosteronin puutteeseen.[20]
Vaihdevuodet ohittaneet naiset tarvitsevat rasvakudosta ja etenkin vatsaontelon sisäistä viskeraalirasvaa, koska sen tuottamasta estronista tulee vaihdevuosien jälkeen naisen tärkein estrogeeni. Viskeraalirasva tuottaa myös estradiolia, jonka merkitys kuitenkin vähenee vaihdevuosien jälkeen munasarjojen estradiolituotannon loppuessa.[21][22][23][24][25]
Lähteet
muokkaa- Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-X
- Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 – Ihmisen biologia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7
- Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Adrienne L. Zihlman, Debra R. Bolter: Body composition in Pan paniscus compared with Homo sapiens has implications for changes during human evolution. Proceedings of the National Academy of Sciences, 16.6.2015, nro 24, s. 7466–7471. PubMed:26034269 doi:10.1073/pnas.1505071112 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin s. 195
- ↑ a b Jani Kaaro.Rasva säätelee terveyttä. Hyvä Terveys 21.3.2011
- ↑ Ylipaino ja lihavuus vaikuttavat merkittävästi sairastuvuuteen – riski on otettava vakavasti - Tiedote - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 19.4.2021.
- ↑ a b c Jani Kaaro.Rasva säätelee terveyttä. Hyvä Terveys 21.3.2011
- ↑ a b Bios 4 – Ihmisen biologia s. 163
- ↑ Stephen C. Cunnane, Michael A. Crawford: Energetic and nutritional constraints on infant brain development: implications for brain expansion during human evolution. Journal of Human Evolution, 2014-12, nro 77, s. 88–98. PubMed:24928072 doi:10.1016/j.jhevol.2014.05.001 ISSN 1095-8606 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Toni Baker: Beige fat 'indispensable' in protecting the brain from dementia Jagwire. 10.8.2021. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Tiessalo, Paula: Puolikas voipaketti pitää kehon lämpimänä ja veren puhtaana – Elimistön ruskea rasva on yhä osin mysteeri tutkijoille Yle Uutiset. 14.11.2019. Viitattu 9.1.2021.
- ↑ a b Ihmisen fysiologia s. 414
- ↑ Sjastaad, Hove, Sand: "Physiolgy of Domestic Animals". Scandinavian Veterinary Press, 2003, s. 57–58.
- ↑ a b Ihmisen fysiologia s. 404–406
- ↑ a b Bios 4 – Ihmisen biologia s. 86
- ↑ Vijay P. Singh, MBBS, on the Role of Unsaturated Fats in Severe COVID-19 www.medpagetoday.com. 8.6.2020. Viitattu 30.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin s.92
- ↑ Miki Ben‐Dor, Raphael Sirtoli, Ran Barkai: The evolution of the human trophic level during the Pleistocene. American Journal of Physical Anthropology, 5.3.2021. doi:10.1002/ajpa.24247 ISSN 1096-8644 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bios 4 – Ihmisen biologia s. 112
- ↑ Terveys & hyvinvointi - Hyvä ja paha rasvakudos Valitut Palat. 8.6.2018. Viitattu 28.3.2022.
- ↑ Juuri julkaistu: Naisen rasvakudos tuottaa ja säilöö estrogeeneja huomattavia määriä | HUS www.hus.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Naisellakin voi olla puutetta testosteronista – kytkös myös lapsettomuuteen Rosie. 3.9.2021. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 1153–1154. (Updated edition) Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9 (englanniksi)
- ↑ Naisenrasvakudoksenendokrinologiaa – steroidihormonimetabolian yhteysrintasyöpään.
- ↑ Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimusohjekirja. http://www.huslab.fi/ohjekirja/1366.html
- ↑ Lääkäri Pippa Laukka kertoi tv-ohjelmassa, että light-limujen juominen voi vaikuttaa erektioon – Kysyimme urologilta, onko väite totta. Helsingin Sanomat 23.10.2018. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005874058.html
- ↑ Juuri julkaistu: Naisen rasvakudos tuottaa ja säilöö estrogeeneja huomattavia määriä | HUS www.hus.fi. Viitattu 25.12.2023.