Wikipedia

Yhdysvaltojen väestö

Yhdysvaltain asukkaat
(Ohjattu sivulta Yhdysvaltain väestö)

Yhdysvaltain väestö on keskittynyt suhteellisen lähelle rannikkoa, asukkaista yli 57 % asuu yli 100 mailia rannikolta sisämaahan päin (2003). [1] Väestön asutuksen keskipiste on jatkuvasti siirtynyt länteen ja etelään päin. Kalifornia ja Texas ovat väkiluvultaan suurimmat osavaltiot.

Väestötiedot
vuonna 2018
Väestönkasvu 0,81 (2016) %
Syntyvyys 12.5 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 8.2 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 79,8 vuotta
 -miehet 77,5 vuotta
 -naiset 82,1 vuotta
Ikärakenne
Mediaani-ikä 37,8 (2015) vuotta
Yhdysvaltain väestömäärän kehitys vuosina 1790–2000.

Yhdysvaltojen asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Yhdysvaltojen asukasluku ylitti 300 miljoonan rajan vuonna 2006, 200 miljoonaan rajan vuonna 1967 ja sadan miljoonan rajan vuonna 1915.[2] Yhdysvaltojen väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla, väestönkasvun ollessa noin 1,3 prosenttia vuodessa. Yhdysvaltojen väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan 17. lokakuuta 2006päivitettävä.

Rodut muokkaa

 
Väestön yleisimmät etniset taustat piirikunnittain 2000.
  Afroamerikkalaiset
  Inuitit
  Amerikkalaiset
  Intiaanit
  Amerikanhollantilaiset
  Amerikanenglantilaiset
  Amerikansuomalaiset
  Amerikanranskalaiset
  Amerikansaksalaiset
  Latinot
  Amerikanirlantilaiset
  Amerikanitalialaiset
  Amerikanmeksikolaiset
  Amerikannorjalaiset
  Puertoricolaiset
  Muut (amerikankiinalaiset, amerikandominikaanit, amerikanfilippiiniläiset, kanadanranskalaiset, amerikanjapanilaiset, amerikanpuolalaiset ja amerikanportugalilaiset).

Yhdysvaltojen hallinto on määritellyt joukon ”rotuja”, joita käytetään väestönlaskennassa ja tilastoissa. Nämä rotuluokat ovat sosiaalipoliittisia eivätkä tieteellisiä tai antropologisia käsitteitä. Luokittelussa on sekä etnisyyteen että henkilön alkuperämaahan perustuvia luokkia.[3] Yhdysvaltojen väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioivat itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri rotuun (race): valkoiset (alkuperä Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), mustat ja afroamerikkalaiset, intiaanit ja Alaskan alkuperäisasukkaat (Yhdysvaltain alkuperäiskansat), aasialaiset (sukujuuret Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiaassa tai Etelä-Aasiassa), havaijilaiset ja Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat, ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[4]

Kun lasketaan vain yksirotuisiksi itsensä lukeneet, Yhdysvaltojen rotujakauma vuoden 2020 väestönlaskennassa oli:[5]

  • Valkoiset 204 miljoonaa (62 % koko väestöstä).
  • Mustat ja afroamerikkalaiset 41 miljoonaa (12 %).
  • Aasialaiset 20 miljoonaa (6,0 %).
  • Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 3,7 miljoonaa (1,1 %).
  • Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 690 000 (0,2 %).

Kun mukaan otetaan myös useamman kuin yhden kohdan valinneet, jakauma oli:[5]

  • Valkoiset 235 miljoonaa (71 % koko väestöstä)
  • Mustat ja afroamerikkalaiset 47 miljoonaa (14,2 %).
  • Aasialaiset 24 miljoonaa (7,2 %).
  • Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 9,7 miljoonaa (2,9 %).
  • Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 1,6 miljoonaa (0,5 %).

Hispaanoja ja latinoja (rodusta riippumatta) oli 62 miljoonaa.[5]

Monirotuiseksi itsensä määritteli 34 miljoonaa (10,2 %) ja ”muunrotuiseksi” yksinomaisesti 28 miljoonaa (8,4 %) ja yhteensä 50 miljoonaa. Monirotuisten määrä nousi huomattavasti vuodesta 2010, jolloin vain 9 miljoonaa ihmistä määritteli itsensä monirotuiseksi. Vuosien 2020 ja 2010 luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska kysymyksiä muutettiin vuodelle 2020.[5]

Romaneja on Yhdysvalloissa noin miljoona. Heitä ei luokitella rodun tai uskonnon perusteella, ja moni romani salaa etnisyytensä. Eniten romaneja on Oregonissa.[6]

Uskonto muokkaa

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen väestöstä 46,5 prosenttia on protestantteja, 20,8 % prosenttia katolisia, 1,6 % mormoneja ja 1,2 % muita kristittyjä. 1,9 % on juutalaisia, 0,9 % muslimeja, 0,7 % buddhalaisia, 0,7 % hinduja ja muita uskontoja 1,8 %. Uskontokuntiin kuulumattomia on 22,8 % väestöstä.[7]


Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä Eteläinen baptistikonventio, joka on pitkälti jakautunut amerikanafrikkalaisten ja valkoihoisten seurakuntiin.

 
Yhdysvaltojen väestöpyramidi

Kielet muokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
 
Hancockin kaupunki Michiganissa on tunnettu amerikansuomalaisistaan. Kuvassa paikalliset kaksikieliset katukyltit sekä englanniksi että myös suomeksi.

Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Suurin osa Yhdysvaltojen asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti, amerikanenglanti, eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostuksiltaan.

Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Yhtä lailla on paljon ei-hispaanoja yhdysvaltalaisia, jotka puhuvat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä. Erityisesti espanjaa opetetaan alueilla, joilla on suuria hispaanoväestöjä kuten Texas, New Mexico, Arizona, California, Florida ja New York. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa, tehden Yhdysvalloista viidenneksi suurimman espanjankielisen väestön Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes kokonaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.

Muita eurooppalaisia kieliä puhutaan myös laajasti. Ranskan kieli on neljänneksi suurin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen natiivin ranskalaisen, haitilaisen tai kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Sitä puhutaan laajasti Mainessa ja Louisianassa, osassa entisestä Ranskan siirtomaata, jossa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltion de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on yli miljoona puhujaa Yhdysvalloissa, lähes kokonaan uusien maahanmuuttajien keskuudessa.

Koulutus muokkaa

 
Yhdysvaltalaisia opiskelijoita

Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin.[8] Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä on yleisimmin kuusi ja lopetusikä kuusitoista vuotta. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan (junior ja senior). Monissa high schooleissa on mahdollista suorittaa IB-tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.[9]

Vuoden 2009 PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa[10] mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin.[11]

Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta[12] ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[13] Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[14]

Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa julkisia tai yksityisiä. Noin 70 prosenttia korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja, jotka ovat yleensä halvempia kuin yksityiset. Lukuvuosi nelivuotisessa julkisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 000 dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea, joko lainaa tai stipendejä, joka kattaa noin puolet kuluista.[15] Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella.[16] Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.[17]

Enemmistö maailman parhaimmista yliopistoista on eri vertailujen mukaan yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn ja Stanfordin yliopistot.[18]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ 2003 Estimates of US Urban Population
  2. ↑ Statistical Abstract of the United States
  3. ↑ OFFICE OF MANAGEMENT AND BUDGET: Revisions to the Standards for the Classification of Federal Data on Race and Ethnicity October 30, 1997. Federal Register. Arkistoitu helmikuu 8, 2004. (englanniksi)
  4. ↑ Cassidy, Rachel C. & Grieco Elizabeth M.: Overview of Race and Hispanic Origin (PDF) 2001. United States Census Bureau. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d 2020 Census Illuminates Racial and Ethnic Composition of the Country 12.8.2021. United States Census Bureau. Viitattu 25.12.2022.
  6. ↑ Heikinheimo, Mikko: Romanit, s. 138–142. Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-886-8.
  7. ↑ America’s Changing Religious Landscape 12.05.2015. Pew Research Center. Viitattu 6.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Structure of U.S. Education 2008. U.S. Department of Education. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  9. ↑ United States of America - Education system (Source: U.S. Network for Education Information (USNEI), Washington, 2001) Higher Education Systems Database. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Reading Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results. National Center for Education Statistics. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Mathematics Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results. National Center for Education Statistics. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Public Elementary asand secondary scholl enrollment School year 2009-2010 National Center for Education Statistics. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Characteristics of Private Schools in the United States: Results From the 2009–10 Private School Universe Survey National Center for Education Statistics May 2011. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Non-Public Education U.S. Department of Education. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  15. ↑ US Colleges and Universities Braintrack. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Colleges and Universities collegesanduniversities.us. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Study Shows Parents Struggling to Save for College Education News. Arkistoitu 17.3.2012. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Academic ranking of World universities 2011 ARWU. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltojen_väestö&oldid=22294602”